Titanic (vuoden 1997 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Titanic
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja James Cameron
Käsikirjoittaja James Cameron
Tuottaja James Cameron
Jon Landau
Säveltäjä James Horner
Kuvaaja Russell Carpenter
Leikkaaja Conrad Buff IV
James Cameron
Richard A. Harris
Lavastaja Peter Lamont
Michael Ford
Erikoisefektit Robert Legato
Mark Lasoff
Thomas L. Fisher
Michael Kanfer
Pääosat Leonardo DiCaprio
Kate Winslet
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Paramount Pictures
Lightstorm Entertainment
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 19. joulukuuta 1997
Suomen lippu 16. tammikuuta 1998
Kesto 194 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 200 miljoonaa dollaria
Tuotto 2 186 772 302 dollaria
Katsojat 1 040 000 (Suomessa)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Titanic on vuonna 1997 ensi-iltansa saanut James Cameronin ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama romanttinen draamaelokuva. Elokuva kertoo osittain fiktiivisen tarinan matkustajahöyrylaiva RMS Titanicin uppoamisesta. Elokuvassa näyttelevät Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet ovat eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia matkustajia, jotka rakastuvat toisiinsa laivan huono-onnisella neitsytmatkalla.

Elokuvan 3D-version elokuvateatterijuliste.

Cameronin kiinnostus elokuvaan lähti liikkeelle hänen kiinnostuksestaan haaksirikkoja kohtaan: hän halusi välittää tragedian tunnepuolisen sanoman ja hänen mielestään rakkaustarina ja ihmishenkien menetys olisivat yksi keskeisimpiä asioita tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Elokuvan tuotanto käynnistyi vuonna 1995, kun Cameron tallensi kuvamateriaalia Titanicin todellisesta hylystä. Elokuvan nykyaikaan sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Akademik Mstislav Keldysh -aluksella. Titanic jälleenrakennettiin Rosarito Beachille Meksikoon ja sen uppoamiseen käytettiin myös pienoismalleja sekä tietokoneella luotuja kuvia. Elokuvaa rahoittivat osittain Paramount Pictures ja 20th Century Fox; tuohon aikaan elokuva olikin kallein koskaan tehty elokuva. Budjetti oli arviolta noin 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[1][2][3][4]

Elokuvan ilmestyessä 19. joulukuuta 1997[5] se sai sekä hyviä arvosteluja kriitikoilta että taloudellista menestystä. Elokuva oli myös ehdolla ennätykselliseen neljääntoista Oscar-palkintoon, joista se voitti yksitoista, mukaan lukien parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon.[6] Titanic oli ensimmäinen yli 2 miljardin lipputulot kerännyt elokuva ja pysyi maailman taloudellisesti menestyneimpänä elokuvana kaksitoista vuotta, kunnes myös Cameronin ohjaama Avatar rikkoi edellisen ennätyksen vuonna 2010.[7][8] Suomessa elokuva ylitti miljoonan katsojan rajan ensimmäistä kertaa sitten Tuntemattoman sotilaan ja Titanic onkin yhä Suomessa kaikkien aikojen katsotuin ulkomainen elokuva.[9] Elokuvan 3D-versio julkaistiin 4. huhtikuuta 2012, muutamia päiviä ennen kuin Titanicin uppoamisesta oli kulunut 100 vuotta.[10][11]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Vuonna 1996 yhdysvaltalainen tutkija Brock Lovett tiimeineen tutkii RMS Titanicin hylkyä etsien ”Valtameren sydän” -nimellä tunnettua kadonnutta timanttikaulakorua. Tiimi nostaa hylystä Caledon "Cal" Hockleyn kassakaapin, uskoen kaulakorun olevan sen sisällä. Kassakaapista kuitenkin löytyy vain piirros alastomasta naisesta, joka kantaa kaulassaan timanttikorua. Piirros on päivätty Titanicin uppoamisyölle 14. huhtikuuta 1912. Iäkäs Rose Dawson Calvert kuulee piirroksesta, ottaa yhteyttä Lovettiin ja kertoo olevansa kuvan nainen. Rose ja hänen lapsenlapsensa Lizzy Calvert matkustavat Lovettin tutkimusalukselle. Kysyttäessä kaulakorusta Rose kertoo muistojaan Titanicilta ja paljastaa olevansa Rose DeWitt Bukater -niminen matkustaja, jonka uskottiin kuolleen Titanicin upotessa.

