Lainausmerkki ja heittomerkki

Lainausmerkki tai kokolainausmerkki on välimerkki, jonka muoto voi vaihdella erilaisten typografisten perinteiden mukaan mutta joka tyypillisesti muodostuu pystystä |"|, kaarevasta |”| tai väkäsmäisestä |»| kaksoiskuviosta. Pystylainausmerkkiä eli niin sanottua kone- tai ASCII-lainausmerkkiä käytetään teknisissä yhteyksissä ja erityisesti tietokoneen käsiteltäväksi tarkoitetussa koodissa, jossa olennaista ei ole tyylikäs ulkoasu vaan tekstin tehokas tuottaminen ja käsittely. Huolitelluissa painatteissa sen sijaan tavataan käyttää kaarevaa lainausmerkkiä, joka muistuttaa kahta rivin yläosaan asemoituvaa pilkkua. Väkäsmäistä eli kulmalainausmerkkiä voidaan suosia kaarevan lainausmerkin vaihtoehtona etenkin kirjoissa.

Heittomerkki eli apostrofi on yksiosainen pystystä |'| tai kaarevasta |’| kuviosta muodostuva välimerkki, jota voidaan käyttää myös niin sanottuna puolilainausmerkkinä. Kuten lainausmerkkienkin kohdalla, teknisissä yhteyksissä käytetään pystyä merkkiä mutta huolitelluissa painatteissa kaarevaa. Joissain kielissä on käytössä myös erityinen kulmapuolilainausmerkki |›|, mutta suomessa sitä ei käytetä.

Lainausmerkkien käyttö

Lainausmerkit esiintyvät tyypillisesti pareittain, niin että ensimmäinen lainausmerkki aloittaa lainauksen ja toinen lopettaa sen. Etenkin kaunokirjallisuudessa lainaus voi tosin jatkua katkeamatta tekstikappaleesta toiseen, ja tällöin aloittava lainausmerkki saattaakin selvyyden vuoksi kertautua jokaisen kappaleen alussa, vaikka lopettava lainausmerkki kirjoitetaan vasta koko lainauksen loppuun.

Toisin kuin monessa muussa kielessä, suomessa aloittava lainausmerkki on täsmälleen samannäköinen kuin lopettava lainausmerkki.

Kokolainausmerkit |"..."| |”...”| |»...»|

Lainausmerkkejä käytetään seuraavasti:

• Osoitetaan jokin ilmaus tai tekstin osa suoraksi lainaukseksi.

Ja Caesar sanoi: ”Veni, vidi, vici.”

• Osoitetaan, että jotain sanaa käytetään tavanomaisesta poikkeavassa merkityksessä. Tällöin ilmaukseen tulee usein ironisoiva sävy, joka kääntää merkityksen miltei päinvastaiseksi.

Hän ”lainasi” kaupan kassasta rahaa.

• Erotetaan lempi- tai liikanimi varsinaisesta nimestä.

Raimo ”Raipe” Helminen osallistui pelaajana ennätyksellisesti kuuteen jääkiekon olympiaturnaukseen.

• Merkitään jokin sana tai ilmaus kielen ainekseksi, kun ei viitata sen tarkoitteeseen vaan tarkastellaan nimenomaan kielellistä yksikköä. Kielitieteellisissä teksteissä lainausmerkkien sijasta käytetään tällöin usein kursivointia.

”Hevonen” on substantiivi eli nimisana.

• Merkitään teoksen nimi muusta tekstistä erottuvaksi kokonaisuudeksi. Laajojen, itsenäisiksi kokonaisuuksiksi katsottavien teosten nimet tosin korostetaan usein mieluummin kursivoimalla (tai ne voidaan jättää korostamattakin, jos ne ovat yleisesti tunnettuja), mutta lainausmerkein tavataan merkitä esimerkiksi runojen tai novellien nimet.

Aleksis Kiven runo ”Keinu” sisältyy kokoelmaan Kanervala.

Näin maalauksen ”Kahden mestarin välisessä tilassa”.

