Fucking Åmål
|
|
|
|---|---|
| Ohjaaja | Lukas Moodysson |
| Käsikirjoittaja | Lukas Moodysson |
| Tuottaja | Lars Jönsson |
| Pääosat | Alexandra Dahlström Rebecka Liljeberg |
|
|
|
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | Memphis Films |
| Kesto | 89 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Fucking Åmål on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut ruotsalainen elokuva. Lukas Moodyssonin esikoisohjaus on kuvaus kahdesta teini-ikäisestä tytöstä, jotka etsivät identiteettiään ruotsalaisessa pikkukaupungissa.
Elokuvan pääosissa nähdään Rebecka Liljeberg (syrjäänvetäytyvä Agnes) ja Alexandra Dahlström (villi bailutyttö Elin).
Siinä missä Moodyssonille tämä elokuva oli hänen ensimmäisensä, se oli myös Dahlströmille ja Liljebergille heidän ensimmäinen iso roolinsa. Myös monelle muulle elokuvan näyttelijälle juuri Fucking Åmål oli heidän ensimmäinen elokuvaesiintymisensä.
Rooleissa [muokkaa]
| Rebecka Liljeberg | ... Agnes Ahlberg |
| Alexandra Dahlström | ... Elin Olsson |
| Erica Carlson | ... Jessica Olsson |
| Mathias Rust | ... Johan Hulth |
| Stefan Hörberg | ... Markus |
| Josefine Nyberg | ... Viktoria |
| Ralph Carlsson | ... Olaf Ahlberg |
| Maria Hedborg | ... Karin Ahlberg |
| Axel Widegren | ... Oskar Ahlberg |
| Jill Ung | ... Birgitta Olsson |
Vastaanotto [muokkaa]
Fucking Åmål oli valtava menestys Ruotsissa. Elokuva tuotti yli 50 miljoonaa kruunua pääsylipputuloja Ruotsissa ja oli suosittu myös monissa muissa maissa, esimerkiksi Suomessa. Se voitti myös lukuisia palkintoja elokuvafestivaaleilla Ruotsissa ja muualla.
Elokuvaa markkinoitiin englanninkielisissä maissa vähemmän provosoivalla nimellä Show Me Love. Show Me Love on kappale, joka kuuluu erään merkittävän kohtauksen taustalla sekä kuvaa myös erästä elokuvan teemaa – rohkeutta rakastaa ja rakkauden näyttämistä.
Elokuvaa on kiitelty erityisesti realistisesta lähestymistavastaan teini-ikäisyyteen – erityisesti vastapainona Hollywoodin tyylille. Vaikka homoseksuaalisuus on eräs teemoista, se on vain yksi asia, jonka kanssa elokuvan hahmot joutuvat painiskelemaan.
Kriitikko Harri-Ilmari Moilasen mukaan pikkukaupunkikuvauksena "Åmål" on ärhäkkäästi nuorten puolella, vaikka vanhempiakaan ei sen kummemmin syyllistetä. Lähestymistapa on hänestä noteeraava, karheasti elämänmakuinen.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Harri-Ilmari Moilanen: Fucking Åmål. Kansan Uutiset/Viikkolehti, 2009, nro 12.-18.6., s. 3.
Sivulta puuttuu