Vuonna 1912 17-vuotias ensimmäisen luokan matkustaja, Rose astuu laivaan Englannin Southamptonissa rikkaan kihlattunsa Calin ja äitinsä Ruth DeWitt Bukaterin kanssa. Ruth korostaa Roselle tämän kihlauksen tärkeyttä, sillä vain avioliitto Calin kanssa ratkaisee DeWitt Bukaterien salatut talousongelmat. Rose ei haluaisi naida Calia ja harkitsee itsemurhaa hyppäämällä laivan perästä. Ollessaan aikeissa hypätä, kolmannen luokan matkustaja tyhjäntoimittaja ja taiteilija Jack Dawson estää häntä. Kun Rose löydetään aluksen perästä Jackin kanssa, Rose valehtelee Calille kurkistaneensa reunan yli ”nähdäkseen potkurit” ja meinanneensa tipahtaa vahingossa yli laidan, jolloin Jack pelasti hänet. Kiitollisuudenosoitukseksi ja Rosen vaatimuksesta Cal kutsuu Jackin illallistamaan heidän kanssaan ensimmäiseen luokkaan seuraavana iltana. Jackin ja Rosen välille muodostuu viekoitteleva ystävyys, vaikka Cal ja Ruth ovatkin varuillaan nuoresta kolmannen luokan miehestä. Illallisen jälkeen Jack ja Rose viettävät iltaa yhdessä kolmannen luokan juhlissa.

Calin ja Ruthin kieltäessä Rosea enää tapaamasta Jackia, Rose pyytää Jackia jättämään hänet rauhaan, mutta tajuaa pian haluavansa mieluummin tämän kuin Calin. Jack ja Rose tapaavat laivan keulassa ja ihastelevat auringonlaskua, mikä osoittautuu Titanicin viimeiseksi hetkeksi auringonvalossa. Kannelta Jack ja Rose jatkavat matkaansa Rosen hyttiin jossa tämä pyytää Jackia piirtämään hänestä muotokuvan vain Calilta kihlajaislahjaksi saamansa ”Valtameren sydän” yllään. Myöhemmin kaksikko juoksee pakoon Calin henkivartijaa ja rakastelevat laivan ruumassa. Jatkaessaan pakomatkaansa laivan kannelle, jossa he todistavat aluksen törmäystä jäävuoreen ja sattuvat kuulemaan aluksen päällystön ja suunnittelijan hahmottelevan törmäyksen vakavuutta. Rose sanoo Jackille, että heidän täytyisi varoittaa hänen äitiään ja Calia.

Cal löytää kassakaapistaan Jackin piirroksen sekä ivallisen kirjeen Roselta kaulakorunsa lisäksi. Raivoissaan Cal pyytää henkivartijaansa sujauttamaan kaulakorun Jackin takin taskuun. Pian Jackia syytetäänkin kaulakorun varastamisesta, pidätetään ja kiinnitetään käsiraudoilla alemman kerroksen huoneen seinässä olevaan putkeen. Cal laittaa kaulakorun oman takkinsa taskuun. Rose kieltäytyy nousemasta äitinsä kanssa pelastusveneeseen, pakenee Calia ja etsii sekä vapauttaa Jackin. Alukselta aletaan ampua ilotulituksia, lähellä olevien laivojen huomion herättääkseen.