Puolilainausmerkit |'...'| |’...’|

Puolilainausmerkkejä käytetään seuraavasti:

• Kielitieteellisessä tekstissä puolilainausmerkeillä osoitetaan sanan merkitys.

Lesen ’lukea’ kuuluu saksan vahvoihin verbeihin.

• Puolilainausmerkeillä korvataan lainausmerkit silloin, kun ne esiintyvät toisten lainausmerkkien sisällä. Terho Itkonen on tosin huomauttanut, että puolilainausmerkkien sijasta samalla tavalla voitaisiin käyttää myös kulmalainausmerkkejä kaarevien lainausmerkkien sisällä tai kaarevia lainausmerkkejä kulmalainausmerkkien sisällä.

Mika sanoi: ”Kaupasta ’lainasin’ karkkipussin.”

Mika sanoi: ”Kaupasta »lainasin» karkkipussin.”

Mika sanoi: »Kaupasta ”lainasin” karkkipussin.»

Mikäli sisäkkäisiä lainauksia on useita (esim. kolme sisäkkäistä), lainausmerkit vuorottelevat siten, että kokolainausmerkkien sisällä on puolilainausmerkit ja näiden sisällä jälleen kokolainausmerkit.

Liisa kertoi: ”Tullessani kotiin kuulin Mikan sanovan: ’Kaupasta ”lainasin” karkkipussin.’”

Tätä sääntöä tosin tarvitaan harvoin ja yleensä esitys voidaan muotoilla toisin.

Välimerkit lainausmerkkien yhteydessä

Lainauksiin sisältyvät välimerkit (erityisesti piste, kysymysmerkki ja huutomerkki) kirjoitetaan yleensä lainausmerkkien sisäpuolelle. Jos virke päättyy tällaiseen lainaukseen, sen perään ei lisätä muita välimerkkejä.

Hän kysyi minulta: ”Paljonko kello on?”

Jos johtolause (joka osoittaa puhujan) tulee vasta lainauksen jälkeen, lainauksen loppuun ei kirjoiteta pistettä vaan lainaus erotetaan johtolauseesta pilkulla. Koska pilkku ei ole osa lainausta, se tulee vasta lopettavan lainausmerkin perään.

”Vastahan sinä kysyit sitä”, ystäväni protestoi.

Jos lainaus loppuu huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, se kirjoitetaan lainauksen loppuun ennen jälkimmäistä lainausmerkkiä; tällöin lainauksen ja johtolauseen väliin ei lisätä enää pilkkua.

”Ostaisit oman kellon, poika rukka!” huusi mummo porstuasta.

Jos lainataan irrallisia sanoja tai lausekkeita eikä kokonaisia virkkeitä, virkkeen päättävä piste tai muu välimerkki tulee jälkimmäisen lainausmerkin perään, koska se ei ole osa lainausta.

Hän ei omistanut kelloa, koska omien sanojensa mukaan hän kärsi ”kroonisesta kronofobiasta”.

Lainausmerkit muissa kielissä

Eri kielissä lainausmerkkejä käytetään hiukan eri tavoin. Tekstin käyttötarkoitus ja julkaisutapakin voivat vaikuttaa siihen, miten ja millaisia lainausmerkkejä käytetään. Painettua tekstiä julkaisevat kustantamot käyttävät yleensä johdonmukaisesti vain yhtä tapaa.

Useimmissa kielissä aloittava lainausmerkki on erinäköinen kuin lopettava lainausmerkki – tällöin merkit ovat keskenään symmetrisiä, mutta eri asennoissa. Suomen kielessä on yleisesti päädytty ratkaisuun, että aloittava ja lopettava lainausmerkki (tai puolilainausmerkki) ovat keskenään samanlaiset (”esimerkki” tai »esimerkki»). Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, vaan käytäntö on vaihdellut.

