Morrissey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Morrissey
Morrissey SXSW festivaaleilla maaliskuussa 2006.
Syntynyt 22. toukokuuta 1959 (ikä 55)
Kotipaikka Davyhulme, Suur-Manchester, Englanti
Aktiivisena 1978
Tyylilajit Pop
Alternative rock
Punk rock
Rockabilly
Yhtyeet The Smiths
The Nosebleeds
Slaughter & The Dogs
MusicBrainz

Morrissey (oikealta nimeltään Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja vokalistina. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi menestyksekkäästi soolouralle. Vuonna 1997 Morrissey jäi levytystauolle, joka loppui 2004 kun hän teki comebackin albumillaan You Are The Quarry. Morrissey on yksi harvoista esiintyjistä, joilla on top 10 -listasijoitus brittien singlelistalla kolmen vuosikymmenen ajalta. Morrissey tunnetaan baritonisesta äänestään, ajoittaisesta falsetistaan ja lavakarismastaan. Musiikillisen uransa lisäksi hän on tunnettu eläinoikeuksien puolustaja ja vegetaristi.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhemmat Peter ja Elizabeth Morrissey muuttivat Englantiin Irlannista juuri ennen Morrisseyn syntymää. Hän kasvoi enimmäkseen työväenluokan asuttamassa Stretfordin kaupungissa, joka sijaitsee Manchesterin kreivikunnassa. Vanhempien eron jälkeen Morrisseyllä oli erityisen vahva suhde äitiinsä, joka oli ammatiltaan kirjastonhoitaja.

Manchesterissa tapahtuneilla kuuluisilla nummimurhilla (Moors Murders) oli suuri vaikutus Morrisseyhin. Vuosien 1963 ja 1965 välillä pari Ian Brady ja Myra Hindley kidutti, raiskasi ja murhasi neljä lasta sekä yhden teini-ikäisen ja hautasi heidät eri puolille Manchesterin nummia. The Smithsin debyyttialbumin kappale Suffer Little Children on yksi Morrisseyn reaktioista murhiin. Morrissey oli tapahtuman aikaan samanikäinen kuin nuorimmat uhrit, ja hän on sanonut, ettei murhien tuoma karmiva henki ikinä poistunut Manchesterista ja että hän olisi helposti voinut olla yksi uhreista.

Morrissey kiinnostui nuorena 1950- ja 1960-luvun elokuvista, pop-musiikista sekä muun muassa Oscar Wilden kirjallisuudesta. Hänen palavin intohimonsa oli kirjoittaminen, jota hän harrasti jatkuvasti. Hän säästyi koulukiusaamiselta urheilullisten kykyjensä vuoksi, mutta on silti kuvaillut nuoruuttaan hyvin masentavaksi ja yksinäiseksi.

Jätettyään koulun kesken Morrissey päätti eristäytyä huoneeseensa ja kulutti aikaansa kirjoitellen, lukien ja kuunnellen musiikkia. Vuonna 1974 hän lähetti brittiläisille musiikkilehdille säännöllisesti kirjeitä, joissa arvioitiin eri yhtyeitä suorasukaiseen tapaan. 1980-luvun alussa Morrissey myös kirjoitti kolme pientä julkaisua aiheina James Dean, New York Dolls sekä tuntemattomat B-luokan elokuvissa esiintyneet näyttelijät. Viimeksi mainittu, Exit Smiling, julkaistiin vasta vuonna 1998.

The Smithsin keulakuvana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey tuli 1980-luvulla tunnetuksi The Smithsin laulajana. Vuonna 1982 perustettu yhtye sai huomiota Morrisseyn henkilökohtaisen vetovoiman sekä hänen omalaatuisten sanoitustensa ansiosta, jotka luontevasti yhdistyivät yhtyeen kitaristin, Johnny Marrin sävellyksiin. Toinen tavaramerkki olivat kukat. Suurella osalla yhtyeen keikkabudjetista ostettiin kukkia, joita Morrissey heitteli keikan aikana yleisölle. Kukilla oli hänen mukaansa symbolista arvoa, sillä niiden tehtävänä oli tuoda inhimillisyyttä maailmaan.

The Smithsin suurimpia hittejä olivat "This Charming Man", "The Boy With a Thorn In His Side" ja "Heaven Knows I'm Miserable Now". Yhtyeen albumi The Queen Is Dead nousee nykyisin monesti korkealle erilaisilla listoilla, joissa äänestetään parhaimpia brittiläisiä rockalbumeja.

Morrissey oli kiistanalainen hahmo julkisuudessa johtuen osaksi hänen lausunnoistaan, jotka parjasivat muun muassa Margaret Thatcheria sekä Band Aid -projektia: ("Voit olla erittäin huolissasi Etiopian ihmisistä, mutta on toinen asia synnyttää päivittäistä kidutusta Englannin ihmisille.") Monia ihmisiä ärsyttivät hänen sanoituksensa, jotka leimattiin masentaviksi ja itsesäälin täyttämiksi, mutta yhtyeen fanit näkivät niissä myös ainutlaatuista huumoria. Haastatteluissa hän julisti itsensä neroksi ja ylisti feminismiä.