Kun Jack ja Rose pääsevät takaisin kannelle, Cal ja Jack suostuttelevat Rosea nousemaan pelastusveneeseen, Calin väittäessä järjestäneensä itselleen ja Jackille paikat toisessa pelastusveneessä. Kun Rose nousee veneeseen, Cal paljastaa Jackille järjestelyn olevan vain hänelle itselleen. Kun Rosen venettä lasketaan, hän ymmärtää ettei voi jättää Jackia ja hyppää takaisin Titanicille. Raivostunut Cal ottaa pistoolin henkivartijaltaan ja alkaa jahdata paria tulvivaan ensimmäisen luokan ruokailusaliin. Panoksien loputtua pistoolista, Cal päivittelee henkivartijalleen, antaneensa Roselle takkinsa, jonka taskussa ”Valtameren sydän” on. Hän palaa laivan kannelle ja pääsee pelastusveneen kyytiin teeskenneltyään olevansa yksinäisen lapsen huoltaja.

Jack ja Rose palaavat kannelle. Kaikki pelastusveneet ovat lähteneet ja loput matkustajat ovat tippumassa laivan perän noustessa vedestä. Alus katkeaa keskeltä, jonka jälkeen sen perä nousee 90 asteen kulmaan. Titanicin upotessa Jack ja Rose uppoavat sen mukana. Pintaan päästessään Jack auttaa Rosen seinälevyn päälle, joka kestää vain yhden henkilön painon. Roikkuen paneelin reunalla Jack vakuuttaa Roselle että tämän kuuluu kuolla vasta vanhana naisena lämpimässä sängyssä. Sillä välin upseeri Harold Lowe palaa pelastusveneensä kanssa etsimään mahdollisia eloonjääneitä. Rose pelastetaan, mutta Jack on jo paleltunut kuoliaaksi.

Rose ja muut eloonjäneet kuljetetaan matkustaja-alus RMS Carpathialla New Yorkiin, jossa Rose ilmoittaa nimekseen Rose Dawson. Carpahtian kannella Rose piiloutuu Calilta tämän etsiessä kihlattuaan. Myöhemmin Rose saa selville Calin avioituneen toisen naisen kanssa ja perineen miljoonansa, mutta myöhemmin tehneen itsemurhan hävittyään omaisuutensa vuoden 1929 pörssiromahduksessa.