Englannin kielessä käytetään kaarevia lainausmerkkejä siten, että aloittavan lainausmerkin kärjet osoittavat oikealle yläviistoon ja lopettavan lainausmerkin kärjet vasemmalle alaviistoon (“an example”). Brittienglannissa on tapana käyttää ensisijaisesti puolilainausmerkkejä (‘an example’), mutta amerikanenglannissa suositaan kokolainausmerkkejä. Lisäksi etenkin amerikanenglannissa pilkku ja piste on tapana kirjoittaa lopettavan lainausmerkin eteen silloinkin kun ne loogisemmin kuuluisivat sen perään, mutta tämä käytäntö ei ole poikkeuksetonta.

Ranskan kielessä saatetaan käyttää kaarevia lainausmerkkejä samaan tapaan kuin englannissa, mutta tavallisemmin käytetään kulmalainausmerkkejä siten, että aloittava lainausmerkki osoittaa vasemmalle ja lopettava lainausmerkki oikealle; lisäksi kulmalainausmerkit erotetaan lainauksesta lähes välilyöntiin vertautuvalla välillä (« un exemple »).

Saksan kielessä kaarevia lainausmerkkejä käytetään siten, että aloittava lainausmerkki kirjoitetaan rivin alaosaan kärjet vasemmalle alaviistoon ja lopettava rivin yläosaan kärjet oikealle yläviistoon („ein Beispiel“). Sveitsin saksassa käytetään kulmalainausmerkkejä ranskalaiseen tapaan, mutta Saksassa ja Itävallassa päinvastaisesti, niin että aloittava kulmalainausmerkki osoittaa oikealle ja lopettava vasemmalle (»ein Beispiel«).

Esimerkkejä:

• This is an “example” (Unicode suosittaa korvaamaan puolilainausmerkit lainausmerkeillä)
• Trillo conocía “casi con toda seguridad” (El Pais -lehti etusivulla 25.10.2004)
• Sciopero generale: «No alla Finanziaria» (La Stampa -lehti etusivulla 28.10.2004)
• «Capacetes azuis» vão proteger património da humanidade (Portuguese News Net 28.10.2004).

Kaikkia yhdistelmiä käytetään:

• ‘ ... ’,     “ ... ”
• ‚ ... ’,     „ ... ”
• ‚ ... ‘,     „ ... “
• ‹ ... ›,     « ... »
• › ... ‹,     » ... «

Japanissa ja kiinassa lainausmerkit ovat 『』 tai 「」. Mikäli kiinan kieltä kirjoitetaan vasemmalta oikealle, myös suomalaistyyppisiä lainausmerkkejä voi käyttää.

Kiinassa on lisäksi kahdet kulmalainausmerkkien näköiset merkit, joita kuitenkin voi käyttää vain osoittamaan kirjan tai kirjan kappaleen nimeä:

• 《kirjan nimi》
• 〈kappaleen nimi〉

Yhteenveto eri kielten lainausmerkkipareista

Eri kielissä käytettävät lainausmerkkiparit selviävät seuraavasta taulukosta:

Lainausmerkkiparit eri kielissä

kieli	normaali		vaihtoehto		väli
	koko	puoli	koko	puoli
afrikaans	„…”	‚…’
albania	«…»	‹…›	“…„	‘…‚
bulgaria	„…“	‚…‘
englanti	“…” (1)	‘…’			1–2 pt
espanja	«…»	‹…›	“…”	‘…’	0–1 pt
hollanti	„…”	‚…’	”…”	’…’
iiri	“…”	‘…’			1–2 pt
islanti	„…“	‚…‘
italia (3)	«…»		“…”	‘…’	1–2 pt
japani	「…」	『…』 (2)	(5)
kiina	「…」	『…』	“…”	‘…’ (2)
kreikka	«…»	‹…›	“…„	‘…‚	1 pt
kroatia	»…«	›…‹
latvia	«…»	‹…›	„…“	‚…‘
liettua	„…“	‚…‘	«…»	‹…›
norja	«…»	‹…›	“…”	‘…’
portugali	“…”	‘…’	«…»	‹…›	0–1 pt
puola	„…”	‚…’ (2;4)	«…» (2)
ranska (3)	« … »	‹ … › (1)	“…”	‘…’	¼ em
romania	„…”	«…»
ruotsi	”…”	’…’	»…»	›…›
saksa (3)	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
serbia	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
slovakki	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
sloveeni	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
sorbi	„…“	‚…‘
suomi	”…”	’…’	»…» (4)	’…’
sveitsi (3)	«…»	‹…›
tanska	»…«	›…‹	„…“	‚…‘
tšekki	„…“	‚…‘	»…«	›…‹
turkki	«…»	‹…›	“…„	‘…‚	0–1 pt
unkari	„…”		»…«
ukraina	«…»	‹…›	„…“	‚…‘	1 pt
valkovenäjä	«…»	‹…›	„…“	‚…‘	1 pt
venäjä	«…»		„…“
viro	«…»	‹…›	„…“	‚…‘

