Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu
The Lord of the Rings:
The Return of the King
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Peter Jackson
Käsikirjoittaja Fran Walsh
Philippa Boyens
Peter Jackson
Perustuu J. R. R. Tolkienin romaaniin
Tuottaja Peter Jackson
Barrie M. Osborne
Fran Walsh
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Andrew Lesnie
Leikkaaja Jamie Selkierk
Lavastaja Dan Hennah
Alan Lee
Pääosat Elijah Wood
Ian McKellen
Liv Tyler
Viggo Mortensen
Sean Astin
Cate Blanchett
John Rhys-Davies
Bernard Hill
Billy Boyd
Dominic Monaghan
Orlando Bloom
Hugo Weaving
Miranda Otto
David Wenham
Karl Urban
John Noble
Andy Serkis
Ian Holm
Sean Bean
Valmistustiedot
Valmistusmaa Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö New Line Cinema
Saul Zaentz Production Company
Wingnut Films
Ensi-ilta Uuden-Seelannin lippu 1. joulukuuta 2003
Suomen lippu 17. joulukuuta 2003
Kesto Teatteriversio: 200 min
Extended Edition: 252 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 94 000 000 dollaria[1]
Tuotto 1 119 929 521 dollaria[1]
Edeltäjä Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King) on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut kolmas ja viimeinen osa Peter Jacksonin ohjaamasta Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiasta, joka pohjautuu J. R. R. Tolkienin fantasiaromaaniin Taru sormusten herrasta. Se on elokuvien Sormuksen ritarit ja Kaksi tornia jatko-osa.

Elokuvan ensi-ilta oli Uuden Seelannin Wellingtonissa 1. joulukuuta 2003 ja Suomessa se oli 17. joulukuuta 2003.

Kuninkaan paluu palkittiin muun muassa 11 Oscarilla muukaan lukien parhaan elokuvan ja ohjauksen palkinnoilla. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti yli miljardi dollaria.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

HUOM! Juonenpaljastus kertoo elokuvan pidennetystä versiosta. Elokuva alkaa, kun Sméagol tappaa sukulaisensa Déagolin saadakseen haltuunsa Valtasormuksen. Sormuksen riivaama Sméagol muuttuu lopulta Klonkuksi. Klonkku on viemässä Frodo Reppulia ja Samvais Gamgia Minas Morguliin. Aragorn, Legolas, Gimli, Gandalf, Théoden ja Éomer tapaavat Merrin, Pippinin ja Puuparran Rautapihassa, joka on nyt enttien vallassa. Gandalfin mukaan Saruman ei enää uhkaa heitä, ja joukko löytää raunioista palantírin. He palaavat Edorasiin, jossa Théoden pitää pidot Helmin syvänteen voiton kunniaksi. Pippinin uteliaisuus saa vallan, minkä seurauksena hän katsoo palantíriin ja saa näyn kuolleesta valkoisesta puusta. Sauron (Sala Baker) huomaa Pippinin ja ottaa hänet henkisesti valtaansa, mutta Pippin ei paljasta Frodosta ja Sormuksesta mitään. Gandalf päättelee, että Sauron aikoo hyökätä Minas Tirithiin, ja hän ratsastaa sinne Pippinin kanssa. Samaan aikaan Arwen (Liv Tyler) on matkalla Kuolemattomille maille ja saa näyn hänen ja Aragornin yhteisestä pojasta. Hän taivuttelee Elrondin (Hugo Weaving) korjaamaan Narsil-miekan, joka aikanaan katkaisi Sormuksen Sauronin kädestä Tuomiovuoren taistelussa. Sam kuulee vahingossa Klonkun petollisen suunnitelman murhata heidät ja ottaa Sormuksen itselleen, mutta Frodo kieltäytyy uskomasta Samia. Klonkku käyttää sitä hyväkseen ja yrittää kääntää Frodon Samia vastaan.

