The Queen Is Dead

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Queen Is Dead
The Smiths
Studioalbumin The Queen Is Dead kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Loppuvuodesta 1985, Englanti
 Julkaistu Kesäkuun 16., 1986
 Tuottaja(t) Morrissey
Johnny Marr
 Tyylilaji Alternative rock
 Kesto 37.07
 Levy-yhtiö Rough Trade
The Smithsn muut julkaisut
Meat is Murder
1985
The Queen Is Dead
1986
The World Won't Listen
1987

The Queen Is Dead on The Smithsin kolmas ja kuuluisin studioalbumi. Se julkaistiin 16. kesäkuuta 1986 ja nousi Britannian albumilistan toiselle sijalle. The Queen Is Deadia pidetään yhtenä alternative rockin merkittävimmistä albumeista.

The Queen Is Deadia pidetään yleisesti The Smithsin parhaana albumina. Se on ainutlaatuinen sekoitus erilaisia musiikkityylejä ja nousi pian maailmalla brittisensaatioksi. Samalla se varmisti The Smithsille paikan yhtenä aikakautensa tärkeimmistä yhtyeistä. Molemmat, Morrissey sekä Marr, ovat kuitenkin asiasta eri mieltä. Heidän mukaansa Strangeways, Here We Come oli The Smithsin uran huippukohta.

Musiikkilehti NME on rankannut The Queen Is Deadin kaikkien aikojen 500 parhaan albumin listalle sijalle 1.

Nauhoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaistuaan singlensä "The Boy with the Thorn in His Side" syyskuussa 1985 The Smiths aloitti kolmannen albuminsa äänitykset. Lehdistön ja fanien korkeat odotukset kasasivat yhtyeelle paljon paineita, sillä levyn odotettiin olevan vähintään yhtä hyvä kuin sen edeltäjä Meat is Murder. Johnny Marr työskenteli albumin parissa yötä päivää äänittäen ja tuottaen musiikkia. Yhtye halusi julkaista levyn mahdollisimman pian, mutta suhteet levy-yhtiö Rough Tradeen eivät olleet kovinkaan hyvässä kunnossa. Lopulta vuoden 1986 Rough Traden ja The Smithsin välit katkesivat lopullisesti, ja albumin teko jäädytettiin toistaiseksi.

Morrisseyn, Johnny Marrin ja Stephen Streetin tuottama The Queen Is Dead ilmestyi lopulta puoli vuotta myöhemmin kesäkuussa 1986. Sitä edelsi toukokuussa julkaistu single "Bigmouth Strikes Again", joka jäi albumin ainoaksi singleksi. Monet rohkaisivat yhtyettä julkaisemaan "There Is a Light That Never Goes Outin" toisena singlenä, mutta on sanottu Johnny Marrin tahtoneen julkaista vain yhden, loistavan kappaleen, jolla The Smiths todistaisi palaavansa jälleen uudella, paremmalla musiikilla. Hänen mielestään toista singleä ei tarvittu. "Bigmouth Strikes Again" nousi Englannin listan sijalle 26. Kuitenkin "There Is a Light That Never Goes Out" on levyn tunnetuin kappale.

Kansi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Queen Is Deadin kannen on suunnitellut Morrissey ja siinä poseeraa Alain Delon elokuvassa L'insoumis(1964).

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleesta "There Is a Light That Never Goes Out" ennustettiin The Queen Is Deadin ensimmäistä singleä. Se sai kuitenkin väistyä "Bigmouth Strikes Againin" tieltä. "There Is a Light That Never Goes Out" sai kuitenkin uuden mahdollisuuden kun sitä käytettiin vuonna 1992 The Smiths ...Best II kokoelmajulkaisun promootiosinglenä. Kappale ylsi lopultakin listoille vasta kun Morrissey julkaisi siitä live-version vuonna 2005 Live at Earl’s Court -albuminsa julkaisun yhteydessä; "There Is a Light That Never Goes Outista" tuli encore hänen You Are the Quarry -kiertueellaan.

"Cemetry Gates" oli Morrisseyn vastaus niille kriitikoille, jotka olivat syyttäneet häntä suosikkikirjailijoidensa (esimerkiksi Shelagh Delaneyn ja Elizabeth Smartin) plagioinnista. Oscar Wilde, jota myös syytettiin aikanaan kopionnista, esiintyy laulussa Morrisseyn suojelupyhimyksenä. Kuten Wilde, Morrissey ei pidä tekstin suoraakaan lainaamista ongelmallisena vaan yleisenä taiteellisena käytäntönä. Wilde sanoi: "Lahjakas lainaa, nero varastaa", ja Morrissey on asiasta yhtä mieltä; Wilden epigrammi on kirjoitettu Bigmouth Strikes Again -singlen vinyyliversion kanteen.

Levyn avausraita "The Queen Is Dead" alkaa Bryan Forbesin elokuvasta The L-Shaped Room (1962) lainatulla kohdalla. Tämä on osoitus Morrisseyn innostuksesta 1960-luvun englantilaisia elokuvia kohtaan. Tämä myös tukee kappaleen sanoituksia ja antaa ristiriitaisen kuvan Morrisseystä kotimaastaan vieraantuneena isänmaanystävänä.

Johnny Marrin mukaan eeppisen "I Know It’s Overin" lauluosuudet nauhoitettiin vain yhdellä otolla.

Levyn nimi tulee Hubert Selby Jr:n romaanin Last Exit to Brooklynin toisesta kappaleesta.

Morrissey ja Marr ovat kirjoittaneet ja tuottaneet levyn kaikki kappalett paitsi Mills/Godfrey-Scotin kirjoittaman "Take Me Back to Dear Old Blightyn”, josta on pätkä avausraidan alussa.

  1. "The Queen Is Dead" – 6:24
  2. "Frankly, Mr. Shankly" – 2:17
  3. "I Know It's Over" – 5:48
  4. "Never Had No One Ever" – 3:36
  5. "Cemetry Gates" – 2:39
  6. "Bigmouth Strikes Again" – 3:12
  7. "The Boy with the Thorn in His Side" – 3:15
  8. "Vicar in a Tutu" – 2:21
  9. "There Is a Light That Never Goes Out" – 4:02
  10. "Some Girls Are Bigger Than Others" – 3:14

Cover-versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Placebo on tehnyt version kappaleesta "Bigmouth Strikes Again".