Mielenterveys
Mielenterveys on pyritty määrittelemään useilla tavoilla. Suomen kielen sanakirjassa se on ”Psyykkinen hyvinvointi ja riittävä sopeutuminen sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön”[1]
Sigmund Freudin sanoin kyseessä on ”kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä”.
Mielenterveys on edelleen arvioitu omien mahdollisuuksien tiedostamiseksi, pyrkimykseksi toteuttaa ja lisätä omia mahdollisuuksia ja itsensä hyväksymistä.[2]
Yleisesti katsotaan, että ihminen on mieleltään terve, kun hän kykenee selviytymään itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista (ihmissuhteista, päivittäisestä liikkumisesta, työstä ja vapaa-ajasta) siten että itse ja kanssaihmiset eivät kärsi.
Mielenterveyttä on määritelty monilla tavoilla. Sigmund Freudin aikoinaan esittämä määritelmä, kyky rakastaa ja tehdä työtä, sopii nykyolosuhteisiin jo huonosti. Määrittelyssä on seuraavat periaatteet:
- Subjektiivisuusperiaate: arvioidaan tutkittavaa arvioitsijan omien näkemysten ja tuntemusten perusteella.
- Kulttuuriperiaate: verrataan tutkittavaa tietystä kulttuurinormistosta saatuun kuvaan tai malleihin.
- Tehokkuusperiaate: arvioidaan tutkittavan käyttäytymisen vaikutusta toiminnan tehokkuuteen tai selviytymiskykyyn.
- Ihanneperiaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn ihanteeseen.
- Tilastollinen periaate: verrataan tutkittavaa tiettyyn tilastotietoon, jolloin vähemmistössä tai keskiluvusta kaukana oleminen on huonoa/hyvää mielenterveyttä
- Valtaperiaate: arvioidaan tutkittavaa vallan antamien käyttäytymisen rajojen tai mahdollisuuksien pohjalta.
- Kognitiivinen periaate: arvioidaan tutkittavaa tietyn tiedon, ajattelun, ihmiskäsityksen tai vaikka muuttuvan maailmankuvan perusteella.
Mikään näistä periaatteista ei yksinään toimi. Lähteet: Viitamäki, R. (1973) Kliininen psykologia ja sen sovellus. Helsinki: WSOY. Heiska, J. (1988) Mielenterveyden häiriön määritelmä. Mielenterveys-lehti 6.
Sisällysluettelo |
Mielenterveyden häiriöt [muokkaa]
Ihmisen tavoitteiden ja henkisen toimintakyvyn ristiriita on yksi keskeinen mielenterveyden häiriön tarkastelunäkökulma. Mielenterveyttä voivat järkyttää moninaiset vinoutumat ja sairaudet, jotka voivat häiritä ja rajoittaa vakavastikin ihmisen sekä muiden ihmisten tai jopa koko yhteiskunnan elämää. Vakavimmat mielenterveyden häiriöt voivat joskus vammauttaa ihmisen lähes kokonaan ja sulkea hänet yhteiskunnan toimintojen ja sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle. Tyypillisesti lievemmissä mielenterveyden häiriöissä ihminen on itse tietoinen tilanteesta ja hän itse kärsii. Vakavimmissa häiriössä (psykoosit) ihminen voi olla sairaudentunnoton ja kärsimys voi kohdistua etenkin muihin ihmisiin (esimerkiksi mustasukkaisuusparanoia).
Psyykkiset oireet liittyvät usein suoraan neurologisen sairauden aiheuttamiin aivojen toiminnan muutoksiin, ja toisaalta moniin psyykkisiin sairauksiin liittyy neuropsykologisia oireita, kuten esimerkiksi muistin ongelmia. Monien ihmisten hoidossa täytyy siksi olla mukana vaihdellen psykiatrian, psykologian, lääketieteen, hoitamisen, sosiaalityön ja toimintaterapian ammattilaisia eli häiriötä hoidetaan moniammatillisesti.
Vaikka ihmisen mielen perusta onkin evoluution kuluessa geneettisesti syntynyt, ympäristö vaikuttaa mieleen ja mielenterveyteen.
Nykyisin paljon keskustelua herättävät muun muassa persoonallisuushäiriöt, koska raja persoonaallisuuden piirteiden ja diagnostiset kriteerit täyttävän häiriöksi luokiteltavan sairauden välillä on joskus häilyvä.
