Dunhargin Vainajat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dunhargin Vainajat ovat fiktiivisiä olentoja J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjasta.

Keski-Maan Toisella Ajalla Vuoristolaiset vannoivat tulevansa taistelemaan Gondorin Kuninkaan puolesta, joka heidän elinaikanaan oli Isildur. Mutta kun tuli aika täyttää vala, Vuoristolaiset piiloutuivat Dunhargin vuorten uumeniin. Isildur kirosi heidät. He eivät saisi rauhaa, ennen kuin vala on täytetty. Vainajat asuivat Kuolleiden kulkutiellä, ja vain harvalla oli rohkeutta edes lähestyä kauhua levittävää porttia. Keski-Maan Kolmannella Ajalla Aragorn, Gondorin kruunun perillinen ratsasti Kuolleiden kulkutielle, mukanaan kääpiö Gimli, haltia Legolas ja pohjoisen Samoojia. Erechin Kivellä Aragorn kutsui Valapatot esiin, ja vaati heitä täyttämään valansa. Kuolleiden Kuningas, vainajien johtaja, suostui. Kuolleiden kulkutien päätyttyä Aragorn, Legolas, Gimli ja samoojat kaappasivat Mordorin palvelijoiden, Umbarin merirosvojen laivaston valapattojen avulla. Mikään terä ei niitä vahingoittanut. Vainajat kokoontuivat rannalle, ja Aragorn sanoi valan olevan täytetty. Kuolleiden Kuningas katkaisi keihäänsä, ja varjoarmeija katosi ilmaan. He olivat saaneet rauhan, eivätkä enää koskaan palanneet Keski-Maahan. [1]

Varjoarmeija elokuvassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Jacksonin elokuvassa Kuninkaan paluu (2003) Kuolleiden kulkutielle menevät vain Aragorn, Gimli ja Legolas, ja hevoset pakenivat portin edessä. Laivan kaappaus poistettiin elokuvan teatteriversiosta, mutta sen voi nähdä pidennetyssä erikoisversiossa. Kuolleet eivät usko Aragornin olevan Gondorin kuningas, ennen kuin hän näyttää heille Narsilia. Kuolleiden Kuningas puhuu elokuvassa useita lauseita. Suurimpana muutoksena elokuvassa on se, etteivät vainajat häviä laivan kaappauksen jälkeen, vaan tekevät selvää Mordorin koko armeijasta, joka hyökkäsi Minas Tirithiin. Sen jälkeen Aragorn päästää valapatot rauhaan. Valapatot katosivat Keski-Maasta ikiajoiksi.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tolkien, J.R.R.: Taru Sormusten Herrasta. Suom. Kersti Juva, Eila Pennanen, runot suom. Panu Pekkanen. WSOY, 1987. ISBN 9510140988.