Gandalf ja Pippin saapuvat Minas Tirithiin, jossa käskynhaltija Denethor (John Noble) suree poikaansa Boromiria. Pippin vannoo käskynhaltijalle uskollisuutta korvatakseen sen, että Boromir kaatui suojellessaan häntä Amon Henissä. Gandalf varoittaa Denethoria siitä, että Sauron on valmis hyökkäämään, ja kehottaa tätä pyytämään apua Rohanilta. Denethor kieltäytyy, sillä hän pelkää, että Aragorn ja Gandalf suunnittelevat syrjäyttävänsä hänet. Sinä yönä Gandalf ja Pippin näkevät vihreän tulipylvään kohoavan Minas Morgulista, jossa Angmarin Noitakuningas (Lawrence Makoare) lähettää armeijansa matkaan. Sota on alkamassa. Frodo, Sam ja Klonkku alkavat kiivetä pitkin Cirith Ungolin portaita. Nazgûlin johtama morgul-armeija ajaa gondorilaiset ulos Osgiliathista. Denethor määrää nuoremman (ja väheksytymmän) poikansa Faramirin (David Wenham) tuhoontuomitulle yritykselle hankkia kaupunki takaisin. Rauniokaupungissa odottavat örkit mitä ilmeisimmin tappavat Faramirin ja tämän ritarit. Sillä välin Klonkku uskottelee Frodolle, että Sam tahtoo Sormuksen itselleen, ja vihoissaan Frodo käskee Samin häipyä takaisin kotiin. Minas Tirithissä Pippin sytyttää Edorasiin johtavan pitkän merkkitulisarjan, ja Théoden ja Aragorn johtavat rohirrimin Dunhargiin valmistuakseen taisteluun. Dunhargissa Legolas kertoo Gimlille legendan leirin yläpuolella kohoavasta Dwimorbergin kirotusta vuoresta. Éomer toteaa vuoren olevan paha. Aragorn tapaa Elrondin, joka kertoo hänelle, että Arwen tekee kuolemaa ja että Arwenin ”kohtalon riippuu nyt Sormuksesta”. Elrondin mukaan Sauronin armeija on ylivoimainen heihin verrattuna, ja hän varoittaa myös merirosvojen laivoista, jotka lähestyvät Minas Tirithiä salaa etelästä. Elrond antaa Aragornille uudelleen taotun Andúril-miekan ja käskee tätä uhmaamaan Kuolleiden käytäviä saadakseen apua kirotulta, Isildurin perijälle velkaa olevalta Kuolleiden armeijalta. Éowyn (Miranda Otto) yrittää taivutella Aragornin jäämään ja tunnustaa hänelle rakkautensa. Tietäen Arwenin uhranneen oman kuolemattomuutensa ollakseen hänen kanssaan, Aragorn kertoo toivovansa Éowynille onnellista tulevaisuutta ja hyvästelee tämän. Yhdessä Legolasin ja Gimlin kanssa Aragorn uskaltautuu Kuolleiden käytäville ja tapaa Kuolleiden armeijan Dunhargissa. Aragorn voittaa Kuolleiden kuninkaan (Paul Norell) ja tämän miesten luottamuksen heilauttamalla miekkaansa Andúrilia, joka todistaa hänen olevan Isildurin perillinen. Sitten kolmikko kaappaa Umbarin merirosvojen laivat, joiden oli tarkoitus suorittaa yllätyshyökkäys Minas Tirithiin. Dunhargissa Théoden ratsastaa sotaan mukanaan 6 000 ratsastajaa sekä naamioituneet Éowyn ja Merri.