Mielenterveyden häiriöiden syyt [muokkaa]
Psykologisen selitysmallin mukaan mielenterveyden häiriöt johtuvat siitä, että oma persoona ja kyvyt eivät vastaa toisten asettamia odotuksia, jotka henkilö on sisäistänyt. Tämä ristiriita aiheuttaa tasapainottomuutta ja ahdistusta. Jos tällainen tilanne jatkuu kauan, itsetoteutus estyy ja psyykkinen häiriö on mahdollinen.[3] Joidenkin mielenterveyden häiriöiden takana voi olla jokin fyysinen syy, kuten iskun aikaansaama aivovaurio. Useimmiten selkeää syytä mielenterveyden häiriölle ei tiedetä. Aikoinaan arveltiin, että mikrobit saattaisivat aiheuttaa myös mielisairauksia. Teoria hautautui psykoanalyysin myötä. Kuitenkin raskauden aikana sairastetun influenssan on nykypäivänäkin epäilty lisäävän jälkeläisen riskiä sairastua skitsofreniaan aikuisiällä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia, eikä syy-yhteyttä ole varmennettu. Skitsofreniaan ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan sairastuvuuteen vaikuttavat perinnölliset tekijät sekä ympäristötekijät yhdessä. Yksilötasolla äidin raskaudenaikaisen influenssan aiheuttama mahdollinen riskin lisäys on merkityksetön. [4] Nykytietämyksen mukaan vaikuttavina tekijöinä mielenterveyden häiriöiden syntyyn ovat negatiivinen yksinäisyys, lapsuuden ja nuoruuden mallit, perimän tai ympäristön tuottama stressi, pettymykset, rangaistukset ja menetykset sekä mahdollisuudet vältellä elämän merkittävien tosiasioiden kohtaamista. Minkään yksittäisen tekijän ei katsota aiheuttavan mielenterveydellisiä häriöitä, vaan kyse on useiden tekijöiden summasta. Usein jokin stressitekijä lopulta laukaisee mielenterveydellisen häiriön, jonka puhkeamiselle muut tekijät ovat jo aiemmin luoneet pohjaa. On myös todisteita sille, että mielenterveyteen vaikuttaa yhteiskunnan tai lähiympäristön nopeat muutokset, joihin yhteisöllä tai yksittäisellä ihmisellä ei ole ollut riittävästi aikaa sopeutua.
Mielenterveyden häiriöiden luokitus [muokkaa]
Mielenterveyden häiriöitä (ICD-10 F-luokitus) ovat esimerkiksi:
- Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt F2
- Skitsofrenia F20
- "Skitsotyyppinen häiriö" F21
- Harhaluuloisuushäiriö - paranoia F22
- Skitsoaffektiiviset häiriöt F25
- Affektipsykoosit - esimerkiksi mania F30
- Orgaaniset eli elimellisistä syistä johtuvat psykoosit
- Kemialliset psykoosit esimerkiksi alkoholin liikakäytöstä F10 johtuva Delirium Tremens F10.4
- Mielialahäiriöt- Mielialahäiriöt eli affektiiviset häiriöt F3
- Masennus - Depressio
- Mania F30
- Kaksisuuntainen mielialahäiriö F31
- Kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi I, maanis-depressiivinen sairaus F31.(0-7 eri vaiheissa sykliä)
- Kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppi II, F31.8
- Ahdistuneisuushäiriöt F4
- Yksittäinen pelko - esimerkiksi ahtaiden paikkojen kammo
- Julkisten paikkojen pelko F40.0
- Sosiaalisten tilanteiden pelko F40.1
- Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, yleistynyt tuskaisuus F41.1
- Pakko-oireinen häiriö F42
- Yksittäinen pelko - esimerkiksi ahtaiden paikkojen kammo
- Reaktiot vaikeaan stressiin ja sopeutumishäiriöt F43
- Traumaperäinen stressireaktio F43.1
- Dissosiaatiohäiriö (konversiohäiriö)t F44
- Dissosiatiivinen muistinmenetys F44.0
- Sivupersoonahäiriö F44.81
- Fysiologisiin häiriöihin ja ruumiillisiin tekijöihin liittyvät käyttäytymisoireyhtymät F5
- Syömishäiriöt F50
- Syömishäiriö, laihuushäiriö, anoreksiat F50.0
- Syömishäiriö, ahmimishäiriö, bulimiat F50.2
- Syömishäiriöt F50
- Aikuisiän persoonallisuus- ja käytöshäiriöt F6
- Persoonallisuushäiriöt F60
- Epäluuloinen persoonallisuus F60.0
- Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus F60.1
- Epäsosiaalinen persoonallisuus F60.2
- Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus F60.3
- Impulsiivinen häiriötyyppi F60.30
- Rajatilatyyppi F60.31
- Huomionhakuinen persoonallisuus F60.4
- Vaativa persoonallisuus F60.5
- Estynyt persoonallisuus F60.6
- Riippuvainen persoonallisuus F60.7
- Määrittämätön persoonallisuushäiriö F60.9
- Persoonallisuushäiriöt F60
- Älyllinen kehitysvammaisuus F7
Lähteet [muokkaa]
- Heiska, J. (2010) Ennakoiva mielenterveystyö, kirja meille kaikille. Tampere:Mediapinta
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus 1998
- ↑ Taantuman tuoma paha olo näkyy nousukaudella. Jenni Frilander. Helsingin Sanomat 10.8.2009, A 16.
- ↑ Koettu hallitsematon minuus psykoottisen potilaan hoitotyön lähtökohdaksi. Oulun yliopisto. http://herkules.oulu.fi/isbn951427007X/html/c67.html
- ↑ HUS-tietopankki: Influenssa. Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri. http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3437,28375,35208
Sivulta puuttuu