Kerrottuaan tarinansa vanha Rose menee yöllä kenenkään näkemättä Lovettin laivan perään ja tiputtaa koko ajan hallussaan olleen ”Valtameren sydämen” mereen. Kun hän näennäisesti nukkuu vuoteessaan, kuvat hänen lipastollaan kertovat hänen eläneen vapaata elämää Jackin innoittamana. Viimeisessä kohtauksessa nuoret Rose ja Jack tapaavat uudestaan ja suutelevat RMS Titanicin aulan portaikossa, laivalla menehtyneet ympärillään.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Leonardo DiCaprio  … Jack Dawson, taiteilija ja onnenonkija, joka voitti matkan pokerissa  
 Kate Winslet  … Rose DeWitt Bukater, philadelphialainen seurapiirikaunotar  
 Gloria Stuart  … Rose Dawson Calvert (100-vuotias Rose DeWitt Bukater)  
 Billy Zane  … Caledon Hockley, miljonääri ja Rosen sulhanen  
 Frances Fisher  … Ruth DeWitt Bukater, Rosen äiti  
 Kathy Bates  … Molly Brown, noveau riche Denveristä  
 Bernard Hill  … Edward J. Smith, Titanicin kapteeni  
 Danny Nucci  … Fabrizio DeRossi, Jack Dawsonin italialainen ystävä  
 David Warner  … Spicer Lovejoy, Hockleyn miespalvelija  
 Victor Garber  … Thomas Andrews, Titanicin suunnittelija  
 Jonathan Hyde  … J. Bruce Ismay, White Star Line -laivayhtiön johtaja  
 Bill Paxton  … Brock Lovett, Titanic-tutkija ja aarteenmetsästäjä  
 Suzy Amis  … Lizzy Calvert, Rosen pojantytär  
 Ewan Stewart  … William Murdoch, Titanicin ensimmäinen perämies  
 Jonathan Phillips  … Charles Lightoller, Titanicin toinen perämies  
 Ioan Gruffudd  … Harold Godfrey Lowe, Titanicin viides perämies  
 Mark Lindsay Chapman  … Henry Wilde, Titanicin yliperämies  
 Bernard Fox  … eversti Archibald Gracie  
 Eric Braeden  … John Jacob Astor IV, miljonääri ja ensimmäisen luokan matkustaja  
 Charlotte Chatton  … Madeleine Astor, John Jacob Astorin raskaana oleva vaimo  
 Michael Ensign  … Benjamin Guggenheim, kaivosmagnaatti  
 Fannie Brett  … Madame Aubart, Benjamin Guggenheimin rakastajatar  
 Martin Jarvis  … Sir Cosmo Duff-Gordon, baronetti  
 Rosalind Ayres  … Lady Lucile Duff-Gordon, muotisuunnittelija  
 Rochelle Rose  … Rothesin kreivitär  
 Amy Gaipa  … Trudy Bolt, DeWitt Bukaterien kamarineito  
 Jonathan Evans-Jones  … Wallace Henry Hartley, Titanicin orkesterinjohtaja  
 Gregory Cooke  … Jack Phillips, Titanicin vanhempi sähköttäjä  
 Craig Kelly  … Harold Bride, Titanicin nuorempi sähköttäjä  
 Paul Brightwell  … Robert Hitchens, aliperämies  
 Scott G. Anderson  … Frederick Fleet, tähystäjä  
 Martin East  … Reginald Lee, tähystäjä  

Esituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsikirjoitus ja innoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Tarinaa ei olisi voitu kirjoittaa paremmin... Rikkaiden ja köyhien vastakkainasettelu, sukupuoliroolit kuolemaan asti (naiset ensin), stoalaisuus ja menneiden aikojen jalous... – Ja ennen kaikkea: elämä on epävarmaa, tulevaisuus tuntematonta... mahdoton on mahdollista.”
— James Cameron [12]

James Cameron oli kiinnostunut hylyistä, ja hän kuvaili RMS Titanicia ”hylkyjen Mount Everestiksi”.[13][14][15][16] Hän oli jo melkein ohittanut sen elämänsä vaiheen, jossa hän voisi harkitsevansa merenalaista retkikuntaa. Hän kertoi kuitenkin poteneensa henkistä levottomuutta siitä, että hän oli siirtynyt kouluaikana tieteistä taiteisiin. Kun Titanicin hylyn otoksista tuotettiin IMAX-kuvamateriaalia, hän päätti hakea Hollywoodista rahoitusta tutkimusmatkalleen. Hän kertoo, että hän ei halunnut varsinaisesti tehdä elokuvaa, vaan sukeltaa hylkyyn.[14]

Cameron kirjoitti Titanic-elokuvasta esittelyn[17] ja tapasi 20th Century Foxin avainhenkilöitä. Hän kuvaili tarinaansa ”"Titanicin Romeoksi ja Juliaksi”.[15][16] Palaverissa oli jännittynyt tauko, ja Cameron sanoi, että elokuva tulee olemaan tuon ajan ajankuvaus, se tulee maksamaan 150 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja sille ei aiota tehdä jatko-osaa. He suhtautuivat epäilevästi tämän kolmen tunnin eeppisen elokuvan taloudelliseen menestykseen, jossa ei olisi suihkuhävittäjiä, ampumista tai takaa-ajokohtauksia.[18] Vaikka studio oli epäileväinen, se näytti Cameronille vihreää valoa.[18][19][20]

