Lainausmerkki

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Välimerkit
piste	.
pilkku	,
kaksoispiste	:
puolipiste	;
kysymysmerkki	?
huutomerkki	!
lainausmerkit	', ’, ’ ’, ", ” ”, » »
viivamerkit	-, –, —, −
sulkeet	( ), [ ], { }, 〈 〉
kolme pistettä	…
vinoviiva	/
kenoviiva	\
välilyönti

Lainausmerkki on välimerkki.

Sisällysluettelo 1 Lainausmerkki suomen kielessä 2 Välimerkit lainausmerkkien yhteydessä 3 Lainausmerkit muissa kielissä 4 Yhteenveto lainausmerkkien käytöstä eri kielissä 5 Lainausmerkit tietokoneilla 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Lainausmerkki suomen kielessä

Lainausmerkkejä (”) käytetään

• lainauksiin (Ja Caesar sanoi: ”Veni, vidi, vici”)
• osoittamaan, että sanaa on käytetty tavanomaisesta poikkeavassa merkityksessä (Hän ”lainasi” kaupan kassasta rahaa)
• teosten nimissä selventämään niitä muusta tekstistä (Näin maalauksen ”Kahden mestarin välisessä tilassa”), mikäli ei voida käyttää kursivointia; yleisesti tunnettujen teosten kanssa ei lainausmerkkejä välttämättä tarvita.

Puolilainausmerkkejä (’) käytetään

• lainausten sisällä olevien lainausmerkkien asemesta (Mika sanoi: ”Kaupasta ’lainasin’ karkkipussin”)
• osoittamaan sanan merkitystä (lesen ’lukea’ kuuluu saksan vahvoihin verbeihin).

Mikäli sisäkkäisiä lainauksia on useita (esim. kolme sisäkkäistä), lainausmerkit vuorottelevat siten, että kokolainausmerkkien sisällä on puolilainausmerkit ja näiden sisällä jälleen kokolainausmerkit. (Liisa kertoi: ”Tullessani kotiin kuulin Mikan sanovan: ’Kaupasta ”lainasin” karkkipussin.’”) Tätä sääntöä tosin tarvitaan harvoin, lähinnä kaunokirjallisuudessa pitkissä vuorosanoissa, ja yleensä esitys voidaan muotoilla toisin.

Heittomerkkiä eli apostrofia (joka on typografisesti sama merkki kuin puolilainausmerkki eli yläpilkku) käytetään

• osoittamaan, että sanasta puuttuu osa (usein runoissa: ”Olemme kaikk’ samass’ pulass’”); nykyään ei enää sanojen sisällä: ei yht’äkkiä, vaan yhtäkkiä
• kahden saman vokaalin välissä tavurajalla (vaa’alla, ruo’oissa mutta ruoka : ruoissa)
• taivutettaessa vieraskielisiä sanoja, jos sana kirjoitettaessa päättyy konsonanttiin mutta lausuttaessa vokaaliin (Versailles’ssa [versaissa]).

Tyylitellyistä lainausmerkeistä suomen kielen kirjoitusjärjestelmässä on perinteisesti ollut käytössä kaareva lainausmerkki ” ja (nykyään harvinaisena) kulmalainausmerkki », jotka lainausmerkkipareissa suljetaan vastaavasti samoilla merkeillä. Vastaavasti puolilainausmerkkinä käytetään kaarevaa puolilainausmerkkiä ’, joka sekin suljetaan vastaavasti toisella samansuuntaisella kaarevalla puolilainausmerkillä. Suomen kielessä ei käytetä kulmapuolilainausmerkkejä (›).

[muokkaa] Välimerkit lainausmerkkien yhteydessä

Yleensä suomen kielessä lainauksiin sisältyvät välimerkit kuuluvat lainausmerkkien sisäpuolelle eikä lainauksen perään tule muita välimerkkejä, jos virke päättyy lainaukseen. (Hän kysyi minulta: ”Paljonko kello on?”)

Jos lainattava virke päättyy pisteeseen ja sitä seuraa johtolause (lause joka osoittaa puhujan), piste jätetään pois ja lainauksen perään tulee pilkku. (”Vastahan sinä kysyit sitä”, ystäväni protestoi.) Jos lainaus loppuu muuhun välimerkkiin, se merkitään lainaukseen eikä pilkkua käytetä. (”Ostaisit oman kellon, poika rukka!” huusi mummo porstuasta.)

Jos lainataan irrallisia sanoja eikä kokonaisia virkkeitä, seuraa piste tai muu välimerkki lainausta. (Hän ei omistanut kelloa, koska omien sanojensa mukaan hän kärsi ”kroonisesta kronofobiasta”.)

[muokkaa] Lainausmerkit muissa kielissä

Eri kielissä käytetään lainausmerkkejä hiukan eri tavoin. Tekstin käyttötarkoitus ja julkaisutapakin voivat vaikuttaa siihen, mitä lainausmerkkejä käytetään. Painettua tekstiä julkaisevat kustantamot käyttävät yleensä johdonmukaisesti vain yhtä tapaa. Satunnainen internetiin kirjoittaja tai verkkouutisten uutistoimitus eivät välttämättä välitä lainausmerkkien ulkonäöstä vaan käyttää pelkästään pystysuoraa lainausmerkkiä (ASCII-lainausmerkkiä "). Tietotekniikassa oli pitkään mahdollista käyttää vaivatta vain tätä lainausmerkkiä.

Useimmissa kielissä käytetään yhtä lainausmerkkiä alussa ja toista (usein symmetristä) lainausmerkkiä lopussa. Suomen kielessä on päädytty yleisesti ratkaisuun, että alku- ja loppulainausmerkki ovat samanlaiset (”Lainaus” tai »Lainaus»); sama pätee puolilainausmerkkeihin. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, vaan käytäntö on vaihdellut.

