Tuuma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tuuma (tunnus in[1] tai , kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku) on vanha, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muualla anglosaksisissa maissa käytetty brittiläisen yksikköjärjestelmän mukainen pituuden mittayksikkö. Kaksitoista tuumaa on yksi jalka. Yksi tuuma on 2,54 senttimetriä[1]:

1″ = 2,54 cm = 0,0254 m.

Tuuma on alun perin vanhana mittana tarkoittanut joko ihmisen peukalon sormenpäänikaman pituutta tai peukalon leveyttä, mutta nykyisin sille on annettu tarkka arvo. Ennen mittayksikköjen vakiintumista erilaiset epätarkat ihmisen ulottuvuuksiin tai muihin arkipäiväisiin ilmiöhin perustuvat yksiköt olivat yleisiä.

Tuuman ja kulman yksikön kulmasekunnin tunnus (″) on sama, joten asiayhteydestä tulee päätellä kumpaa tarkoitetaan.

Kansainvälinen tuuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1958 Yhdysvallat ja Kansainyhteisön jäsenmaat määrittelivät kansainvälisen jaardin pituudeksi täsmälleen 0,9144 metriä. Tämän johdannaisena kansainvälinen tuuma määrittyi tarkalleen 25,4 millimetriksi.

Kansainvälisen standardin mukainen symboli tuumalle on in. Joissain tapauksissa tuuman merkkinä käytetään kaksinkertaista yläpuolista indeksointipilkkua (″) , jonka vastikkeena usein käytetään lainausmerkkiä.

Historialliset taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiksi: tum tuuma, tumme peukalo; hollanniksi: duim tuuma, duim peukalo, sanskritiksi: Angulam tuuma, Anguli sormi.

Tuuma-sanan etymologiaa katsoen näyttäisi, että tämä mittayksikkö on jalan johdannainen, mutta asia oli todennäköisesti näin ainoastaan latinan kielessä ja Rooman aikoina. Englanninkielisissä teksteissä löytyy täsmällisiä määrityksiä tuuman pituudelle (kun taas jalan pituuden määritykset ovat luultavasti anekdoottisia), joten näyttäisi siltä, että nimenomaan jalka määrittyi kahdeksitoista tuumaksi. Esimerkiksi vanhan englannin ynche oli määritetty (Skotlannin kuningas David I, noin vuonna 1150) keskimääräisen miehen peukalon kynnen leveydeksi tyven kohdalta. Nykyisen, huomattavasti pidemmän pituuden selittämiseksi on yritetty verrata tuuman pituutta etäisyyteen peukalon kärjestä ensimmäiseen niveleen, mutta tämä saattaa olla pelkkää arvailua.

Historiankirjoissa on merkintöjä tuuman käytöstä noin vuodelta 1000 (sekä Laws of Æthelbert että Laws of Ælfred). Anglosaksinen pituudenyksikkö oli ohrantähkä. Vuoden 1066 jälkeen kolme ohranjyvää vastasi yhtä tuumaa; ei ole selvää, kumpi yksikkö oli kumman johdannainen.

Erään lähteen mukaan tuuma oli kerran määritetty jaardin mukaan, joka taas määrittyi etäisyytenä Henrik I:n nenästä hänen peukaloonsa. Tämä on epätodennäköistä, koska Henrik I syntyi vuonna 1068.

Ennen kansainvälisen tuuman käyttöönottoa Yhdistynyt kuningaskunta ja muut Kansainyhteisön jäsenmaat määrittivät tuuman pituuden imperiaalisen standardin jaardin mukaan. Yhdysvallat ja Kanada käyttivät omaa, tästä poikkeavaa tuuman määritelmää, joka pohjasi metriseen järjestelmään. Kanadalainen tuuma oli tuolloin 25,4 millimetriä. Ennen standardointia amerikkalaisen ja brittiläisen tuumastandardin erot aiheuttivat hienomekaniikassa vakavia hankaluuksia. Vaikka arkielämässä asialla ei ollut käytännön merkitystä, esimerkiksi USA:ssa Packardin lisenssillä tekemiin Rolls-Royce Merlin-moottoreihin ei voitu käyttää Rolls-Roycen varaosia ja sama päinvastoin; amerikkalaisilla varaosilla Rolls-Roycen moottori leikkasi kiinni, kun taas brittiläisillä varaosilla Packardin moottori ruikki öljyä, johtuen erikokoisista tuumista ja niiden aiheuttamista toleranssiongelmista.

Tuuma Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessakin tuuma oli käytössä mittayksikkönä, ennen kuin metrijärjestelmä vuonna 1886 annetun asetuksen mukaisesti otettiin käyttöön. Ruotsin vallan aikainen tuuma oli nykymitoissa 2,474 cm. Tuuma oli 1/24 kyynärää ja 12 linjaa. Venäjän vallan aikana käyttöön tuli myös venäläinen tuuma, joka oli yhtä suuri kuin englantilainenkin, 2,54 cm ja jakautui englannin tuuman tavoin 10 linjaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 28.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 10.12.2013.