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrisseyn sooloura alkoi vuonna 1988 julkaistulla Viva Hate -albumilla, jonka sekä kriitikot että yleisö ottivat hyvin vastaan. Siinä on myös kaksi Morrisseyn ehkä suosituinta ja klassisinta kappaletta (Everyday Is Like Sunday ja Suedehead). Levyn lopetusraita Margaret on the Guillotine on avoin hyökkäys Englannin silloista pääministeriä kohtaan: "When will you die? / When will you die?". Albumin jälkeen julkaistiin hittisinglet The Last Of The Famous International Playboys ja Interesting Drug, jotka julkaistiin Bona Drag -kokoelmalla vuonna 1990.

Morrisseyn toinen studioalbumi Kill Uncle ei ollut arvostelu- eikä myyntimenestys, mutta sen ilmestymisen aikaan Morrissey alkoi saada innostunutta yleisöä Yhdysvalloista. Vuonna 1992 julkaistu Your Arsenal oli hieno paluu suosioon myös Englannissa. David Bowien kitaristin Mick Ronsonin tuottama levy sai Grammy-ehdokkuuden parhaasta vaihtoehtoalbumista.

1990-luvulla Morrisseyta syytettiin rasismista johtuen muun muassa kappaleista "The National Front Disco", "Asian Rut" sekä "Bengali in Platforms". Morrissey ei vastannut syytöksiin tai kiisti ne lakonisesti. Aihe on ollut myöhemminkin esillä Morrisseyn yhteydessä ja liittyy olennaisesti hänen mediasuhteeseensa.

Vuonna 1994 julkaistun Vauxhall & I -albumin silnglejulkaisu "The More You Ignore Me, The Closer I Get" nousi hitiksi. Seuraavana vuonna ilmestynyt Southpaw Grammar oli taas kriitikoiden mielestä vaisu, kuten myös vuonna 1997 ilmestynyt Maladjusted. Morrissey muutti Los Angelesiin, ja kesti seitsemän vuotta ennen kuin uusi levy, You Are the Quarry, ilmestyi vuonna 2004. Se oli paitsi arvostelumenestys, myös Morrisseyn uran menestynein albumi (yli miljoona myytyä kappaletta). Albumi sisälsi suuret hitit "Irish Blood, English Heart" ja "First of the Gang to Die". Menestys jatkui Ringleader of the Tormentors albumilla vuonna 2006, jota siivitti mm. hittisingle "You Have Killed Me".

2008 julkaistiin kokoelma Greatest Hits, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta. That's How People Grow Up ja All You Need Is Me julkaistiin myös singleinä.

Morrisseyn yhdeksäs studioalbumi Years Of Refusal julkaistiin helmikuussa 2009.

Suorasanainen persoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morrissey ilmoitti 1980-luvulla eläneensä selibaatissa, eikä hän suostu puhumaan seksuaalisuudestaan, joka on ollut keskustelun ja kiinnostuksen aiheena jo pitkään. Muutamat Morrisseyn kirjoittamat sanoitukset The Smiths -yhtyeen levyillä sisältävät kuitenkin viittauksia homoseksuaalisuuteen.

Morrissey on kasvissyöjä, ja hän on puhunut aina eläinten oikeuksien puolesta. The Smithsin toinen levy Meat is Murder (1985) synnytti aikoinaan keskustelua julistaessaan, että "liha on murhaa".

Vuonna 1996 The Smithsin rumpali Mike Joyce haastoi Morrisseyn ja The Smithsin kitaristi-säveltäjän Johnny Marrin oikeuteen The Smiths -yhtyeen rojalteista. Joyce voitti, ja koko kokemus oli tuskastuttava Morrisseylle. Vuonna 2002 ilmestyneessä The Importance of Being Morrissey -dokumentissa hän toivoi Joycelle kaikkein pahinta loppuelämäksi. Maladjusted-levyn biisi "Sorrow Will Come in the End" kuvaa Morrisseyn tuntemuksia oikeudenkäynnistä.

Morrissey on tunnettu suorista mielipiteistään, jotka ovat aiheuttaneet kohua ja vastarintaa. Hän on muun muassa avoimesti tukenut radikaalia eläinoikeusliikettä. Kesäkuussa 2004 hän ilmoitti Dublinin konsertissa yleisölle, että Ronald Reagan oli kuollut ja sanoi tämän jälkeen, että hän olisi halunnut George W. Bushin kuolleen tämän sijaan. Kaikkein suurin kohu syntyi 1990-luvun alussa, kun Morrisseyta syytettiin rasistista sanoituksista. Morrisseyn verbaalisen ilotulituksen kohteina ovat olleet muun muassa rap, reggae, lihateollisuus, lakimiehet sekä Englannin kuningasperhe.

Soolotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viva Hate – 1988
  • Kill Uncle – 1991
  • Your Arsenal – 1992
  • Vauxhall and I – 1994
  • Southpaw Grammar – 1995
  • Maladjusted – 1997
  • You Are the Quarry – 2004
  • Ringleader of the Tormentors – 2006
  • Years of Refusal – 2009

Live-levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bona Drag – 1990
  • World of Morrissey – 1995
  • Suedehead: The Best of Morrissey – 1997
  • My Early Burglary Years – 1998
  • The Best of Morrissey – 2001
  • Greatest Hits – 2008

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simpson, Mark: Pyhä Morrissey. (Saint Morrissey, 2004.) Suomentanut Antti Nylén. Turku: Sammakko, 2006. ISBN 952-483-034-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Morrissey.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Morrissey -sitaatteja.