Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit
The Lord of the Rings:
The Fellowship of the Ring
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Peter Jackson
Käsikirjoittaja Fran Walsh
Philippa Boyens
Stephen Sinclair
Peter Jackson
Perustuu J. R. R. Tolkienin romaaniin
Tuottaja Peter Jackson
Barrie M. Osborne
Fran Walsh
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Andrew Lesnie
Leikkaaja John Gilbert
Lavastaja Dan Hennah
Alan Lee
Pääosat Elijah Wood
Ian McKellen
Liv Tyler
Viggo Mortensen
Sean Astin
Cate Blanchett
John Rhys-Davies
Billy Boyd
Dominic Monaghan
Orlando Bloom
Christopher Lee
Hugo Weaving
Sean Bean
Ian Holm
Andy Serkis
Valmistustiedot
Valmistusmaa Uusi-Seelanti
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö New Line Cinema
Saul Zaentz Production Company
Wingnut Films
Ensi-ilta 19. joulukuuta 2001
Kesto 178 min
208 min (special extended edition)
Alkuperäiskieli englanti, sindar
Budjetti 93 000 000 dollaria[1]
Tuotto 870 761 744 dollaria[1]
Edeltäjä Hobitti – Viiden armeijan taistelu (2014)
Seuraaja Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut ensimmäinen osa Peter Jacksonin ohjaamasta Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiasta, joka pohjautuu J. R. R. Tolkienin fantasiaromaaniin Taru sormusten herrasta. Elokuvaa seuraavat elokuvat Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu.

Elokuva sai kolmetoista Oscar-ehdokkuutta ja voitti palkinnot parhaasta musiikista, erikoistehosteista, kuvauksesta ja maskeerauksesta.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Keski-Maan Toisella Ajalla Musta Ruhtinas Sauron (Sala Baker) takoo Valtasormuksen valloittaakseen Keski-Maan, ja häntä vastaan muodostetaan Ihmisten ja Haltioiden Viimeinen Liitto. Tuomiovuoren juurella käydyssä taistelussa Sauronin surmaaman kuningas Elendilin (Peter McKenzie) poika, prinssi Isildur (Harry Sinclair), tarttuu isänsä murtuneeseen miekkaan ja viiltää Sauronin käden irti. Sauron menettää Sormuksen, ja hänen armeijansa nujerretaan. Koska Sauronin ”elinvoima” on sidottu Sormukseen, Musta Ruhtinas voidaan voittaa vain tuhoamalla itse Sormus, mutta Sormuksen valtaan joutunut Isildur kieltäytyy tekemästä niin. Myöhemmin Isildur joutuu örkkien ansaan, hänet tapetaan, ja Sormus katoaa jokeen. Yli kaksituhatta vuotta myöhemmin Klonkku-niminen otus saa Sormuksen haltuunsa ja pitää sitä omanaan satojen vuosien ajan, kunnes Konnun hobitti Bilbo Reppuli (Ian Holm) löytää sen.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Bilbo jättää Sormuksen 111-vuotissyntymäpäivänään sukulaispojalleen ja perijälleen Frodo Reppulille (Elijah Wood). Samaan aikaan velho Gandalf Harmaa (Ian McKellen) matkustaa Minas Tirithiin etsimään vastauksia liittyen Bilbon taikasormukseen. Hän saa tietää, että se on todellisuudessa Sauronin Valtasormus. Gandalf palaa Kontuun ja käskee Frodon ottaa Sormuksen ja lähteä Konnusta pikimmiten. Gandalf saa kiinni ikkunan luona salakuunnelleen Samvais Gamgin (Sean Astin) ja päättää lähettää tämän Frodon mukaan. Gandalf ratsastaa Rautapihaan tapaamaan Saruman Valkoista (Christopher Lee), joka paljastaa Gandalfille Mustien Ratsastajien, nazgûlien ja Sauronin pääpalvelijoiden, lähteneen Minas Morgulista hakemaan Sormusta ja tappamaan sen kantajan. Gandalf yrittää lähteä varoittamaan Frodoa, mutta Saruman, joka haluaa Sormuksen itselleen, vangitsee Gandalfin Orthanc-torninsa huipulle. Gandalfin on pakko seurata, miten Sauronin ohjeita seuraava Saruman määrää Rautapihan örkit rakentamaan aseita ja luomaan uuden örkkitaistelijarodun nimeltä uruk-hai.

