Galadriel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Galadriel Hildebrandtin veljesten piirtämänä.

Galadriel on fiktiivinen hahmo J. R. R. Tolkienin kirjoissa Silmarillion, Taru sormusten herrasta ja Keskeneräisten tarujen kirja. Galadriel on noldorin ruhtinatar, Finwën pojan, Finarfinin, tytär. Hän oli yksi noldorin johtajahahmoista kapinassa valaria vastaan. Lähdettyään Valinorista muiden kapinallisten noldor-haltijoiden kanssa hän eli Keski-Maassa kolmannen ajan loppuun asti, koska hänellä ei ollut lupaa palata kapinoinnin seurauksena Valinoriin. Hän asui ensin kuningas Thingolin valtakunnassa Doriathissa ja toisella ja kolmannella ajalla Lothlórienissa puolisonsa Celebornin kanssa. Galadriel piti hallussaan yhtä haltioiden mahtisormusta, Veden Sormusta Nenyaa, jonka hän lienee saanut itse takojalta Celebrimborilta. Sormuksen sodan aikaan Galadriel kieltäytyi Sauronin mahtisormuksesta ja sai ilmeisesti tästä syystä valarilta armon palata valkoisilla laivoilla Valinoriin. Hän oli Keski-Maan vanhimpia haltioita ja haltioiden johtaja, (poistuessaan Keski-Maasta hän oli noin 8500 vuoden ikäinen; Círdan laivanrakentaja lienee häntäkin vanhempi). Galadriel oli myös Elrond Puolhaltian anoppi ja siten Aragornin anopin, Celebríanin äiti, ja Arwen Iltatähden isoäiti.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Galadriel oli Finarfinin, Noldorin prinssin ja Finwën pojan, ainut tytär ja nuorin lapsi. Galadrielin vanhemmat veljet olivat Finrod Felagund, Angrod ja Aegnor. Galadriel syntyi Valinorissa Puiden Vuosien aikana. Isänsä Finarfinin (josta tuli Noldorin Korkea Kuningas Valinorissa) ohella hän oli ainoa henkiin jäänyt Finwën jälkeläinen.

Suurin osa Galadrielin tarinasta on sekaista, ja on olemassa monia tarinoita jotka kertovat hänestä koottuna Keskeneräisistä Taruista. Erään tarinan mukaan hän eli yhden veljensä kanssa Beleriandissa, mutta vietti paljon aikaa Thingolin neuvostossa Menegrothissa, jonne hän oli tervetullut, koska hänen perheellään oli läheinen ystävyyssuhde Thingolin veljen Olwën kanssa. Hän tapasi Celebornin, Thingolin sukulaisen, Doriathissa.

Missään tarinassa Celebornilla ei ole tärkeää roolia Beleriandin Taisteluissa. Molemmat, Galadriel ja Celeborn selviytyivät Vihan Sodasta, ja he matkasivat aluksi Lindoniin, missä he hallitsivat haltiajoukkoa. Myöhemmin he matkasivat idemmäs ja perustivat (tai toivotettiin tervettulleeksi) Eregionin valtakunnan. Silloin he sopivat Nandorinin kanssa asettumisesta Anduinjoen laaksoon, josta tuli myöhemmin Lothlórien. Myöhemmin he siirtyivät Eregionista Lothlórieniin Khazad-dûmin kautta, ja heistä tuli Lothlórienin valtiaita. Siellä Galadriel ja Celeborn saivat tyttären jonka nimesivät Celebríaniksi. Tämä nai myöhemmin Elrond Puolhaltian Rivendellistä.

Toisella Ajalla kun Mahtisormukset taottiin, Galadriel ei luottanut Annatariin, joka auttoi Celebrimboria takomaan Mahtisormukset. Myöhemmin tuli ilmi että tämä epäluottamus oli oikeutettua, kun huomattiin että Annatar olikin Sauron. Kun Eregioniin hyökättiin, Galadrielille oli uskottu yksi Kolmesta Sormuksesta. Hänen Sormuksensa oli Nenya, Veden Sormus. Peläten Sauronin voimaa hän ei käyttänyt omaa Sormustaan niin kauan kuin Suurin Sormus oli Sauronin hallussa. Vasta Kolmannella Ajalla, kun Valtasormus oli kadoksissa, hän käytti omaa Sormustaan. Sen voiman näki Galadrielin Peilissä. Se oli suuri laakea vati, täynnä vettä, ja se näytti menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden joka voisi tapahtua.

Tarussa sormusten herrasta Galadriel huolehti Sormuksen Saattueesta, kun nämä olivat päässeet ulos Moriasta. Kun hän tapasi Saattueen talossaan, Caras Galadhonissa, hän testasi jokaisen jäsenen mieltä. Frodo Reppuli testasi häntä myöhemmin tarjoamalla hänelle Suurinta Sormusta. Galadriel kieltäytyi, vaikka tiesi että hänestä tulisi suuri ja kammottava. Hän hyväksyi kohtalonsa vähetä ja lähteä takaisin Valinoriin. Kun Saattue lähti, Galadriel antoi heille kaikille lahjan ja haltiaviitan, ja auttoi heitä lembasilla, veneillä ja tarvikkeilla.

Hän ylitti Meren varhaisella Neljännellä Ajalla (samalla laivalla jolla Elrond, Gandalf ja Sormuksen kantajat Bilbo ja Frodo Reppuli), jättäen aviomiehensä Celebornin taakseen, kunnes tämä seurasi perässä.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J. R. R. Tolkien: Silmarillion. WSOY, 1980 (2. painos).