1. monirivisissä lainauksissa lainausmerkki toistetaan joka rivillä
2. käytetään toisen lainauksen sisässä
3. Sveitsissä lainausmerkkejä käytetään samalla tavoin kaikissa kielissä: ranskassa, saksassa ja italiassa.
4. harvinainen
5. toisin kuin kiinassa, japanissa ei käytetä suomalaistyyppisiä lainausmerkkejä, koska ne voivat sekaantua toiseen japanin kielen merkkiin (dakuten).

Heittomerkki |'| |’|

Toisin kuin pareittain esiintyvä lainausmerkki, heittomerkki on yksittäinen välimerkki. Sitä käytetään seuraavasti:

• Merkitään tavuraja kahden saman vokaalin välissä (vaa’alla, ruo’oissa mutta ruoka : ruoissa).
• Erotetaan taivutuspääte vieraskielisen kirjoitusasunsa säilyttäneissä lainasanoissa, jos ne kirjoitettaessa päättyvät konsonanttiin mutta (suomalaisittain) äännettäessä vokaaliin (Versailles [versai] : Versailles’ssa [versaissa], show [ʃou] : show’ssa [ʃoussɑ]) ja joskus selvyyden vuoksi muutenkin (Attlee [ætli] : Attlee’ä [ætliæ]). Jos sana äännettäessä päättyy konsonanttiin, heittomerkkiä ei käytetä (Cannes [kan] : Cannesissa [kɑnnissɑ]).
• Lähinnä vanhoissa runoissa heittomerkillä voidaan osoittaa, että sanasta puuttuu osa (nykyään ei enää sanan sisällä: ei yht’äkkiä vaan yhtäkkiä).

Olemme kaikk’ samass’ pulass’.

• Vanhanaikaista on myös lisätä heittomerkki kaksinumeroisen vuosiluvun alkuun (ei vuosi ’85 vaan vuosi 85 tai täydellisenä vuosi 1985).

Kartettavia käyttötapoja

Toisinaan lainausmerkkejä saatetaan käyttää korostuskeinona.

Myytävänä ”tuoretta” kalaa.

Tämä on karkea virhe, joka luultavasti synnyttää lukijassa aivan toisenlaisen mielikuvan kuin on tarkoitettu. Esimerkkilauseessa vaikutelma on pikemminkin ironinen: kala taitaa olla kaikkea muuta kuin tuoretta.

Koska heittomerkki ja lainausmerkki näyttävät melkein samanlaisilta kuin eräiden mittayksiköiden tunnuksina käytettävät yläpuoliset indeksointipilkut – yksinkertainen |′| tarkoittaa jalkaa tai kulmaminuuttia ja kaksinkertainen |″| tuumaa tai kulmasekuntia –, niitä saatetaan käyttää indeksointipilkkujen korvikkeina. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä indeksointipilkkuja on hankalaa kirjoittaa tavanomaisella näppäimistöllä, josta puuttuu niille omistettu näppäin. Sitä paitsi aidot indeksointipilkut eivät sisälly kaikkiin merkistöihin, joten vaikka ne saataisiinkin kirjoitettua, ne eivät aina välttämättä näy oikein. Periaatteessa heittomerkin tai lainausmerkin käyttö mittayksikön tunnuksena on kuitenkin virheellistä.

