Blur

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhtyettä. Käsitteen muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Blur
(1989–2003, 2008-)
Blur 2013
Blur 2013
Tiedot
Tyylilaji: indie rock
brittipop
alternative rock
Kotipaikka: Englannin lippu Lontoo, Englanti
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.blur.co.uk
Jäsenet
Damon Albarn laulu
Alex James basso
Dave Rowntree rummut
Graham Coxon kitara
Levy-yhtiöt
Food  
Parlophone  
Virgin  
SBK  

Blur on englantilainen yhtye, joka perustettiin vuonna 1989 Lontoossa.

Yhtyeen perustivat laulaja-kosketinsoittaja Damon Albarn, kitaristi Graham Coxon ja basisti Alex James Lontoossa vuonna 1989. Myöhemmin kokoonpanoon liittyi myös rumpali Dave Rowntree. Blur jatkoi The Kinksin ja The Jamin aloittamaa perinnettä rockyhtyeenä, joka kuvailee lauluissaan brittiläistä elämäntapaa ja yhteiskuntaa. Muita tärkeitä vaikuttajia The Kinksin ohella ovat The Beatles ja uuden aallon yhtye XTC. Myöhemmin yhtye otti myös vaikutteita yhdysvaltalaisilta vaihtoehtorockin yhtyeiltä kuten Pavement. Blurilla on hallussan monia klassikoita ja hittejä uransa varrelta joista tunnetuimmat "There's No Other Way", "For Tomorrow", "Girls & Boys", "Parklife", "End of a Century", "Country House" (#1 UK), "The Universal", "Beetlebum" (#1 UK), "Song 2", "Coffee & TV" ja "Tender".

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

90-luvun alun kasvuvuosien ja kulttimaineen keräämisen myötä Blur oli suosituimmillaan 1990-luvun puolivälissä brittipopin suosion räjähdettyä uusiin lukemiin. Muita vastaavia kitaravetoisia indie-yhtyeitä edustivat samoihin aikoihin muun muassa Oasis, Pulp, Suede, Supergrass ja Radiohead. Blurin ensimmäinen albumi Leisure edusti The Stone Rosesin ja The Happy Mondaysin viitoittamaa, Madchester- ja Baggy-vaikutteista rockmusiikkia. Levyn ensisingle "There's No Other Way" muodostui yhtyeen ensimmäiseksi hitiksi. Madchester-buumin väsähdettyä yhtye kasvoi tyylillisesti eteenpäin. Toinen albumi Modern Life Is Rubbish edusti popmaisempaa rocklinjaa. Vaikka albumilta ei löytynyt yhtäkään suoranaista hittiä, toivat esimerkiksi kappaleet "Popscene" ja "For Tomorrow" yhtyeelle paljon näkyvyyttä. Toista levyä sävyttänyt paluu englantilaisuuteen niin lyriikoiden kuin estetiikankin puolesta toi yhtyeelle myös entistä enemmän faneja ja julkisuutta. Kolmas levy Parklife vei Blurin brittilistojen kärkeen ja merkkasi brittipopin kulta-aikojen alkua. Levyn singlet "Parklife", "End of a Century", "To The End" ja "Girls & Boys" nousivat kaikki vähintään brittien Top 20:een. Girls & Boys oli myös Blurin läpimurtohitti Ison-Britannian ulkopuolella. Singlejen lisäksi kappale "This Is A Low" nousi erittäin suosituksi fanien parissa yhtyeen keikkojen myötä. Isossa-Britanniassa albumi on yhtyeen arvostetuin sekä monipuolisen hittipotentiaalinsa että edelliseltä levyltä jatkuneen, korostetun brittiläisyytensä takia.

Suosionsa huipulla Blur koki suurta vastakkainasettelua etenkin Manchesterilaisen Oasis-yhtyeen kanssa. Välienselvittely kärjistyi vuonna 1995, kun Blur päätti julkaista "Country House"-singlen samana päivänä kun Oasis oli julkaisemassa "Roll With It"-singlen. Yhtyeiden keskinäinen taisto brittilistan ykköspaikasta jakoi kansaa ja pääsi jopa valtakunnallisiin uutislähetyksiin päivän polttavimpana puheenaiheena. Hieman halvemman hinnan ja paremman markkinoinnin tuloksena "Country House" meni singlelistan kärkeen jättäen Oasiksen kakkossijalle. Tämän jälkeen Blurin neljäs albumi, The Great Escape, näki päivänvalon. Levyn muut singlet, "The Universal", "Charmless Man" ja "Stereotypes" nousivat kaikki brittien singlelistan Top 10:een. Albumin jälkeen kitaristi Graham Coxonin ja laulaja Damon Albarnin välit alkoivat tulehtua musiikillisten erimielisyyksien vuoksi; Albarn halusi ylläpitää aikaisempaa The Kinks -vaikutteista poplinjaa, kun suosioon kyllästynyt Coxon puolestaan halusi viedä yhtyeen kohti kokeellisempaa suuntaa. He päätyivät kompromissiin, josta kehkeytyi jälleen yksi menestysalbumi Blur (1997). Yhtye sai toisen singleykkössijansa melankolisella, kriitikoiden ylistämällä "Beetlebum"-hitillä. Jopa Oasiksen Noel Gallagher on kehunut kappaletta. Menestystä jatkoi tunnetulla bassoriffillä kulkeva noiserock-single "Song 2", josta on tullut yhtyeen ylivoimaisesti tunnetuin laulu ympäri maailmaa.

