Eurodance

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eurodance
Alkuperä hi-NRG, house, hip hop, dance-pop, tekno, trance, new wave, eurodisco
Alkuperämaa Euroopan unionin lippu Eurooppa
Kehittymisen
ajankohta
1980-luvun loppu
Tyypillisiä
soittimia
kosketinsoitin, syntetisaattori, rumpukone, sekvensseri, sampleri
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
French house, Italodance, purukumidance, eurotrance, happy hardcore, UK hardcore, progressiivinen trance, psykedeelinen trance

Eurodance on elektronisen tanssimusiikin tyylilaji, joka syntyi Euroopassa 1990-luvun alussa. Eurodancelle on luonteenomaista syntetisaattori-riffien ja yksinkertaisten, mutta tarttuvien melodioiden käyttö, korkeaääninen naisvokalisti ja räppäävä miesääni tai joskus mieslaulaja, sekä tasainen, nopeudeltaan 110-150 iskua minuutissa oleva tahti. Eurodance oli erittäin suosittu ja kaupallisesti menestyksekäs genre varsinkin 1990-luvun puolivälissä. Eurodancea tuotettiin eniten Italiassa, Saksassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Eurodance tarkoittaa lähes samaa kuin europop. Pop-henkisiä trance-artisteja (esimerkiksi Sash!, ja Antiloop) on puolestaan kutsuttu eurotranceksi.

Musiikkikriitikot eivät yleensä arvostaneet kaupallista eurodance-musiikkia. Kitaravetoista pop- ja rock -musiikkia suosivat ihmiset halveksuivat sitä massaihmisille tarkoitettuna roskana. Eurodance muistutti tässä mielessä, kuten osittain musiikillisestikin, 1970-luvun diskobuumia. Yksi parhaiten menestyneitä eurodance-yhtyeitä oli hollantilainen 2 Unlimited. Suomalaisista eurodance-yhtyeistä menestyksekkäin on Waldo's People. Suomen sisällä suosiota sai Movetron. Myös Aikakoneen musiikki on luokiteltavissa eurodance-genreen.

1990-luvun eurodance-yhtyeet olivat 1970-luvun diskoyhtyeiden tapaan tyypillisesti DJ-tuottajien hankkeita. Tuottajat kokosivat kappaleitaan esittämään sopivat laulajat ja tanssijat. Jotkut tuottajat, kuten ruotsalainen Max Martin ja tanskalainen Johnny Jam, olivat useiden yhtyeiden takana. Eurodancen kaupallinen luonne näkyi myös siinä, että yhtyeen esiintyjien muuttuessa liian vaativiksi tuottajat vaihtoivat heidät helposti uusiin jäseniin. Monet yhtyeet julkaisivat vain yhden levyn ja katosivat sen jälkeen täysin julkisuudesta. Nämä kaupalliset piirteet ovat tuttuja jo 1960-luvulta asti musiikkituottajien johdolla tehdyssä listamusiikissa.

Monilla yhtyeillä oli erityisesti suunniteltu humoristinen imago. Parhaita esimerkkejä tästä lienevät Captain Jack ja Dr. Bombay. Saksalainen E-Rotic käytti eroottisia teemoja kappaleissaan sekä musiikkivideoissaan. Monien yhtyeiden kohdalla naisvokalisti valittiin enemmän ulkonäön kuin laulutaidon perusteella. Näissä tapauksissa toisinaan yhtyeessä käytettiin eri laulajaa lavaesiintymisissä ja studioissa. Samaten rap-osuuksien esittäjä saattoi olla yhtyeen ulkopuolelta. Eurodance-artistien live-esiintymiset toteutettiin usein playbackinä, jolloin musiikkikappale kokonaisuudessaan toistettiin tallenteelta vokalistin ja mahdollisten lavalla olleiden soittajien esittäessä kappaletta musiikin tahdissa. Yksi eurodancen kliseistä olivat yksinkertaiset, merkityksettömistä sanoista koostuvat kertosäkeet, kuten Dazen hitissä "Superhero" kuultava "Um-bap-paa-eo-eo Um-bap-paa-oo".

Suomessakin myytiin useiden ulkomaalaisten eurodancea esittävien artistien ja yhtyeiden albumeja. Lisäksi eurodancemusiikkia julkaistiin lukuisilla kokoelmalevyillä. Joistakin kokoelmalevyistä julkaistiin useita osia, kuten F1, Hitti Buumi ja Techno & Dance.

Joitakin tunnetuimpia eurodance-kappaleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]