Ryhmä kuvasi aitoa hylkyä Atlantin valtameressä yksitoista kertaa vuonna 1995 ja vietti siellä enemmän aikaa kuin sen varsinaiset matkustajat. Pohjassa, jossa veden paine oli yli 40 000 kilopascalia, yksi pieni virhe aluksen ylärakenteissa olisi merkinnyt välitöntä kuolemaa kaikille aluksella. Sen lisäksi että he ottivat suuren riskin, vaikeat olosuhteet estivät Cameronia saamasta niin laadukasta kuvamateriaalia kuin hän olisi halunnut.[19]

Laskeuduttuaan Titanicin aitoon hylkyyn Cameron ja työryhmä halusivat eläytyä sille tasolle todellisuutta. He näkivät, että kyseessä ei ollut vain tarina tai draamaa. Titanicin uppoaminen oli tapahtuma, jossa kuoli oikeita ihmisiä. Työskennellessään hylyssä kauan hän koki vahvan surun ja vääryydeen tunteen. Cameron kertoi, että ei ole luultavasti montaakaan elokuvantekijää, joka pääsee käymään Titanicilla. Tämän vuoksi hän tunsi suurta vastuuta välittää tragedian tunnepuolisen sanoman.[20]

Vedenalaisten kuvausten jälkeen Cameron alkoi kirjoittaa elokuvan käsikirjoitusta.[17] Hän halusi kunnioittaa laivalla kuolleita ihmisiä, joten hän vietti puoli vuotta tutkien kaikki Titanicilla matkustaneet miehistön jäsenet ja matkustajat.[12] Hän kertoo luoneensa äärimmäisen tarkan aikajanan laivan muutaman päivän matkasta ja uppoamisyöstä.[15] Kirjoittaessaan käsikirjoitusta hän sai joitain historillisia asiantuntijoita arvioimaan sitä, ja hän muutti käsikirjoitusta arvioiden pohjalta.[15] Hän kiinnitti erityistä huomiota yksityiskohtiin, jopa kohtaukseen joka kuvaa SS Californianin roolia Titanicin viimeisenä yönä, vaikkakin kohtaus lopulta leikattiin varsinaisesta elokuvasta pois. Kuvausten alusta asti heillä oli erittäin selkeä kuva siitä, mitä tapahtui laivan uppoamisyönä. Se nosti elokuvan merkitystä. He halusivat elokuvan olevan lopullinen visualisointi aiheesta – aivan kuin olisi matkustanut aikakoneella takaisin ajassa ja kuvannut sen todellisen matkan.[15]

Cameronin mielestä Titanicin uppoaminen oli kuin suuri romaani, joka oikeasti tapahtui, mutta josta oli tullut pelkkä moraliteetti: elokuva antaisi yleisölle mahdollisuuden elää historiaa.[12] Elokuvassa aarteenmetsästäjä Brock Lovett kuvaa niitä ihmisiä, jotka eivät ikinä päässeet osaksi murhenäytelmää,[21] samalla kun Jackin ja Rosen kukkiva rakkaus olisi houkuttelevin osa tarinaa: kun rakastavaisten matka lopulta päättyy, yleisö voisi surra menetystä.[12] Cameron kertoi kaikkien elokuviensa olevan rakkaustarinoita, mutta Titanicissa hän sai viimein oikean tasapainon. Hän kertoo, että Titanic ei ole katastrofielokuva. Se on rakkaustarina, johon on valikoitu todellista historiaa.[20] Hänelle elokuvan loppu jättää avoimeksi vastauksen kysymykseen, oliko vanha Rose tajuissaan unessaan vai kuoliko hän nukkuessaan.[22]

Mallintaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harland and Wolff, RMS Titanicin rakentajat, avasivat yksityiset arkistonsa elokuvan tuotantotiimille ja antoivat piirustuksia, joiden oli luultu menetetyn. Lavastaja Peter Lamont etsi kyseisen aikakauden esineitä aluksen sisätiloihin.[23] Fox hankki 40 hehtaarin kokoisen rannan Playas de Rosaritosta Meksikosta ja alkoi rakentaa sinne uutta studiota keväällä 1996.