Breehin matkalla olevat Frodo ja Sam saavat pian seuraa ystävistään Merri- ja Pippin-nimisistä hobiteista (Dominic Monaghan ja Billy Boyd). He kohtaavat tiellä nazgûlin ja onnistuvat pääsemään Briihin vain saadakseen selville, ettei Gandalf ole saapunut sinne. Sen sijaan Frodo kohtaa miehen nimeltä ”Konkari” (Viggo Mortensen), joka on Gandalfin ystävä ja suostuu viemään hobitit Rivendelliin. He jatkavat matkaansa ja viettävät yön Viimapäällä, missä nazgûlit hyökkäävät heidän kimppuunsa. Konkari karkottaa hirviömäiset hyökkääjät tiehensä, mutta Frodo haavoittuu vakavasti morgulin terästä, joka tulee muuttamaan hänet yhdeksi aaveista ilman kunnollista hoitoa. Haltia Arwen (Liv Tyler) vie Frodon nazgûlien takaa-ajamana Rivendelliin, haltioiden turvasatamaan. Siellä Arwenin isä Elrond (Hugo Weaving), joka johti haltioita Tuomiovuoren taistelussa 3 000 vuotta sitten, parantaa Frodon. Myös Arwen käyttää voimiaan päästäkseen eroon häntä ja Frodoa jahtaavista Ratsastajista Bruinenin kahlaamossa manaamalla esiin aallon, joka pyyhkäisee aaveet mukaansa.

Rivendellistä Frodo tapaa myös Gandalfin, joka selittää Frodolle, miksei hän päässyt tapaamaan hobitteja Breehin. Gandalf kertoo päässeensä pakoon Orthancista ja Sarumanin kynsistä kotkan selässä. Myöhemmin Elrond kutsuu kokoon neuvoston, jossa päätetään Sormuksen kohtalosta. Elrond varoittaa, ettei Sormusta pidä säilyttää Rivendellissä pitkään, sillä sekä Mordor että Rautapiha saattavat hyökätä haltioiden valtakuntaan. Sormuksen voi tuhota vain heittämällä sen Tuomiovuoren liekkeihin, missä se taottiin. Frodo ilmoittautuu vapaaehtoiseksi viemään Sormuksen Tuomiovuorelle. Frodon mukaan liittyvät hänen hobittiystävänsä, Gandalf sekä Konkari, joka paljastuu Aragorniksi, Gondorin valtaistuimen lailliseksi perilliseksi. Mukaan matkalle lähtevät myös haltia Legolas (Orlando Bloom), kääpiö Gimli (John Rhys-Davies) sekä Boromir (Sean Bean), Gondorin käskynhaltijan poika. Yhdessä he muodostavat Sormuksen Saattueen.

Saattue lähtee matkaan ja yrittää ylittää Caradhrasin vuoren, mutta Sarumanin voimat estävät sen. Gimlin vaatimuksesta he päättävät etsiä turvaa ja kulkea läpi Morian kaivosten.Moriassa Gandalf kertoo, että Klonkku on seurannut heitä jo kolme päivää. Frodo suostuu ehdotukseen, mutta kaivoksissa heidän kimppuunsa hyökkää lauma örkkejä ja luolapeikko, joka keihästää Frodon. Frodo selviytyy kuitenkin hengissä Bilbon antaman mithril-silmukkapanssarin ansiosta. Khazad-dûmin sillalla saattue kohtaa balrogin, muinaisen tulen ja varjon hirviön.

Sillalle tukkeeksi asettuva Gandalf haastaa balrogin antaen muille mahdollisuuden paeta maanalaisesta valtakunnasta, mutta hirviö vetää hänet mukanaan syvyyksiin. Saattue pakenee haltioiden valtakuntaan, Lothlórieniin, missä heitä suojelevat Valtias Celeborn (Marton Csokas) ja Valtiatar Galadriel (Cate Blanchett). Yöllä Frodo tapaa Galadrielin, joka kertoo hänelle, että hänen kohtalonaan on kantaa Sormusta ja lopulta tuhota se. Ennen saattueen lähtöä Galadriel antaa Frodolle pullon, joka sisältää Eärendilin tähden valoa. Myös muut saattueen jäsenet saavat lahjoja. Kulkeakseen suorinta tietä Mordoriin saattue meloo Anduinia pitkin kohti Parth Galenia.