Morgul-armeija aloittaa Minas Tirithin piirityksen. Örkkien katapultit lennättävät useita ammuksia kaupunkiin, jonka trebuchetit vastaavat tuleen samalla mitalla. Sillä välin siivekkäillä pedoilla lentävät noitakuningas ja muut nazgûlit aiheuttavat sekasortoa kaupungissa. Päivällä gondorilaiset saavat pidettyä örkit kurissa, mutta yöllä örkkiarmeija pääsee murtautumaan kaupunkiin jättimäisen muurimurtaja Grondin avulla. Puolustajien on pakko vetäytyä örkkien ja peikkojen vyöryessä kaupunkiin. Samaan aikaan Klonkku johtaa Frodon hirviömäisen Lukitarin kynsiin, mutta Sam palaa karkottamaan otuksen tiehensä. Sam uskoo Frodon kuolleen ja ottaa Valtasormuksen omaksi taakakseen suorittaakseen tehtävän loppuun. Kun Cirith Ungolin tornin örkit vievät Frodon, Sam kuulee hänen olevan yhä hengissä. Minas Tirithissä Denethor vajoaa hulluuteen ja valmistaa hautajaisrovion itselleen ja tajuttomalle Faramirille. Pippin varoittaa Gandalfia, ja yhdessä he pelastavat Faramirin. Hallavaharjan rovioon potkaisema Denethor kuolee hyppäämällä alas kielekkeeltä. Gondorilaisten on sillä aikaa vetäydyttävä örkkien tieltä yhä enemmän, ja kaupungin alemmat kerrokset hylätään. Auringon noustessa Théoden ja Rohirrim saapuvat ja hyökkäävät örkkien kimppuun, jolloin alkaa Pelennorin kenttien taistelu. Kun örkit vetäytyvät pois Minas Tirithistä, haradrimin joukot saapuvat vahvistamaan örkkien rivejä mukanaan useita mûmakeja sekä Noitakuningas. Rohirrimin miehet taistelevat rohkeasti vihollista vastaan, mutta kärsivät suuria miestappioita hyökätessään suoraan vihollisten riveihin. Hyökkäyksen aikana Noitakuningas syöksyy Théodenin kimppuun ja murskaa tämän oman hevosensa alle. Mûmakilien tehdessä Rohirrimista selvää Aragorn, Legolas, Gimli ja Kuolleiden armeija saapuvat viimein paikalle merirosvoilta kaapatuilla laivoilla. He aloittavat hyökkäyksen ja murskaavat niin örkit kuin mûmakilitkin Éowynin ja Merrin tappaessa Noitakuninkaan. Minas Tirithissä taistelevat gondorilaiset ovat viimein vapaita, ja Pelennorilla kamppaileva rohirrim pelastuu tuholta. Théoden kuolee, ja Aragorn katsoo Kuolleiden armeijan maksaneen velkansa ja vapauttaa nämä kirouksestaan.

Sam pelastaa Frodon Cirith Ungolin tornista, joka on tyhjä örkkien tapettua toisensa mithril-paidan vuoksi. Hobitit jatkavat matkaansa kohti Tuomiovuorta. Gandalf tajuaa kymmenen tuhannen örkin seisovan Cirith Ungolin ja Tuomiovuoren välisellä tiellä, eikä Frodo voi näin ollen päästä Tuomiovuorelle niiden välistä huomaamatta. Aragorn johtaa taistelusta henkiin jääneet sotilaat Mustalle portille hämäämään Sauronia ja kutsumaan tämän armeijan pois Frodon tieltä. Sam kantaa Frodon Tuomiovuorelle, mutta Klonkku hyökkää heidän kimppuunsa sillä välin, kun Mustan portin taistelu riehuu kauempana. Päästyään sisälle Tuomiovuoren kammioon Frodo antautuu Sormuksen voimille ja julistaa Sormuksen omakseen. Hobitteja seurannut Klonkku hyökkää Frodon kimppuun ja puree tämän sormen poikki kaapaten Sormuksen itselleen. Saadakseen Sormuksen takaisin Frodo puolestaan syöksyy Klonkun kimppuun, ja he kummatkin putoavat kielekkeeltä. Frodo ehtii saada otteen kielekkeestä, mutta Klonkku putoaa alas laavavirtaan ja vie Sormuksen mukanaan. Sauron kukistetaan lopullisesti, ja hänen voimiensa tuhoutuminen vapauttaa ilmoille shokkiaallon, joka tappaa suurimman osan örkeistä. Loput menehtyvät Mordorin jäädessä voimakkaiden maanjäristysten kouriin, mutta Aragorn ja hänen miehensä selviävät vahingoittumatta.