Heittomerkki muistuttaa varsin paljon myös akuuttia eli oikealle kallistuvaa aksenttimerkkiä |´|, jota puolestaan saatetaan joskus käyttää heittomerkin sijasta. Akuuttiaksentti ei kuitenkaan ole välimerkki vaan tarke eli diakriittinen merkki, joka on tarkoitettu käytettäväksi jonkin kirjaimen lisäkkeenä (É, é) – tavallisesti jonkin erityisen ääntämistavan osoittamiseksi. Vaikka aksenttimerkkiä on teknisesti mahdollista käyttää yksinäänkin, typografisesti aksenttimerkki on huono heittomerkin korvike, sillä usein sen ympärille jää niin paljon tyhjää tilaa, että sanahahmon yhtenäisyys rikkoutuu.

Lainaus- ja heittomerkin kirjoittaminen tietokoneella

Tyypillisellä suomalaisella PC-näppäimistöllä pystyheittomerkki on helppo kirjoittaa painamalla Ä-näppäimen ja palautusnäppäimen [return ↵] välissä olevaa heittomerkkinäppäintä, johon on itse pystyheittomerkin |'| lisäksi kaiverrettu myös asteriski |*|. Heittomerkkiä ei pidä sekoittaa näppäimistön yläriviltä löytyvään aksenttimerkkiin |´|, vaikka ne näyttävät hieman samanlaisilta!

Pystylainausmerkki kirjoitetaan näppäinyhdistelmällä [shift ⇧]·[2] eli pitämällä alhaalla vaihtonäppäintä ja painamalla kirjaimiston yläpuolisessa numerorivissä olevaa numeronäppäintä 2. Näppäimeen on numeron lisäksi kaiverrettu myös pystylainausmerkki, joten se on helppo tunnistaa ja muistaa.

Koska etenkin painatteissa kuitenkin suositaan tyyliteltyjä merkkejä, nykyaikaiset tekstinkäsittelyohjelmat usein automaattisesti muuntavat pystylainausmerkin tai -heittomerkin kaarevaksi (vaikka ohjelman kieliasetuksista riippuu, osaako se muuntaa lainausmerkin juuri oikean tyyppiseksi). Toisaalta käyttäjä voi erikseen kieltää merkkien muuntumisen, jos haluaa mieluummin pitää näppäilyjen vaikutukset omassa hallinnassaan.

Laajennettu suomalainen näppäimistö

Tieteen tietotekniikan keskuksen kotoistushankkeessa kehitetyllä ja vuonna 2008 standardoidulla suomalaisella monikielisellä näppäimistöllä on varsin helppoa kirjoittaa kaareva lainaus- ja heittomerkki sekä kulmalainausmerkki – ja myös tavallisimmat muissa kielissä käytetyistä muunnelmista – juuri silloin, kun niitä halutaan.

Kaareva heittomerkki (tai puolilainausmerkki) voidaan monikielisellä näppäimistöllä kirjoittaa käyttäen näppäinyhdistelmää [alt gr]·[pilkku] eli pitämällä alhaalla alt gr -näppäintä (joka sijaitsee alimmassa rivissä välilyöntinäppäimen oikealla puolella) ja painamalla pilkkunäppäintä. Yhdistelmä on suhteellisen helppo muistaa, koska kaareva heittomerkki näyttää pilkulta, joka on nostettu rivin yläreunaan. Ylösalainen puolilainausmerkki puolestaan voidaan kirjoittaa käyttäen näppäinyhdistelmää [alt gr]·[shift]·[pilkku] eli pitämällä alt gr -näppäimen lisäksi alhaalla myös vaihtonäppäintä samalla, kun painetaan pilkkunäppäintä.