Titanicin sisätiloja edustavat lavasteet oli tehty alkuperäisten mukaan valokuvia hyväksikäyttäen. Käsikirjoituksessa näkyvästi esillä oleva ensimmäisen luokan portaikko rakennettiin aidosta puusta ja se todella tuhoutui uppoamisessa. Huoneet, matot, muotoilu ja värit, yksittäiset huonekalut, koristeet, seinäpaneelit, astiat ja ruokailuvälineet sekä White Star Linen vaakuna ja asusteet mukailivat alkuperäisiä. Lisäksi Cameron palkkasi kaksi Titanic-historioitsijaa Don Lynchin ja Ken Marschallin todentamaan elokuvan historiallisia yksityiskohtia.[19]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan nykypäivään sijoittuvat kohtaukset kuvattiin Akademik Mstislav Keldysh -aluksella heinäkuussa 1996.[21] Elokuvan keskeiset kuvaukset alkoivat syyskuussa 1996 vastarakennetulla Foxin elokuvastudiolla.[21] Aluksen peräkannelle rakennettiin sarana, joka saattoi nostaa laivan perän nollasta yhdeksäänkymmeneen asteeseen uppoamisen aikana.[24] Stuntmiehien turvallisuuden vuoksi monet lavasteet tehtiin vaahtomuovista.[25] Laivaannousemiskohtaukset kuvattiin 15. marraskuuta.[24] Cameron päätti rakentaa RMS Titanicin oikealta puolelta vallitsevien sääolojen vuoksi. Tämä aiheutti ongelman laivan lähdön kuvaamisessa, sillä sen täytyi olla telakoituna vasemmalta puolelta. Jokainen lavastus ja puvustus oli käännettävä, ja mikäli joku käveli käsikirjoituksen mukaan oikealle, kuvauksessa hänen täytyi kävellä vasemmalle. Jälkituotannossa he peilasivat kaiken oikein.[26]

Näyttelijöille palkattiin kokopäiväinen tapaopettaja opettamaan yläluokan hienoa käytöstä vuonna 1912.[19] Tästä huolimatta useat arvostelijat huomasivat elokuvasta tuohon aikakauteen sopimatonta käytöstä, eivätkä vähiten kahdesta päähenkilöstä.[27][28][29]

Cameronin piirros alastomasta Rosesta päällään ”Valtameren sydän”. Kohtaus oli elokuvan ensimmäisiä kuvattuja kohtauksia, sillä päälavasteet eivät olleet vielä valmiita.[20]

Cameron luonnosteli Jackin alastonkuvan Rosesta kohtausta varten, joka kuvattiin ensimmäisenä.[18] Alastonkohtaus oli näin ollen myös DiCaprion ja Winsletin ensimmäinen yhdessä. Cameron myönsi, että heidän välillään kohtauksessa oli tiettyä hermostuneisuutta, energiaa ja epäröintiä. Dicaprio ja Winslet olivat kylläkin harjoitelleet yhdessä. Cameron kertoi, että hän ja hänen kuvausryhmänsä yrittivät saada vain jotain kuvattavaa, sillä isot lavasteet eivät olisi valmiita vielä kuukausiin. Nähtyään kyseisen kohtauksen elokuvassa Cameron huomasi sen sujuneen hyvin.[20]

