The Smiths

The Smiths
The Smiths vuonna 1985. Vasemmalta oikealle: Andy Rourke, Morrissey, Johnny Marr ja Mike Joyce.
Tiedot
Toiminnassa	1982–1987
Tyylilaji	indie rock, vaihtoehtorock
Kotipaikka	Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Morrissey, laulu Johnny Marr, kitara Andy Rourke, bassokitara Mike Joyce, rummut
Entiset jäsenet	Dale Hibbert, bassokitara (1982) Craig Cannon, bassokitara, kitara (1986)
Levy-yhtiö	Rough Trade EMI
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

The Smiths oli vuosina 1982–1987 vaikuttanut brittiläinen rockyhtye, joka kuuluu 1980-luvun merkittävimpiin vaihtoehtorockyhtyeisiin. Yhtye perustettiin Manchesterissa vuoden 1982 alussa. Yhtyeen runko olivat laulaja Morrissey omintakeisine laulutyyleineen ja sanoituksineen sekä kitaristi Johnny Marr sävellyksineen ja taitavine kitarointeineen. Morrissey ruoti lyriikoissaan usein yksinäisyyttä, kurjuutta ja eriarvoisuutta. Hänen tekstinsä olivat myös varsin yhteiskuntakriittisiä: Morrissey piikitteli muun muassa diskokulttuuria, Margaret Thatcheria, Britannian kuninkaallisia sekä Manchesterin koululaitosta. Yhtyeen tunnetuin albumi on vuoden 1986 The Queen Is Dead.

Historia

The Smiths kuuluu yhtyeisiin, jotka nousivat suosioon englantilaisen radio-DJ John Peelin vahvalla myötävaikutuksella. 1980-luvun puolessavälissä The Smiths oli erittäin suosittu etenkin kotimaassaan: yhtyeen albumit olivat Britannian albumilistan viiden parhaan joukossa.

The Smithsin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat ”Meat Is Murder”, ”There Is a Light That Never Goes Out”, ”How Soon Is Now”, ”This Charming Man”, ”Shoplifters of the World Unite”, ”William, It Was Really Nothing”, ”The Boy with the Thorn in His Side”, ”Panic”, ”Ask”, ”Girlfriend in a Coma”, ”Frankly Mr. Shankly” sekä ”Heaven Knows I’m Miserable Now”.

Vuonna 1986 ilmestyi The Smithsin kolmas studioalbumi The Queen Is Dead, joka oli yhtyeen lopullinen kansainvälinen läpimurto. Britannian albumilistalla albumi nousi toiselle sijalle ja pysyi listalla peräti 22 viikkoa. Albumi sai loistavan vastaanoton myös kriitikoilta.

The Smiths hajosi vuonna 1987 Marrin lähdettyä yhtyeestä. Syynä olivat Morrisseyn ja Marrin taiteelliset erimielisyydet. Jäsenet suhtautuvat edelleen penseästi yhtyeen paluun mahdollisuuteen. Rourke ja Marr esiintyivät yhdessä hyväntekeväisyyskonsertissa Manchesterissa 26. tammikuuta 2006 esittäen yhden The Smithsin kappaleen.

Esiintymiset

The Smiths esiintyi Suomessa Provinssirockissa sunnuntaina 3. kesäkuuta 1984. Yhtye soitti festivaalien päälavalla muun muassa kappaleet ”This Charming Man”, ”Still Ill”, ”Hand in Glove”, ”Heaven Knows I’m Miserable Now” ja ”William, It Was Really Nothing”. Morrisseylla oli tuon ajan The Smiths -esiintymisten tapaan Provinssirockinkin lavalla kukkapuska mukanaan.

Vaikutus

The Smithsiltä ovat saaneet vaikutteita muun muassa sellaiset myöhemmät brittipopyhtyeet kuten The Stone Roses, Oasis, Suede ja Blur.

Kokoonpano

• Morrissey – laulu, piano
• Johnny Marr – kitara, koskettimet, mandoliini, bassokitara, huuliharppu
• Andy Rourke – bassokitara, sello
• Mike Joyce – rummut, taustalaulu

Lyhytaikaiset jäsenet

• Dale Hibbert – bassokitara (1982)
• Craig Cannon – kitara (1986)

Diskografia

Studioalbumit

• The Smiths (1984)
• Meat Is Murder (1985)
• The Queen Is Dead (1986)
• Strangeways, Here We Come (1987)

Kokoelma-albumit

• Hatful of Hollow (1984)
• The World Won’t Listen (1987)
• Louder Than Bombs (1987)
• Rank (live-albumi, 1988)
• Best...I (1992)
• ...Best II (1992)
• Singles (1995)
• The Very Best of The Smiths (2001)
• The Sound of the Smiths (2008)
• Complete (2011)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Smiths Wikimedia Commonsissa

• The Smithsin viralliset kotisivut (englanniksi)
• Morrisseyn viralliset kotisivut (englanniksi)
• The Smiths -fanisivusto (englanniksi)
• O’Hagan, Sean: Morrissey – so much to answer for. The Guardian 6.3.2007. (englanniksi)