Pistooli

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Pistooli on lyhyt ja kevyt, ammuttaessa ampujan käden tai käsien varassa pidettävä ase. Ammuttaessa pistoolia ei yleensä tueta olkapäähän, toisin kuin niin sanottuja pitkiä eli kiväärimallisia aseita. Poikkeuksia tähän ovat erillisellä jatkoperällä varustetut pistoolit, kuten esimerkiksi Mauser M1916 eli niin sanottu Ukko-Mauser.

Teholtaan pistoolit ovat yleensä kiväärimallisia aseita huomattavasti heikompia.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Pistoolityypit 3 Kaliiperimitoitus 4 Pistoolin käyttö 5 Pistoolikotelo 6 Lähteet

[muokkaa] Historia

Pistoolit kehittyivät rinnakkain pitkien aseiden ohella. Pistoolin perusrakenne säilyi pitkään samanlaisena. Suustaladattavassa pistoolissa oli piippu, lukko ja tukki.

Ensimmäiset pistoolit tulivat käyttöön 1500-luvulla. Ne olivat alun perin ratsuväen aseita. 1520-luvulta eteenpän ritarit alkoivat luopua peitsen käytöstä ja alkoivat aseistautua pistooleilla; pistoolilla kykeni ampumaan ennen rynnäkköä. 1500-luvun puolestavälistä alkaen syntyi ensimmäinen tuliasein varustautunut ratsuväen tyyppi, kyrassieerit. Kyrassieerit eivät, toisin kuin ritarit, rynnäköineet lähitaisteluun vihollista vastaan, vaan ampuivat etäisyyden päästä palatakseen lataamaan (karakolointi). Hakkapeliittojen aseistuksena oli kaksi pistoolia ja miekka, ja he rynnäköivät ritarien tavoin kiitolaukkaa päin vihollista, ampuen pistoolinsa aivan lähietäisyydeltä, lataamatta niitä uudelleen ennen taistelukontaktia.

Ruudin sytyttämiseen on käytetty lukuisia lukkolaitteita. Varhaisin näistä on 1400 luvun puolessa välissä keksitty lunttulukko. Sitä seurasi harvinaiseksi mutkikkaan rakenteen takia jäänyt rataslukko. Vasta sieppolukon ja siitä parannetun piilukon keksiminen aloitti pistoolin valtakauden. Viimeisenä tyyppinä ennen patruunan keksimistä oli nallilukkopistooli.

Pistooli syrjäytti lopulta miekan sotilas- ja itsepuolustuskäytössä sekä kaksintaisteluissa. Tästä kehittyi kaksintaistelupistooli. Nämä tasapuolisuuden nimissä täysin identtiset pistooliparit olivat aikansa käsityönäytteen huippuja. ^[1]

[muokkaa] Pistoolityypit

Pistooliaseita on useita eri tyyppejä. Nykyään tavallisimmat ovat itselataavaa kertatulta ampuva pistooli, pyörivällä rullamakasiinilla varustettu revolveri ja taittuvapiippuinen kertalaukausase. Revolverillä pystytään ampumaan koko ammustäyttö lataamatta. Itselataavat pistoolit täytyy ladata ennen ensimmäistä laukausta, jonka jälkeen ase virittyy rekyylin voimalla. Kertalaukausaseita käytetään tavallisesti urheiluammuntaan tai metsästykseen niissä maissa missä pistoolilla metsästys on sallittua. Suomessa pistoolia saa yksityishenkilö käyttää urheiluammunnan ohella ainoastaan ansassa olevan tai loukkaantuneen riistaeläimen lopettamiseen.

[muokkaa] Kaliiperimitoitus

Pistoolien kuten luotiaseiden yleensä, kaliiperimitoitus perustuu piipun sisähalkaisijaan joko tuuma- tai metrijärjestelmässä. Piipun tai luodin halkaisijan ilmoittamisen lisäksi kaliiperimerkintä kertoo usein myös ammuksen hylsyn pituuden. Mittajärjestelmä on tässä kuten aseissa yleensä, hyvin epähavainnollinen eikä annettu mittayksikkö, esimerkiksi halkaisija 7,65 mm, aina tarkoita, että luoti tai piippu olisi täsmälleen juuri tuon mittainen. Eroja aiheuttavat valmistajien nimeämiskäytännöt, sinänsä väärän ilmoittamistavan vakiintuminen ja kahden eri standardin käyttö: USA:lainen SAAMI ja eurooppalainen CIP.

