Yksi lensi yli käenpesän (elokuva)

Yksi lensi yli käenpesän
One Flew Over the Cuckoo's Nest
Elokuvan juliste
Ohjaaja	Miloš Forman
Käsikirjoittaja	Lawrence Hauben, Bo Goldman
Tuottaja	Michael Douglas
Säveltäjä	Jack Nitzsche
Pääosat	Jack Nicholson, Danny DeVito, Louise Fletcher, Brad Dourif, William Redfield, Will Sampson, Scatman Crothers, Christopher Lloyd
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	United Artists
Ensi-ilta	19. marraskuuta 1975 19. maaliskuuta 1976
Kesto	133 min.
Alkuperäiskieli	englanti
Ikäraja
Budjetti	4,4 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest) on vuonna 1975 ensi-iltansa saanut Miloš Formanin ohjaama elokuva, joka perustuu Ken Keseyn kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Elokuva oli toinen, joka voitti kaikki viisi tärkeintä Oscar-palkintoa (paras elokuva, paras miespääosan esittäjä, paras naispääosan esittäjä, paras ohjaus, paras käsikirjoitus) sitten vuonna 1934 ilmestyneen elokuvan Tapahtui eräänä yönä. Seuraava elokuva, joka voitti nämä Oscarit, oli vuonna 1991 ensi-iltansa saanut Uhrilampaat.

Elokuva on kuvattu Oregonin osavaltion sairaalassa Salemissa.

Tarina

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Randall Patrick McMurphy (Jack Nicholson) saapuu mielisairaalaan, jossa halutaan tutkia, onko hän mielisairas. Hän on ollut ennen sinne joutumistaan vankilassa kahdesta pahoinpitelystä ja alaikäisen kanssa makaamisesta. McMurphy on puhdas kapinallinen, joka vastustaa sairaalan ylihoitaja Mildred Ratchedin (Louise Fletcher) ajamia traditioita. Suurimmillaan tämä kapinointi johtaa kalastusretkeen, jonne päästäkseen McMurphy varastaa linja-auton ja veneen ja lähtee kalastamaan yhdessä mielisairaalassa tapaamiensa potilaiden kanssa.

Sairaalassa McMurphy tutustuu myös Päällikköön (Will Sampson), jättikokoiseen intiaaniin, jota pidetään kuuromykkänä. McMurphy saa kuitenkin tietoonsa Päällikön salaisuuden: hän osaa puhua eikä ole mielenvikainen. He päättävät paeta sairaalasta yhdessä.

Pakoillasta tulee kuitenkin täysi katastrofi. Potilastovereiden pitämien juhlien jälkeen McMurphy saa herätä aamulla ja havaita hoitaja Ratchedin saapuneen osastolle. Kun hoitaja Ratched poistuu, McMurphy ja Päällikkö yrittävät pakoa pihistämänsä avaimen kanssa. Pelonsekainen huuto kuitenkin katkaisee paon, kun käy ilmi, että potilas Billy Bibbit on tappanut itsensä. Hoitaja Ratched on valmis painamaan tapauksen villaisella ja jatkamaan tuttujen traditioiden varassa, jolloin McMurphy hyökkää kuristamaan tätä. McMurphy viedään pois.

Muutaman viikon päästä yöllä McMurphy tuodaan takaisin osastolle ja häntä odottamaan jäänyt Päällikkö haluaa paeta. Käy kuitenkin ilmi, että McMurphylle on tehty lobotomia, eikä hän enää ole tietoinen ympäröivästä maailmasta. Päällikkö ei kuitenkaan halua jättää ystäväänsä siihen kuntoon ja tukahduttaa hänet tyynyllä kuoliaaksi. Sitten hän kävelee sairaalan vessaan, irrottaa lavuaarin, nakkaa sen ikkunasta avaten pakotien ja pakenee itse.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa

Jack Nicholson	... Randall Patrick McMurphy
Will Sampson	... Intiaanipäällikkö
Louise Fletcher	... Ylihoitaja Mildred Ratched
William Redfield	... Dale Harding
Dean R. Brooks	... Tohtori John Spivey
Scatman Crothers	... Turkle.
Danny DeVito	... Martini
William Duell	... Jim Sefelt
Brad Dourif	... Billy Bibbit
Christopher Lloyd	... Max Taber
Vincent Schiavelli	... Frederickson
Nathan George	... Hoitaja Washington
Mwako Cumbuka	... Hoitaja Warren
Josip Elic	... Pete Bancini
Lan Fendors	... Hoitaja Itsu
Ken Kenny	... Beans Garfield
Alonzo Brown	... Miller
Michael Berryman	... Ellis
Peter Brocco	... Eversti Matterson
Sydney Lassick	... Charlie Cheswick

