The Smiths
| Tiedot | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Toiminnassa: | 1982–1987 | |||||||||
| Tyylilaji: | indie rock alternative rock |
|||||||||
| Kotipaikka: | Manchester, Englanti, Iso-Britannia | |||||||||
| Laulukieli: | englanti | |||||||||
| Jäsenet | ||||||||||
|
||||||||||
| Entiset jäsenet | ||||||||||
|
||||||||||
| Levy-yhtiöt | ||||||||||
|
||||||||||
The Smiths oli vuosina 1982–1987 vaikuttanut brittiläinen rock-yhtye, joka kuuluu 1980-luvun merkittävimpiin vaihtoehtorock-yhtyeisiin. Yhtye perustettiin Manchesterissa vuoden 1982 alussa. Yhtyeen runko olivat laulaja Morrissey omintakeisine laulutyyleineen ja sanoituksineen sekä kitaristi Johnny Marr sävellyksineen ja taitavine kitarointeineen. Morrissey ruoti lyriikoissaan usein yksinäisyyttä, kurjuutta ja eriarvoisuutta. Hänen tekstinsä olivat myös varsin yhteiskuntakriittisiä: Morrissey piikitteli muun muassa diskokulttuuria, Margaret Thatcheria, Englannin kuningasperhettä, lihansyöntiä sekä Manchesterin koululaitosta. Yhtyeen tunnetuin albumi on vuoden 1986 The Queen Is Dead.
Sisällysluettelo |
Vaiheet [muokkaa]
The Smiths kuuluu yhtyeisiin, jotka nousivat suosioon edesmenneen englantilaisen radio-dj John Peelin vahvalla myötävaikutuksella. 1980-luvun puolessavälissä yhtye oli erittäin suosittu etenkin kotimaassaan: yhtyeen levyt kävivät Britannian albumilistan viiden parhaan joukossa.
The Smiths esiintyi myös Suomessa Provinssirockissa sunnuntaina 3. kesäkuuta 1984. Yhtye soitti festivaalien päälavalla muun muassa kappaleet ”This Charming Man”, ”Still Ill”, ”Hand in Glove”, ”Heaven Knows I'm Miserable Now” ja ”William, It Was Really Nothing”. Morrisseylla oli tuon ajan The Smiths -esiintymisten tapaan Provinssirockinkin lavalla kukkapuska mukanaan.
Vuonna 1986 ilmestyi The Smithsin kolmas studioalbumi The Queen Is Dead, joka oli yhtyeen lopullinen kansainvälinen läpimurto. Britannian albumilistalla levy nousi toiselle sijalle ja pysyi listalla peräti 22 viikkoa. Levy sai loistavan vastaanoton myös kriitikoilta.
The Smiths hajosi vuonna 1987 Marrin lähdettyä yhtyeestä. Syynä olivat Morrisseyn ja Marrin taiteelliset erimielisyydet. Jäsenet suhtautuvat edelleen penseästi yhtyeen paluun mahdollisuuteen. Rourke ja Marr esiintyivät yhdessä hyväntekeväisyyskonsertissa Manchesterissa 26. tammikuuta 2006 esittäen yhden The Smithsin kappaleen.
The Smithsin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat ”There Is a Light That Never Goes Out”, ”How Soon Is Now”, ”This Charming Man”, ”Shoplifters of the World Unite”, ”William, It Was Really Nothing”, ”The Boy with the Thorn in His Side”, ”Panic”, ”Ask”, ”Girlfriend In a Coma”, ”Frankly Mr. Shankly” sekä ”Heaven Knows I'm Miserable Now”.
The Smithsiltä ovat saaneet vaikutteita muun muassa sellaiset myöhemmät brittipop-yhtyeet kuin The Stone Roses, Oasis, Suede ja Blur.
Kokoonpano [muokkaa]
- Morrissey – laulu, piano
- Johnny Marr – kitara, koskettimet, mandoliini, bassokitara, huuliharppu
- Andy Rourke – bassokitara, sello
- Mike Joyce – rummut, taustalaulu
Lyhytaikaiset jäsenet:
- Dale Hibbert – bassokitara (1982)
- Craig Cannon – kitara (1986)
Diskografia [muokkaa]
Studioalbumit [muokkaa]
- The Smiths (1984)
- Meat is Murder (1985)
- The Queen Is Dead (1986)
- Strangeways, Here We Come (1987)
Kokoelma-albumit [muokkaa]
- Hatful of Hollow (1984)
- The World Won't Listen (1987)
- Louder Than Bombs (1987)
- Rank (live-albumi, 1988)
- Best...I (1992)
- ...Best II (1992)
- Singles (1995)
- The Very Best of The Smiths (2001)
- The Sound of the Smiths (2008)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Morrisseyn kotisivut. (englanniksi)
- Hiddenbyrags – The Smiths and Morrissey Resource. (englanniksi)
- Passions Just Like Mine -fanisivusto. (englanniksi)
- Ask Me about The Smiths -fanisivusto. (englanniksi)
- Sean O'Hagan: Morrissey – so much to answer for. The Guardian 6.3.2007. (englanniksi)
- The Smiths – sleeve details, promotional posters, Charts, discography, songs, lyrics in English, Spanish and Catalan. Soon in French, German, Portuguese and Italian.