1999 julkaistiin Blurin kuudes levy 13. Tuottajanvaihdoksen myötä levyn äänimaailma muuttui paikoittain erittäinkin kokeelliseksi, mutta elementtejä indierockista oli vielä havaittavissa. Levyn tummaa tunnelmaa ja lyriikkoja sävytti kauttaaltaan myös laulaja Damon Albarnin ero pitkäaikaisesta suhteesta Elastica-yhtyeen keulakuvaan Justine Frischmanniin, josta esimerkiksi gospelvaikutteita sisältävä kappale "Tender" kertoo. 2000 yhtyeeltä julkaistiin kokoelma Blur: The Best of, joka kokosi yhteen Blurin siihenastiset hitit ja klassikot. Kokoelmaa varten levytettiin myös yksi uusi kappale, "Music Is My Radar", joka julkaistiin singlenä kokoelman ilmestymisen aikoihin. Tämän jälkeen Blur siirtyi määrittelemättömälle tauolle ja laulaja Damon Albarn työsti Gorillaz-yhtyeen debyyttialbumia, joka nousi omaksi, kansainväliseksi menestystarinakseen.

Damon Albarn (laulu, kitara, koskettimet)

Vuoden 2002 levytyssessioissa kitaristi Graham Coxonin ja muiden yhtyeen jäsenten pitkäaikainen keskinäinen jännite kulminoitui päihdeongelmaisen Coxonin lähtemiseen yhtyeestä. Hän päätti jatkaa jo viime vuosikymmenen lopulta alkanutta soolouraansa. Blur jatkoi levyttämistä triona ilman Coxonia ja 2003 julkaistiin albumi Think Tank. Levy sisälsi aikaisempien albumien Blur (1997) ja 13 (1999) tapaan vaihtoehtorockin vaikutteita lisäten musiikkiin elektronisia instrumentteja, afrikkalaisia vaikutteita ja jättäen kitarat pois lähes kokonaan. Albumin suurimmaksi hitiksi muodostui "Crazy Beat", jota monet kriitikot ja fanit vertasivat takavuosien tuotokseen "Song 2" kappaleiden hengenheimolaisuuden vuoksi. Think Tankin jälkeen Damon Albarn jatkoi afrikkahenkisen musiikin parissa julkaisten kollaboraatioalbumin "Mali Music". Tämän jälkeen häntä työllisti Gorillaz, jonka nimellä julkaistiin 2005 levy Demon Days. Albarn on työskennellyt myös The Clash-yhtyeen basistin Paul Simonin, The Verve sekä Gorillazista tutun kitaristin Simon Tongin ja nigerialaisen rumpalin Tony Allenin kanssa, joka johti konseptimaiseen albumiin The Good, the Bad & the Queen (2007). Vuonna 2009 hän sävelsi myös oopperan Monkey: Journey to the West.

Loppuvuodesta 2008 Blur ilmoitti palanneensa yhteen alkuperäiskokoonpanossa, ja järjestävänsä kesällä 2009 massiivisen ulkoilmakonsertin Lontoon Hyde Parkissa. 60.000 lippua myytiin loppuun muutamissa minuuteissa, joten pian bändi ilmoitti järjestävänsä toisenkin konsertin samaisessa paikassa. Lopulta paluukonsertteja järjestettiin reilu kourallinen pitkin kesää 2009, ja yhtye harjoitteli niitä varten uudestaan koko diskografiansa sisällön. Paluukeikkojen jälkeen yhtye vietti hiljaiseloa, sillä esimerkiksi Albarn oli jälleen kiireinen kolmannen Gorillaz-pitkäsoiton "Plastic Beach" kanssa. Huhtikuussa 2010 Blur ilmoitti julkaisevansa 7-tuumaisen singlen "Fool's Day". Singleä julkaistiin vain tuhat kappaletta maailmanlaajuisen levykauppojen päivän kunniaksi, ja se myytiin loppuun saman tien.

Tiedot yhtyeen tulevista suunnitelmista ovat epävarmoja, mutta useat tahot vaikuttavat positiivisilta yhtyeen jatkon suhteen. Myös Damon Albarn on vinkannut, että uusia kappaleita Bluria varten löytyy, mutta mitään aikatauluja mahdollisille tuleville levytyksille tai julkaisuille ei olla asetettu.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Damon Albarn - laulu, koskettimet, kitara
  • Graham Coxon - kitara, taustalaulu
  • Dave Rowntree - rummut
  • Alex James - bassokitara

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Graham Coxon (kitara, taustalaulu 1989-2002)

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Live At Budokan (1996)
  • All the People: Blur Live at Hyde Park (2009)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Special Collectors Edition (1994) (sisältää singlejen b-puolet)
  • The 10 Year Limited Edition Anniversary Box Set (1999)
  • Blur: The Best Of (2000)
  • Midlife: A Beginner's Guide to Blur (2009)

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bustin' + Dronin' (1998, remixalbumi)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • She's So High (1990)
  • There's No Other Way (1991)
  • Bang (1991)
  • Popscene (1992)
  • For Tomorrow (1993)
  • Chemical World (1993)
  • Sunday Sunday (1993)
  • Girls & Boys (1994)
  • To The End (1994)
  • Parklife (1994)
  • End of a Century (1994)
  • Country House (1995)
  • The Universal (1995)
  • Sterotypes (1996)
  • Charmless Man (1996)
  • Beetlebum (1997)
  • Song 2 (1997)
  • On Your Own (1997)
  • M.O.R. (1997)
  • Tender (1999)
  • Coffee & TV (1999)
  • No Distance Left To Run (1999)
  • Music Is My Radar (2000)
  • Out Of Time (2003)
  • Crazy Beat (2003)
  • Good Song (2003)
  • Fool's Day (2010)
  • Under the Westway (2012)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Blur.