Tuotanto

Ennen elokuvaa

Näytelmä

Näyttelijä Kirk Douglas osti oikeudet Ken Keseyn vuonna 1963 ilmestyneeseen romaaniin One Flew Over The Cuckoo's Nest tarkoituksenaan tehdä siitä näytelmä. Näytelmä ilmestyi jo vuotta myöhemmin 1964, mutta ei menestynyt odotetulla tavalla. Lopulta sitä esitettiin vain viisi kuukautta. Syyksi tähän on sanottu näytelmän humoristinen asenne, jota pidettiin mielisairaiden mauttomana pilkkaamisena.

Miloš Forman

Jonkin aikaa näytelmän hyllyttämisen jälkeen Douglas matkusti Prahaan, missä hän tutustui paikalliseen elokuvaohjaajaan, Miloš Formaniin. Douglas ja Forman ystävystyivät ja Forman suostui filmatisoimaan kirjan, jonka Douglas lähettäisi tälle. Kului kymmenen vuotta ennen kuin kirja saapui, ja silloin sen lähetti Kirk Douglasin poika Michael Douglas. Hän oli saanut projektiin turhautuneelta isältään oikeudet elokuvan tekoon.

Roolijako

Näyttelijävalinnoissa Forman ja Michael Douglas joutuivat usein vääntämään kättä. Esimerkiksi päähenkilö McMurphyn rooliin Miloš Forman halusi Michael Douglasin mukaan Burt Reynoldsin, mutta kallistui myöhemmin Douglasin ajaman Jack Nicholsonin puoleen. Forman itse on sanonut Jackin olleen aina hänen ensimmäinen valintansa. Ennen Nicholsonia roolia R. B. McMurphyna oli ehditty tarjota jo Gene Hackmanille, Paul Newmanille ja Marlon Brandolle, jotka olivat kaikki kieltäytyneet.

Myös roolia sairaanhoitaja Mildred Ratchedina ehdittiin tarjota useille näyttelijättärille ennen Louise Fletcheriä.

Forman halusi muihin rooleihin tuntemattomia näyttelijöitä, vaikka myöhemmin joistakin heistä on tullut tunnettuja (esimerkiksi Danny DeVito ja Brad Dourif).

Suurimpia vaikeuksia roolivalinnoissa tuotti Päällikkö (Chief). Forman halusi olla mahdollisimman uskollinen Ken Keseyn lähdetekstille ja sanoi suoraan haluavansa ison intiaanin. Intiaanit ovat kuitenkin usein pienikokoisia, eivätkä kirjan kuvailemia jättiläisiä. Michael Douglas joutui palkkaamaan erään autokauppiaan, joka myi autoja reservaatteihin, ilmoittamaan hänelle, jos sattuisi törmäämään isokokoiseen intiaaniin. Etsintöjen tuloksena löytyi lopulta Will Sampson, joka Formanin mukaan oli kuin tehty Päällikön rooliin.

Elokuvan teko

Valmistautuminen rooleihin

Elokuvaa varten valmistautuessaan rooleihin saivat näyttelijät luvan mielisairaalanhoitajalta osallistua terapiaistuntoihin oikeiden mielisairaiden kanssa ja oleskella osastoilla. Näin he saivat luotua hahmonsa oikeiden ihmisten pohjalta. Sydney Lassick, joka esitti Charles Cheswickia, paniikkihäiriöistä potilasta, kertoi dokumentissa ottaneensa roolihahmoonsa paljon piirteitä eräästä osastolla oleskelleesta potilaasta.

Jack Nicholson rakensi McMurphysta ristiriitaisen hahmon, josta ei loppujen lopuksi tiedä, onko hän mielisairas vai ei. Louise Fletcher totesi, että Jack oli kuvauksissa eräänä päivänä udellut paljon tietoja hänen roolihahmostaan ja lopulta kysynyt tämän etunimeä. Etunimeä ei oltu mainittu käsikirjoituksessa. Kysymyksiin kyllästyneenä Fletcher oli tuhahtanut ensimmäisen mieleensä tulleen nimen, joka oli ollut Mildred. Joitakin päiviä myöhemmin kuvattiin terapiaistuntokohtausta, johon McMurphy saapuu saatuaan sähköshokkiterapiaa. Kun hoitaja Ratched kysyy, haluaisiko McMurphy osallistua istuntoon vai levätä, puhuttelee McMurphy häntä vastauksessaan Mildrediksi. Filmillä voi tarkkaan katsomalla nähdä, kuinka Fletcher punastuu tästä.