Frodo ja Sam ovat saarroksissa, kunnes Gandalf saapuu paikalle kotkien kanssa. He heräävät Minas Tirithissä ja kohtaavat ystävänsä jälleen. Aragorn kruunataan kuninkaaksi, mikä ennustaa uuden rauhan aikakauden alkua, ja Arwen nousee hänen rinnalleen. Kun Aragorn tapaa hobitit, jotka kumartavat hänen edessään, hän käskee heitä lopettamaan ja sanoo: ”Te ette kumarra kenellekään.” Hän ja Minas Tirithin asukkaat kumartavat hobiteille kunnioittaakseen näiden sankaritekoja. Hobitit palaavat Kontuun, jossa Sam nai lapsuudenrakastettunsa Ruusa Töllin (Sarah McLeod). Sormuksen tuhoaminen on kuitenkin tuottanut Frodolle liikaa kärsimystä, jotta hän voisi palata takaisin vanhaan elämäänsä. Hän lähtee Gandalfin, Bilbon (Ian Holm), Elrondin, Celebornin (Marton Csokas), Galadrielin (Cate Blanchett) ja Círdanin (Michael Elsworth) kanssa laivalla Harmaista Satamista jättäen Keski-Maan, ja hänen muistelmansa jäävät Samin käsiin. Frodo hyvästelee ystävänsä ennen kuin nousee laivaan, joka purjehtii Kuolemattomille maille. Maihin jääneet kolme hobittia suuntaavat takaisin Kontuun, ja Sam saa lämpimän vastaanoton Ruusalta ja vanhimmalta tyttäreltään Elanorilta (Alexandra Astin). Sam lausuu elokuvan viimeisen repliikin: ”No, kotona ollaan.”

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elijah Wood  … Frodo Reppuli  
 Ian McKellen  … Gandalf  
 Liv Tyler  … Arwen  
 Viggo Mortensen  … Aragorn  
 Sean Astin  … Samvais ”Sam” Gamgi  
 Cate Blanchett  … Galadriel  
 John Rhys-Davies  … Gimli, Puuparta (ääni)  
 Bernard Hill  … Théoden  
 Billy Boyd  … Peregrin ”Pippin” Tuk  
 Dominic Monaghan  … Meriadoc ”Merri” Rankkibuk  
 Orlando Bloom  … Legolas  
 Hugo Weaving  … Elrond  
 Miranda Otto  … Éowyn  
 David Wenham  … Faramir  
 Karl Urban  … Éomer  
 John Noble  … Denethor II  
 Andy Serkis  … Klonkku/Sméagol  
 Ian Holm  … Bilbo Reppuli  
 Sean Bean  … Boromir  
 Marton Csokas  … Celeborn  
 Lawrence Makoare  … Angmarin Noitakuningas, Gothmog  
 Craig Parker  … Gothmogin ääni  
 Thomas Robins  … Deagol  

Vain pidennetyssä Special Extended Editionissa:

 Christopher Lee  … Saruman  
 Brad Dourif  … Gríma Kärmekieli  
 Bruce Spence  … Sauronin Suu  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minas Tirith rakennettiin samaan louhokseen, jota oli käytetty Kahdessa tornissa Helmin Syvänteen kuvauspaikkana. Useita Helmin Syvänteen rakennelmia käytettiin uudelleen, esimerkiksi Ämyrilinnan portti toimii Kuninkaan paluussa Minas Tirithin kolmannen tason porttina ja Ämyrilinnan torni on valtaisa torni toisella tasanteella.[2]

Jälkituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barad-dûrin tornia ei pystytty toteuttamaan pienoismallilla, kuten muita elokuvan lavasteita, koska torni oli 1,5 km korkea. Torni tehtiin tietokonemallinnusta hyväksikäyttäen.[3] Peter Jacksonilla oli ongelmia Barad-dûrin romahtamisen esittämisessä, sillä hän ei halunnut muistuttaa syyskuun 11. päivän terrori-iskuista ja World Trade Centerin tuhosta.lähde?

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaan paluu voitti Oscar-gaalassa 2004 peräti yksitoista Oscar-palkintoa, kaikista sarjoista joissa se oli ehdolla.[4] Kuninkaan paluun lisäksi tähän ovat pystyneet ainoastaan Ben Hur ja Titanic, jotka molemmat olivat useammassa sarjassa ehdolla.[4] Elokuva oli vasta toinen elokuva Titanicin jälkeen, joka keräsi maailmanlaajuisesti miljardin dollarin lipputulot ja keräsi ne sitä nopeammin, yhdeksässä viikossa ja neljässä päivässä, kun Titanicilta meni siihen 11 viikkoa.[5]

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golden Globet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eroavaisuudet kirjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden aikaisemman Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvan, Sormuksen ritarien ja Kahden tornin tavoin Kuninkaan paluu sisältää muutoksia ja poistettuja kohtauksia kirjaan verrattuna.