Englannissa lainaukset osoitetaan vastakkaissuuntaisilla merkeillä. Lainausmerkit ovat alussa yläreunassa pilkkujen kärjet oikealle ylöspäin (“) ja lopussa yläreunassa, mutta pilkkujen kärjet vasemmalle alaspäin (”).

Saksassa lainauksen aloittava lainausmerkki kirjoitetaan rivin alareunaan ja sen lopettava lainausmerkki ylös.

Esimerkkejä:

• This is an “example” (Unicode suosittaa korvaamaan puolilainausmerkit lainausmerkeillä)
• Trillo conocía “casi con toda seguridad” (El Pais -lehti etusivulla 25.10.2004)
• Sciopero generale: «No alla Finanziaria» (La Stampa -lehti etusivulla 28.10.2004)
• «Capacetes azuis» vão proteger património da humanidade (Portuguese News Net 28.10.2004).

Kaikkia muitakin yhdistelmiä käytetään:

• ‘ ... ’,     “ ... ”
• ‚ ... ’,     „ ... ”
• ‚ ... ‘,     „ ... “
• ‹ ... ›,     « ... »
• › ... ‹,     » ... «

Japanissa ja kiinassa lainausmerkit ovat 『』 tai 「」. Mikäli kiinan kieltä kirjoitetaan vasemmalta oikealle, myös suomalaistyyppisiä lainausmerkkejä voi käyttää.

Kiinassa on lisäksi kahdet kulmalainausmerkkien näköiset merkit, joita kuitenkin voi käyttää vain osoittamaan kirjan tai kirjan kappaleen nimeä:

• 《kirjan nimi》
• 〈kappaleen nimi〉

[muokkaa] Yhteenveto lainausmerkkien käytöstä eri kielissä

Eri kielissä käytettävät tyylit selviävät seuraavasta taulukosta.

Lainausmerkkien käyttö eri kielissä

kieli	normaali		vaihtoehto		väli
	kaksois	yksi	kaksois	yksi
afrikaans	„…”	‚…’
albania	«…»	‹…›	“…„	‘…‚
bulgaria	„…“	‚…‘
englanti	“…” (1)	‘…’			1–2 pt
espanja	«…»	‹…›	“…”	‘…’	0–1 pt
hollanti	„…”	‚…’	”…”	’…’
iiri	“…”	‘…’			1–2 pt
islanti	„…“	‚…‘
italia (3)	«…»		“…”	‘…’	1–2 pt
japani	「…」	『…』 (2)	(5)
kiina	「…」	『…』	“…”	‘…’ (2)
kreikka	«…»	‹…›	“…„	‘…‚	1 pt
kroatia	»…«	›…‹
latvia	«…»	‹…›	„…“	‚…‘
liettua	„…“	‚…‘	«…»	‹…›
norja	«…»	‹…›	“…”	‘…’
portugali	“…”	‘…’	«…»	‹…›	0–1 pt
puola	„…”	‚…’ (2;4)	«…» (2)
ranska (3)	« … »	‹ … › (1)	“…”	‘…’	¼ em
romania	„…“	‚…‘	«…»	‹…›
ruotsi	”…”	’…’	»…»	›…›
saksa (3)	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
serbia	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
slovakki	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
sloveeni	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
sorbi	„…“	‚…‘
suomi	”…”	’…’	»…» (4)
sveitsi (3)	«…»	‹…›
tanska	»…«	›…‹	„…“	‚…‘
tšekki	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
turkki	«…»	‹…›	“…„	‘…‚	0–1 pt
unkari	„…”		»…«
ukraina	«…»	‹…›	„…“	‚…‘	1 pt
valkovenäjä	«…»	‹…›	„…“	‚…‘	1 pt
venäjä	«…»		„…“
viro	«…»	‹…›	„…“	‚…‘

1. monirivisissä lainauksissa lainausmerkki toistetaan joka rivillä
2. käytetään toisen lainauksen sisässä
3. Sveitsissä lainausmerkkejä käytetään samalla tavoin kaikissa kielissä: ranskassa, saksassa ja italiassa.
4. harvinainen
5. toisin kuin kiinassa, japanissa ei käytetä suomalaistyyppisiä lainausmerkkejä, koska ne voivat sekaantua toiseen japanin kielen merkkiin (dakuten).

[muokkaa] Lainausmerkit tietokoneilla

Tietokoneissa eri lainausmerkit koodataan seuraavasti:

koodi	merkki	huomautus
0x22	"	ASCIIn pystysuora lainausmerkki, Unicodessa U+0022
0x27	''	ASCIIn pystysuora puolilainausmerkki, Unicodessa U+0027
U+00AB	«	Vasemmalle osoittava kulmalainausmerkki
U+00BB	»	Oikealle osoittava kulmalainausmerkki (käytetään suomessa)
U+2018	‘	Unicoden ylösalainen puolilainausmerkki.
U+201C	“	Unicoden ylösalainen lainausmerkki
U+2019	’	Unicoden puolilainausmerkki (käytössä suomessa).
U+201D	”	Unicoden lainausmerkki (käytössä suomessa).
U+201A	‚	Unicoden rivinalinen puolilainausmerkki
U+201E	„	Unicoden rivinalinen lainausmerkki
U+201B	‛	Unicoden kaareva puolilainausmerkki
U+201F	‟	Unicoden kaareva lainausmerkki
U+2039	‹	Unicoden vasen kulmapuolilainausmerkki
U+203A	›	Unicoden oikea kulmapuolilainausmerkki

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Jukka Korpela: Lainausmerkit (Nykyajan kielenopas)