The Smiths

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
TheSmiths-logo.png
Tiedot
Toiminnassa: 1982–1987
Tyylilaji: indie rock
alternative rock
Kotipaikka: Manchester, Englanti, Iso-Britannia
Laulukieli: englanti
Jäsenet
Morrissey laulu
Johnny Marr kitara
Andy Rourke basso
Mike Joyce rummut
Entiset jäsenet
Craig Cannon basso, kitara (1986)
Dale Hibbert basso (1982)
Levy-yhtiöt
Rough Trade  
EMI  

The Smiths oli vuosina 1982–1987 vaikuttanut brittiläinen rock-yhtye, joka kuuluu 1980-luvun merkittävimpiin vaihtoehtorock-yhtyeisiin.[1][2] Yhtye perustettiin Manchesterissa vuoden 1982 alussa. Yhtyeen runko olivat laulaja Morrissey omintakeisine laulutyyleineen ja sanoituksineen sekä kitaristi Johnny Marr sävellyksineen ja taitavine kitarointeineen. Morrissey ruoti lyriikoissaan usein yksinäisyyttä, kurjuutta ja eriarvoisuutta. Hänen tekstinsä olivat myös varsin yhteiskuntakriittisiä: Morrissey piikitteli muun muassa diskokulttuuria, Margaret Thatcheria, Englannin kuningasperhettä, lihansyöntiä sekä Manchesterin koululaitosta. Yhtyeen tunnetuin albumi on vuoden 1986 The Queen Is Dead.

Vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Smiths kuuluu yhtyeisiin, jotka nousivat suosioon edesmenneen englantilaisen radio-dj John Peelin vahvalla myötävaikutuksella. 1980-luvun puolessavälissä yhtye oli erittäin suosittu etenkin kotimaassaan: yhtyeen levyt kävivät Britannian albumilistan viiden parhaan joukossa.

The Smiths esiintyi myös Suomessa Provinssirockissa sunnuntaina 3. kesäkuuta 1984. Yhtye soitti festivaalien päälavalla muun muassa kappaleet ”This Charming Man”, ”Still Ill”, ”Hand in Glove”, ”Heaven Knows I'm Miserable Now” ja ”William, It Was Really Nothing”. Morrisseylla oli tuon ajan The Smiths -esiintymisten tapaan Provinssirockinkin lavalla kukkapuska mukanaan.

Vuonna 1986 ilmestyi The Smithsin kolmas studioalbumi The Queen Is Dead, joka oli yhtyeen lopullinen kansainvälinen läpimurto. Britannian albumilistalla levy nousi toiselle sijalle ja pysyi listalla peräti 22 viikkoa. Levy sai loistavan vastaanoton myös kriitikoilta.

The Smiths hajosi vuonna 1987 Marrin lähdettyä yhtyeestä. Syynä olivat Morrisseyn ja Marrin taiteelliset erimielisyydet. Jäsenet suhtautuvat edelleen penseästi yhtyeen paluun mahdollisuuteen. Rourke ja Marr esiintyivät yhdessä hyväntekeväisyyskonsertissa Manchesterissa 26. tammikuuta 2006 esittäen yhden The Smithsin kappaleen.

The Smithsin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat ”Meat Is Murder”, ”There Is a Light That Never Goes Out”, ”How Soon Is Now”, ”This Charming Man”, ”Shoplifters of the World Unite”, ”William, It Was Really Nothing”, ”The Boy with the Thorn in His Side”, ”Panic”, ”Ask”, ”Girlfriend In a Coma”, ”Frankly Mr. Shankly” sekä ”Heaven Knows I'm Miserable Now”.

The Smithsiltä ovat saaneet vaikutteita muun muassa sellaiset myöhemmät brittipop-yhtyeet kuin The Stone Roses, Oasis, Suede ja Blur.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey (vas.) ja Marr.

Lyhytaikaiset jäsenet:

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kallioniemi, Kari: Blitzistä blairismiin: Englantilainen populaarikulttuuri ja yhteiskunta toisen maailmansodan jälkeen. Turku: k&h, kulttuurihistoria, Turun yliopisto, 2006. ISBN 951-29-3049-8.
  2. Welling, Jari: Englantilaisilta meni ensin imperiumi ja sitten popkulttuurin valta-asema Turun sanomat. 3.4.2007. Viitattu 1.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Smiths.