Kuninkaan paluu sisältää kohtauksia, jotka kirjassa kuuluivat Kahden tornin loppuun. Näihin kuuluvat esimerkiksi Saattueen ja Sarumanin kohtaaminen Rautapihan raunioissa sekä Samin ja Lukitarin kaksintaistelu. Syy tähän on se, että Kahdesta tornista olisi tullut liian pitkä, mikäli kaikki kirjassa olleet kohtaukset olisi lisätty siihen.lähde?

Kuninkaan paluun yksi merkittävimmistä muutoksista on Konnun Puhdistamisen täydellinen poistaminen elokuvasta. Kirjassa palattuaan kotiinsa Kontuun hobitit näkevät, että roistot ovat ottaneet haltuunsa Konnun ja turmelleet sitä, mutta elokuvassa hobittien palatessa kotiinsa Kontu on ennallaan ja näyttää samalta kuin Sormuksen ritareissa. Jackson selitti, ettei hobittien taistelu Konnussa heitä sortavia roistoja vastaan toimisi, kun Sormus on tuhottu, ja Sauron on lyöty.lähde? Ensimmäisessä elokuvassa viitataan tapahtumiin kuitenkin Frodon nähdessä väläyksen niistä Galadrielin peilistä.

Sarumanin kuolema on toinen hyvin merkittävä muutos. Kirjassa hän kuoli Konnussa, kun hänen palvelijansa Gríma Kärmekieli puukotti hänet Konnun Puhdistuksen lopussa. Murhatyön jälkeen hobitit ampuivat pakenevan Gríman. Koska Konnun Puhdistus on poistettu kokonaan elokuvasta, Saruman tapetaan Rautapihassa. Sarumanin kuolema poistettiin kokonaan teatteriversiosta, sillä Sarumanin tappamista elokuvan alussa ei pidetty kannattavana. Sarumania näyttelevä Christopher Lee oli hyvin järkyttynyt ja loukkaantunut.[6]

Kuninkaan paluun Special Extended Editionin alussa on seitsemän minuuttia kestävä Voice of Saruman -kohtaus, jossa Orthancin huipulla seisova Saruman joutuu keskusteluun Gandalfin ja Théodenin kanssa, minkä aikana hän kuolee Gríman puukottamana. Legolas tappaa Gríman nuolella, ja Sarumanin ruumis putoaa Orthancin huipulta ja seivästyy rattaaseen. Ratas alkaa pyöriä, ja Sarumanin palantír putoaa velhon kaavun kätköistä veteen. Elokuvan teatteriversiossa ei ilmene, kuinka palantír joutui veteen.

Kuninkaan paluussa esiintyy elokuvaa varten luotu hahmo, jota ei esiinny kirjassa. Hahmo on Gothmog, lyhyt ja lihava örkkijohtaja, jolla on epämuodostuneet kasvonpiirteet. Gothmog mainittiin kirjassa vain kerran luvussa Taistelu Pelennorin kentillä, mutta hänestä ei juuri kerrota mitään. Koska edes hänen rotuaan ei kerrota, Tolkien-asiantuntijat kiistelevät jatkuvasti, onko Gothmog ihminen (tässä tapauksessa luultavimmin musta númenorilainen), nazgûl vai örkki.lähde? Gothmog luotiin elokuvaan siksi, että örkeille tarvittiin Pelennorin kenttien taistelussa komentaja, sillä Noitakuningasta ei katsottu sopivaksi tehtävään.lähde? Kuninkaan paluun teatteriversiossa Gothmogin kohtaloa ei kerrottu, mutta Special Extended Edition -versiossa on uusi kohtaus, jossa Aragorn ja Gimli tappavat Gothmogin. Toinen Gothmog-niminen hahmo kuitenkin löytyy Tolkienin postuumisti julkaistusta kirjasta Silmarillion. Tämä Gothmog on pahan Melkorin suurpäällikkö. Gothmog on rodultaan balrog.