Pistoolien piippujen pituus on 5-30 cm, tavallisesti noin 10 cm. Pistoolien piippujen halkaisijat ovat 4,5 - 12 mm. Tuumajärjestelmässä (mm. USA, Englanti) mitat ilmoitetaan usein tuuman osina, esimerkiksi .44, eli noin 11,2 mm.

Esimerkiksi kaliiperimerkinnän .44 jälkeinen "magnum" tarkoittaa, että kyse on valmistajan tai kehittäjän mukaan korkeatehoisesta patruunasta halkaisijaluokassaan. Mitään yhtenäistä käytäntöä ei näissäkään valmistajien merkinnöissä ole, vaan jo olemassa olevat ammukset ilmoitetaan kuten patruunan merkinnäksi on vakiintunut. Muutoin nimeäminen on vapaata, jopa harhaanjohtavaa.

Yleisin itselataavien pistoolien kaliiperi on todennäköisesti .22 LR. Toinen erittäin yleinen kaliiperi on 9x19 mm, jossa 19 tarkoittaa hylsyn pituutta. Vaihtoehtoiset merkinät ovat 9 mm Parabellum tai 9 mm Luger. Sitä käytetään myös yleisimpänä konepistoolikaliiperina. Erityisesti konepistooleihin tarkoitettua ammusta ei kuitenkaan tulisi käyttää pistooliaseissa, koska se on ladattu voimakkaammaksi kuin täysin vastaavankokoiset pistooliammukset.

Vastaava yleinen kaliiperi, jota käytetään revolvereissa, on .38 Special. Samaa patruunaa voidaan ampua myös .357 Magnum-revolverilla vaikka luodin halkaisijan ilmoitettu nimellismitta ei olekaan täysin sama.

Tehokkaan kiväärinpatruunan luodilla on noin 500-700 metrin päässä saman verran energiaa kuin tehokkaan pistoolinpatruunan luodilla välittömästi piipunsuulla. Pistoolien heikko teho on kuitenkin suhteellista: voimakkaan pistoolin luoti läpäisee lähietäisyydeltä useita kymmeniä senttejä puuta.

Kertalaukauspistooleita valmistetaan usein myös kiväärikaliiperisina.

[muokkaa] Pistoolin käyttö

Pistooli on poliisien tyypillisin palvelusase ja niitä käytetään ampumaurheilussa lukuisissa eri ampumalajeissa.

Sotilaskäytössä pistooli on henkilökohtainen ase eräillä henkilöstöryhmillä, kuten ilma-alusten ja panssariajoneuvojen miehistoillä sekä sivuaseena sotilaspoliiseilla ja erikoisjoukoilla.

[muokkaa] Pistoolikotelo

Pistoolikotelo on kotelo, jonka tarkoituksena on suojata asetta kolhuilta ja lialta sekä mahdollistaa aseenkantaminen jättäen kädet vapaaksi. Pistoolikoteloita käyttävät viranomaisten ja sotilaiden lisäksi urheiluampujat.

Ensimmäiset pistoolikotelot olivat merirosvojen kehittelemiä tuppikoteloita, jotka sijoitettiin vyölle. Merirosvot kantoivat taistelutilanteissa useita pistooleita ja kotelot mahdollistivat monen pistoolin kantamisen käyttövalmiina. Merirosvojen käyttämä kotelotyyppi ei juurikaan suojannut asetta vaan mahdollisti nopean käytön ja mukana pitämisen. Kotelot valmistettiin joko puusta tai nahasta ja olivat käyttäjiensä valmistamia.

1600-luvun ratsuväen pistoolikotelot olivat jo nykyaikaisen pistoolikotelon kanssa samantyyppisiä. Ne valmistettiin edelleen puusta tai nahasta ja suojasivat asetta hyvin.

1800-luvulla pistoolikoteloiden raaka-aineeksi vakiintui nahka ja tuotanto aloitettiin tehtaissa. Tällöin alkoivat myös vakiintumaan tietylle asemallille valmistetut täysin identtiset kotelot.

1900-luvulla perinteisen vyökotelon rinnalle tulivat kainalokotelo, joka mahdollisti aseen kantamisen piilossa, sekä reisikotelo, joka mahdollisti nopeamman esiinvetämisen. Raaka-aineina tulivat käyttöön nahan lisäksi kangas sekä muovi.

[muokkaa] Lähteet