Kaarevan lainausmerkin voi monikielisellä näppäimistöllä kirjoittaa käyttäen näppäinyhdistelmää [alt gr]·[shift]·[2] eli samalla numeronäppäimellä kuin pystylainausmerkinkin, mutta pitämällä vaihtonäppäimen lisäksi alhaalla myös alt gr -näppäintä. Kulmalainausmerkin saa aikaiseksi vastaavanlaisella yhdistelmällä mutta käyttämällä numeronäppäintä [3], ja muissa kielissä käytettyjä lainausmerkkejä voidaan kirjoittaa vaihtamalla yhdistelmän numeronäppäimeksi [4], [5] tai [6].

Merkkien tuottaminen numerokoodien avulla

Windows-käyttöjärjestelmässä voidaan mitä tahansa järjestelmän tuntemia merkkejä tuottaa yhdistämällä alt-näppäimeen (joka sijaitsee näppäimistön alimmassa rivissä välilyöntinäppäimen vasemmalla puolella) numerokoodi, joka on kirjoitettava näppäimistön oikeaan laitaan sijoitetulla erityisellä numeronäppäimistöllä (tämä menetelmä ei siis ole käytettävissä sellaisissa kannettavissa tietokoneissa, joista numeronäppäimistö puuttuu). Esimerkiksi kaareva lainausmerkki voidaan kirjoittaa näppäinyhdistelmällä [alt]·[0148] eli pitämällä alt-näppäintä alhaalla samaan aikaan kun kirjoitetaan numerosarja 0148. Lainausmerkki tulee näkyviin, kun alt-näppäin vapautetaan.

Gnome-työpöytäympäristöä käyttävissä Linux-järjestelmissä voidaan samaan tapaan hyödyntää Unicode-tunnuksia näppäilemällä ensin yhdistelmä [ctrl]·[shift]·[u]. Kun näppäimet vapautetaan, järjestelmä jää odottamaan Unicoden mukaista heksadesimaalilukua, joka voi muodostua numeroista 0–9 ja kirjaimista A–F. Esimerkiksi kaarevan lainausmerkin voi tuottaa koodilla [201D].

Numerokoodien varjopuoli on, että käyttäjän on tiedettävä haluamansa merkin koodi, jota ei yleensä ole kovin helppo muistaa.

Yhteenveto merkkien tuottamisesta tietokoneella

Merkki	Selite	Unicode		Laajennettu suomalainen näppäimistö	Alt-koodi
		tunnus	lohko
"	pystylainausmerkki (Ascii 0x22)	U+0022	latinalainen perusosa	⇧ Shift·2	Alt·34
'	pystyheittomerkki (Ascii 0x27)	U+0027		'	Alt·39
«	vasen kulmalainausmerkki	U+00AB	latinalaisen merkistön täydennys Latin 1:ksi	AltGr·⇧ Shift·4	Alt·0171
»	kulmalainausmerkki (suomessa)	U+00BB		AltGr·⇧ Shift·3	Alt·0187
‘	ylösalainen puolilainausmerkki	U+2018	yleisiä välimerkkejä	AltGr·⇧ Shift·,	Alt·0145
’	heittomerkki (suomessa)	U+2019		AltGr·,	Alt·0146
‚	rivinalinen puolilainausmerkki	U+201A		AltGr·6	Alt·0130
‛	käänteinen puolilainausmerkki	U+201B
“	ylösalainen lainausmerkki	U+201C		AltGr·⇧ Shift·5	Alt·0147
”	lainausmerkki (suomessa)	U+201D		AltGr·⇧ Shift·2	Alt·0148
„	rivinalinen lainausmerkki	U+201E		AltGr·⇧ Shift·6	Alt·0132
‟	käänteinen lainausmerkki	U+201F
‹	vasen kulmapuolilainausmerkki	U+2039			Alt·0139
›	oikea kulmapuolilainausmerkki	U+203A			Alt·0155

Aiheesta muualla

• Jukka Korpela: Lainausmerkit (Nykyajan kielenopas: luku 4.7)
• Jukka Korpela: Puolilainausmerkki eli heittomerkki (Nykyajan kielenopas: luku 4.8)
• Jukka Korpela: Merkkien kirjoittaminen tietokoneella (Nykyajan kielenopas: luku 11.6)