Denethorin lopulta hulluudeksi muuttuneen synkkyyden kerrottiin kirjassa johtuneen siitä, että Denethor oli katsonut Minas Tirithin palantíriin ja nähnyt Sauronin lähettämiä harhakuvia Gondorin tuhosta. Elokuva ei kuitenkaan sisällä kohtauksia ja viittauksia, joissa Denethor käyttäisi palantíria. Niinpä kirjaa lukemattomalle Denethorin epätoivoisuus jää arvoitukseksi. Ainoat viittaukset ovat Denethorin repliikki Gandalfille: ”Do you think eyes of White Tower blind? More I have seen than you know.” (suom. Valkoisen tornin silmiäkö sokeiksi luulit? Enempi olen nähnyt kuin luulet.) sekä nimettömän ritarin repliikki (”Denethor näki tämän tuhon jo kauan sitten”).

Denethorin kuolemaa on myös muutettu. Kirjassa hän hyppää palantír käsissään liekkeihin, elokuvassa Hallavaharja potkaisee hänet rovioon ja liekehtivä Denethor hyppää Minas Tirithin huipulta alas. Denethorin hyppääminen Minas Tirithin huipulta on epäaitoa siinä mielessä, sillä hautaholvit sijaitsivat kaupungin viidennellä tasolla. Denethorin pitäisi juosta palavana ihmissoihtuna koko kaupungin halki.

Elokuvasta on poistettu useita sivuhenkilöitä, kuten Dol Amrothin prinssi Imrahil, Minas Tirithin vartija Beregond, Elrondin pojat Elladan ja Elrohir sekä metsäläisten johtaja Ghân-buri-Ghân. Koska Beregond poistettiin, Pippin pelastaa Faramirin Denethorilta ainoastaan Gandalfin kanssa.

Elokuvassa Keski-Maan mittasuhteet ja välietäisyydet ovat erilaisia kuin kirjassa. Osgiliath näkyy Minas Tirithiin asti ja vaikuttaa elokuvassa olevan vain muutaman kilometrin päässä. Pelennorin kenttiä ympäröivä suojamuuri Rammas Echor on elokuvassa kadonnut. Erityisesti Mordorin mittasuhteet ovat hyvin erilaiset. Barad-dûrin linnoitus on aivan Tuomiovuoren vieressä, mutta Keski-Maan karttojen mukaan näiden välillä on satojen kilometrien välietäisyys. Barad-dûr ja Tuomiovuori näkyvät Mustalta Portilta, vaikka huolimatta niiden valtaisasta koosta niiden ei pitäisi näkyä Portilta.

Muita muutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aragorn saa Andurílin Elrondilta vasta Dunhargissa, vaikka kirjassa hän saa sen jo Rivendellissä, kun Sormuksen Saattue muodostettiin.
  • Aragorn lähtee Kuolleiden Kulkuteille Legolaksen ja Gimlin kanssa, kirjassa hänellä on mukanaan myös Pohjoisen samoojat.
  • Kirjassa Gondorin kokot on jo sytytetty. Elokuvassa Denethor vastustaa kokkojen sytyttämistä, ja Pippin sytyttää Amon Dínin kokon Gandalfin pyynnöstä, jolloin kaikki kokot sytytetään.
  • Kirjassa Gondor lähettää Rohanille Punaisen nuolen kutsuakseen rohirrimin sotaan. Elokuvasta Punainen nuoli on poistettu.
  • Kirjassa ei Mordorin armeija pysty etenemään porttia pitemmälle Minas Tirithissä, sillä Rohirrim tulee juuri silloin apuun kun portti on kaadettu. Elokuvassa etenevät örkit pitkälle kaupunkiin ja sieltä heidät karkottavat valapatot. Lisäksi kirjassa Minas Tirithin portin kaatuessa siitä ehtii tulla sisään vain Angmarin noitakuningas, joka karkottaa Gandalfia ja Hallavaharjaa lukuun ottamatta kaikki kaupungin puolustajat portilta ja haastaa Gandalfin kaksintaisteluun. Elokuvassa portista tulee sisään kolmen peikon johdolla tulvimalla örkkejä.
  • Merriä ei viedä elokuvassa Parannuksen tarhaan, vaan hän ratsastaa gondorilaisten ja rohirrimin kanssa Mustalle Portille, toisin kuin kirjassa.
  • Aragorn surmaa Sauronin Suun Andurílillä, kirjassa Sauronin Suu selviää hengissä.
  • Kirjassa Klonkku putoaa Sormuksen kanssa Tuomiorotkoon vahingossa, elokuvassa Frodo tönäisee hänet sinne.
  • Kirjassa Celeborn jäi Keski-Maahan, mutta elokuvassa hän lähtee Valinoriin.