Muut kohtaukset kuvauspaikoilla eivät olleet yhtä sujuvia. Cameronilla oli maine Hollywoodin pelottavimpana miehenä. Hän tuli tunnetuksi tinkimättömyydestään ja täydellisyyden tavoittelustaan. Häntä sanottiin nykypäivän William Blighiksi, jolla on kädessään megafoni ja radiopuhelin.[30] Winslet satutti itsensä kuvausten aikana ja hän oli huolissaan hukkuvansa vesisäiliöön, johon laiva oli tarkoitus upottaa. Hän kertoi joskus jopa pelänneensä Cameronia.[30] Elokuvan tekijöiden mielestä Cameronilla oli ilkeä alterego, jolle he antoivat nimen ”Mij” (Jim takaperin kirjoitettuna, joka oli lyhenne Jamesista).[30] Vastauksena kritiikkiin Cameron totesi elokuvien tekemisen olevan sotaa, joka on suurta taistelua liike-elämän ja estetiikan välillä.[30]

Heidän kuvatessaan Akademik Mstislav Keldysh -aluksella vihainen miehistön jäsen laittoi hallusinogeeni fensyklidiinia keittoon, jota Cameron ja useat muut henkilöt söivät, minkä seurauksena yli 50 henkilöä joutui sairaalaan.[18] Jotkut heistä näkivät raitoja ja olivat psykedeelisiä.[18] Cameron onnistui oksentamaan ennen kuin aine otti hänestä täyden otteen. Näyttelijä Lewis Abernathy kertoo säikähtäneensä omaa peilikuvaansa. Hän kertoo toisen silmänsä olleen täysin punainen, kuten Terminator-elokuvien päähenkilöllä.[18][30] Henkilö, joka oli kaiken takana, ei koskaan jäänyt kiinni.[31][32]

Kuvauksien oli tarkoitus kestää 138 päivää, mutta ne venyivät 160 päivään. Monet näyttelijät vilustuivat tai saivat flunssan vietettyään tunteja kylmässä vedessä, mukaan lukien Winslet.[32] Useat muut lähtivät ja kolme sijaisnäyttelijää katkaisivat luunsa. Tutkinnan tuloksena Screen Actors Guild totesi, että kuvauspaikalla ei ollut mitään sinänsä vaarallista.[32] Lisäksi DiCaprio sanoi, ettei hän tuntenut missään vaiheessa olevansa vaarassa.[33] Cameron uskoi kiihkeään työmoraaliin eikä hän koskaan pahoitellut käytöstään kuvauspaikalla, vaikkakin hän tunnusti olevansa vaativa mies.[32]

Titanicin kustannukset alkoivat lopulta nousta ja viimein saavuttivat 200 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.[1][2][3][4] Fox oli huolissaan ja ehdotti, että kolmen tunnin elokuvasta leikattaisiin tunti pois. He väittivät, että liiallinen pituus merkitsisi vähemmän esityskertoja, joka merkitsisi vähemmän rahaa, vaikkakin pitkät elokuvat auttavat ohjaajansa voittamaan Oscarin. Cameron kieltäytyi leikkauksesta.[18]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

”My Heart Will Go On” (esittäjä Céline Dion)

James Hornerin ja Will Jenningsin kirjoittama balladi voitti neljä Grammy-palkintoa ja nousi listaykköseksi yli 25 maassa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kriitikoiden vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titanic sai ilmestyessään pääosin hyviä arvosteluja. Sillä on 83 prosentin ”tuore”-arvosana Rotten Tomatoes -sivustolla.[34] Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti yli 1,84 miljardia dollaria. Tämän ennätyksen rikkoi vasta Avatar-elokuva vuonna 2010.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1998 Oscar-gaalassa elokuva oli ehdolla neljääntoista Oscar-palkintoon, joista se voitti 11. Muissa palkintogaaloissa elokuva keräsi 76 palkintoa ja 48 ehdokkuutta.