Kun he astuvat Parth Galenissa rantaan, Boromir yrittää viedä Sormuksen Frodolta, sillä hän uskoo sen olevan ainut keino pelastaa oma valtakuntansa. Frodo onnistuu pakenemaan pistämällä Sormuksen sormeensa ja katoamalla. Aragorn kohtaa Frodon, mutta toisin kuin Boromir, hän päättää jättää Sormuksen Frodon haltuun. Frodo, joka tietää Sormuksen houkutuksen olevan muille liian suuri, päättää jättää saattueen ja lähteä Mordoriin yksin. Sillä välin Sarumanin lähettämät uruk-hait hyökkäävät muiden saattuelaisten kimppuun saadakseen Sormuksen. Kun Merri ja Pippin tajuavat Frodon tekevän lähtöä, he harhauttavat örkkejä päästäen Frodon pakoon. Boromir ryntää hobittien avuksi, mutta haavoittuu kuolettavasti örkkikomentaja Lurtzin (Lawrence Makoare) nuolista. Ennen kuin Lurtz ehtii teloittaa Boromirin, Aragorn saapuu paikalle ja lyö otuksen pään irti. Ennen kuolemaansa Boromir katuu sitä, että yritti viedä Sormuksen Frodolta, mutta Aragorn antaa hänelle anteeksi. Merri ja Pippin siepataan, ja Aragorn, Gimli ja Legolas lähtevät örkkien perään pelastaakseen hobitit. Frodo jää oman onnensa nojaan. Hän palaa rannalle ja ryhtyy ylittämään jokea, kun Sam ilmestyy rannalle ja ui Frodon perään vaatien saada pitää Gandalfille antaman lupauksen pitää Frodosta huolta. Frodo hyväksyy Samin seuralaisekseen, ja he jatkavat yhdessä matkaansa Emyn Muilin kukkuloiden yli.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elijah Wood  … Frodo Reppuli  
 Ian McKellen  … Gandalf  
 Liv Tyler  … Arwen  
 Viggo Mortensen  … Aragorn  
 Sean Astin  … Samvais ”Sam” Gamgi  
 Cate Blanchett  … Galadriel  
 John Rhys-Davies  … Gimli  
 Billy Boyd  … Peregrin ”Pippin” Tuk  
 Dominic Monaghan  … Meriadoc ”Merri” Rankkibuk  
 Orlando Bloom  … Legolas  
 Christopher Lee  … Saruman  
 Hugo Weaving  … Elrond  
 Sean Bean  … Boromir  
 Ian Holm  … Bilbo Reppuli  
 Andy Serkis  … Klonkku  
 Sala Baker  … Sauron  
 Marton Csokas  … Celeborn  
 Lawrence Makoare  … Lurtz  
 Craig Parker  … Haldir  
 Mark Ferguson  … Gil-galad  
 Peter McKenzie  … Elendil  
 Harry Sinclair  … Isildur  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan lopun tekijäluettelossa mainitaan kaiken kaikkiaan 1 780 nimeä.[2]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkia elokuvan kolmea osaa kuvattiin yhtäaikaa, yhteensä 18 kuukautta. Kuvausryhmiä oli käytössä viidestä seitsemään ja jokaisella ryhmällä oli käytössä kaksi kameraa.[3]

Mittasuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mittasuhteet hobittien ja ihmisten välillä toteutettiin useita eri tekniikoita käyttäen. Kuvausryhmällä oli käytössään pienikokoisia sijaisnäyttelijöitä, joita käytettiin silloin kun näyttelijä on selin kameraan päin. Näyttelijäiden naamoista tehtiin myös naamiot, joita sijaisnäyttelijät käyttivät joissakin kohtauksissa. Muutamassa kohtauksessa näyttelijän kasvot on lisätty sijaisnäyttelijän kehoon. Vaikeissa kohtauksissa käytettiin väärää perspektiiviä, eli isommalta näyttävä henkilö oli etualalla ja pienenemmältä näyttävä taka-alalla. Väärässä perspektiivissä näyttelijöiden työtä vaikeutti se, ettei hän ollut katsekontaktissa vastanäyttelijän kanssa. Osa kohtauksista kuvattiin myös blue screen -taustaa vasten, jolloin henkilö liitettiin elokuvaan jälkeenpäin.

Repunpään kohtaukseen rakennettiin kaksi samanlaista lavastetta, pienempi ja isompi. Pienempi lavaste oli Gandalfin näyttelijää Ian McKelleniä varten ja suurempi hobiteille.[4]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva voitti neljä Oscaria: musiikista, erikoistehosteista, kuvauksesta ja maskeerauksesta. Se oli ehdolla myös yhdeksään muuhun Oscar-palkintoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001) Box Office Mojo. Viitattu 5 February 2009.
  2. David Waterman: Hollywood's Road to Riches (2005)
  3. Keski-Maan kuvaamisesta -dokumentti (Cameras in Middle-Earth). Yhdysvallat, 2002. (englanniksi)
  4. Pellerin, Michael: Mittasuhteet -dokumentti (Scale). Yhdysvallat, 2002. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
2001: Rentun ruusu
Suomen lippukassan ykkönen 2002 Seuraaja:
2003: Pahat pojat