Special Extended Edition[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaan paluun pidennetty Lord of the Rings: Return of the King - Special Extended Edition -versio ilmestyi 10. joulukuuta Suomessa ja useissa muissa Euroopan maissa, mutta Yhdysvalloissa vasta 14. joulukuuta. Special Extended Edition sisältää 50 minuuttia kokonaan uusia ja pidennettyjä kohtauksia. Ennen pidennetyn version ilmestymistä oli huhuttu, että se olisi peräti kuusi tuntia pitkä. Merirosvoa, jonka Legolas ampuu Special Extended Editionissa, esittää ohjaaja Peter Jackson.

Special Extended Editionin merkittävimpiä uusia ja pidennettyjä kohtauksia:

  • Sarumanin ja Saattueen viimeinen kohtaaminen sekä hänen ja Gríman kuolema.
  • Gimlin ja Legolaksen juomakilpailu Edorasissa, kun rohirrim juhlivat voittoaan Helmin Syvänteessä.
  • Kun Merri ja Pippin laulavat Edorasissa, Merri pysähtyy katsomaan Aragornia hetkeksi.
  • Éowyn selittää Aragornille näkemänsä unen.
  • Gandalf kertoo Pippinille Gondorin historiasta ja Minas Tirithistä.
  • Frodo ja Sam näkevät Ithilienissä Gondorin kuningasta esittävän patsaan, jonka pään örkit ovat irrottaneet.
  • Ennen örkkien yllätyshyökkäystä Faramir ja Madril keskustelevat Osgiliathin raunioissa pohjoisen sotatoimista ja Cair Androsin tiedustelijoiden varoittavan heitä, mikäli örkit hyökkäävät.
  • Faramir ja Denethor keskustelevat Minas Tirithissä. Denethor on vihainen Faramirille, joka lähetti puolituisen (Frodon) Mordoriin Valtasormuksen kanssa.
  • Pidennetyt Kuolleiden Kulkutiet.
  • Pidennetty Minas Tirithin piiritys.
  • Ennen Pelennorin kenttien taistelua Éowyn ja Merri keskustelevat.
  • Kohtausta, jossa Pippin seuraa Denethorin saattuetta hautaholveille on pidennetty.
  • Aragorn, Legolas ja Gimli kaappaavat Merirosvojen laivat Vainajien armeijan avulla.
  • Noitakuningas hyökkää Gandalfin ja Pippinin kimppuun.
  • Pidennetty Pelennorin kenttien taistelu.
  • Pelennorin kenttien taistelun jälkeen Éomer löytää Éowynin, ja hänet viedään Parannuksen tarhaan. Aragorn parantaa Éowynin, ja hän kohtaa Faramirin.
  • Éowyn ja Faramir tapaavat toisensa.
  • Aragorn käyttää palantíria ja paljastaa itsensä Sauronille.
  • Frodon ja Samin matkaa Mordorissa on pidennetty.
  • Sauronin Suu ratsastaa Mustasta Portista ja neuvottelee Gandalfin kanssa, minkä jälkeen Aragorn katkaisee Sauronin Suun pään.
  • Uusia repliikkejä Frodon ja Klonkun välille, kun Klonkku hyökkää hobittien kimppuun Tuomiovuorella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Lord of the Rings: The Return of the King (2003) Box Office Mojo. Viitattu 3 February 2009.
  2. Pellerin, Michael: Keski-maan lavastaminen (Designing Middle-Earth). Uusi-Seelanti, 2004. (englanniksi)
  3. Pellerin, Michael; Facer, Peter: Weta Digital (Weta Digital). Uusi-Seelanti, 2004. (englanniksi)
  4. a b Guinness World Records 2005. 50-vuotisjuhlapainos. s. 176
  5. Guinness World Records 2005. 50-vuotisjuhlapainos. s. 173
  6. Pellerin, Michael: Leikkaus: Trilogian viimeistely (Editorial: Completing the Trilogy). Uusi-Seelanti, 2004. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]