Formanin tyyli

Miloš Forman halusi tehdä elokuvasta mahdollisimman realistisen. Hän ei halunnut näyttelijöiden näyttelevän roolejaan vaan olevan roolissaan. Realistisuutta saadakseen Forman neuvoikin näyttelijöitä tekemään pieniä eleitä, jotta hahmoista tulisi aidon oloiset. Usein hän kuvasi jopa harjoituksiksi tarkoitetut kohtaukset saadakseen mahdollisimman spontaaneja roolisuorituksia.

Vastaanotto

Elokuvasta tuli aikansa mittakaavassa menestys. Se tuotti 112 000 000 dollaria ja sai arvostelijoilta pääasiassa positiivista palautetta. Elokuva voitti viisi tärkeintä Oscaria: paras elokuva, paras ohjaus, paras miespääosa, paras naispääosa ja paras käsikirjoitus.

Palkintoja

Oscarit

• Paras elokuva
• Paras miespääosa: Jack Nicholson
• Paras naispääosa: Louise Fletcher
• Paras ohjaus: Miloš Forman
• Paras sovitettu käsikirjoitus: Laurence Hauben, Bo Goldman

Ehdokkaana:

• Paras miessivuosa: Brad Dourif
• Paras kuvaus: Haskell Wexler, Bill Butler
• Paras leikkaus: Richard Chew, Lyzee Klingman, Sheldon Kahn
• Paras elokuvamusiikki: Jack Nitzsche

Parhaan elokuvan Oscar -palkinnon voittaneet elokuvat

1920-luku

1920	1921	1922	1923	1924	1925	1926	1927	1928	1929
Ei jaettu								Siivet Auringonnousu	Broadwayn sävel

1930-luku

1930	1931	1932	1933	1934	1935	1936	1937	1938	1939
Länsirintamalta ei mitään uutta	Cimarron	Grand Hotel	Cavalcade	Tapahtui eräänä yönä	Kapina laivalla	Ziegfeld, naisten kuningas	Emile Zolan elämä	Komedia meistä ihmisistä	Tuulen viemää

1940-luku

1940	1941	1942	1943	1944	1945	1946	1947	1948	1949
Rebekka	Vihreä oli laaksoni	Rouva Miniver	Casablanca	Kulje tietäni	Tuhlattuja päiviä	Parhaat vuodet	Hiljainen sopimus	Hamlet	Kaikki kuninkaan miehet

1950-luku

1950	1951	1952	1953	1954	1955	1956	1957	1958	1959
Kaikki Eevasta	Pariisin lumoissa	Suuri maailmansirkus	Täältä ikuisuuteen	Alaston satama	Poikamiesilta	Maailman ympäri 80 päivässä	Kwai-joen silta	Gigi	Ben-Hur

1960-luku

1960	1961	1962	1963	1964	1965	1966	1967	1968	1969
Poikamiesboksi	West Side Story	Arabian Lawrence	Tom Jones – hulivilihurmuri	My Fair Lady	Sound of Music	Kunnian mies	Yön kuumuudessa	Oliver!	Keskiyön cowboy

1970-luku

1970	1971	1972	1973	1974	1975	1976	1977	1978	1979
Panssarikenraali Patton	Kovaotteiset miehet	Kummisetä	Puhallus	Kummisetä osa II	Yksi lensi yli käenpesän	Rocky	Annie Hall	Kauriinmetsästäjä	Kramer vastaan Kramer

1980-luku

1980	1981	1982	1983	1984	1985	1986	1987	1988	1989
Tavallisia ihmisiä	Tulivaunut	Gandhi	Hellyyden ehdoilla	Amadeus	Minun Afrikkani	Platoon – nuoret sotilaat	Viimeinen keisari	Sademies	Palveluksessanne, Miss Daisy

1990-luku

1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999
Tanssii susien kanssa	Uhrilampaat	Armoton	Schindlerin lista	Forrest Gump	Braveheart – taipumaton	Englantilainen potilas	Titanic	Rakastunut Shakespeare	American Beauty

2000-luku

2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
Gladiator	Kaunis mieli	Chicago	Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu	Million Dollar Baby	Crash	The Departed	Menetetty maa	Slummien miljonääri	The Hurt Locker

2010-luku

2010

Kuninkaan puhe