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ed W. Marsh; Douglas Kirkland (1998). James Cameron's Titanic. Lontoo: Boxtree. ISBN 0-7522-2404-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b CANOE – JAM! Movies – Artists – Cameron, James: Billion-dollar baby Jam.canoe.ca. 7.2.1998. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  2. a b Garrett, Diane: Big-budget bang-ups. Variety. 20.4.2007. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  3. a b Sandler ja Studlar, s. 16
  4. a b Welkos, Robert W.: The $200-Million Lesson of 'Titanic' Los Angeles Times. 11.2.1998. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  5. Weinraub, Bernand: Hollywood Braces for Likely Delay Of 'Titanic' The New York Times. 21.4.1997. Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
  6. Session Timeout – Academy Awards Database – AMPAS Awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 17.12.2011. (englanniksi)
  7. Boxofficemojo.com: All Time Worldwide Box Office Grosses Viitattu 22.12.2009. (englanniksi)
  8. Boxofficemojo.com: All Time Box Office Adjusted for Ticket Price Inflation Viitattu 22.12.2009. (englanniksi)
  9. Kaikkien aikojen katsotuimmat elokuvat Suomessa top 10 Suomen Elokuvasäätiö. Viitattu 16.10.2011.
  10. Titanic 3D 2012
  11. Suomen ensi-ilta 6. huhtikuuta 2012
  12. a b c d Marsh ja Kirkland, s. v–xiii
  13. http://www.eyeforfilm.co.uk/feature.php?id=756
  14. a b James Cameron: Playboy Interview Playboy. joulukuu 2009. Viitattu 19.1.2010. (englanniksi)
  15. a b c d e Realf, Maria: An audience with James Cameron. The filmmaker discusses his movies to date and reveals the motivations Eyeforfilm.co.uk. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
  16. a b Bilmes, Alex: James Cameron in conversation GQ. 14.12.2009. Viitattu 21.1.2010. (englanniksi)
  17. a b James Cameron (2005) (DVD). Deep Dive Presentation. 20th Century Fox.
  18. a b c d e f g Titanic. Man overboard! After a production as lavish and pricey as the doomed ship itself, James Cameron finally unveils his epic film. But will it be unsinkable? (sivut 1–7) Entertainment Weekly. 7.10.1997. Viitattu 24.1.2010. (englanniksi)
  19. a b c d James Cameron's Titanic Media Awareness Network. Viitattu 24.1.2010. (englanniksi)
  20. a b c d e Schultz, Rick: James Cameron tells the astonishing story of Titanic, his breathtaking labor of love industrycentral.net. Viitattu 23.1.2010. (englanniksi)
  21. a b c Ed W. Marsh (1998). James Cameron's Titanic. London: Boxtree, 3–29. 
  22. James Cameron (2005) (DVD) Kommenttiraita
  23. Marsh, s. 36–38
  24. a b Ed W. Marsh (2005) (DVD). Construction Timelapse. 20th Century Fox.
  25. Marsh ja Kirkland, s. 130–142
  26. Marsh ja Kirkland, s. 52–54
  27. McCarthy, Todd: "Titanic" review by Todd McCarthy Variety. 3.11.1997. Viitattu 21.2.2009. (englanniksi)
  28. Titanic's very slow leak Washington Post. 19.12.1997. (englanniksi)
  29. Titanic's Reign Montreal Mirror. maaliskuu 1998. Viitattu 21.2.2009. (englanniksi)
  30. a b c d e Goldwin, Christopher: James Cameron: From Titanic to Avatar The Times. 8.11.2008. Lontoo. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  31. Jon Landau, Kate Winslet, Gloria Stuart, Victor Garber (2005) (DVD). Audio Commentary. 20th Century Fox.
  32. a b c d Gumbel, Andrew: Lights, cameras, blockbuster: The return of James Cameron The Independent. 11.1.2007. Lontoo. (englanniksi)
  33. Leonardo DiCaprio Interviewed by Joe Leydon for "Titanic" YouTube. 3.8.2010. Viitattu 24.10.2013. (englanniksi)
  34. RottenTomatoes.com: Titanic (1997) Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
1997: Bean: The Movie
Suomen lippukassan ykkönen 1998 Seuraaja:
1999: Tähtien sota: Episodi I – Pimeä uhka