Lauseke (kielitiede)
Wikipedia
Lauseke on kielitieteessä yhdestä tai useammasta, yleensä peräkkäisestä sanasta koostuva lauseen rakenneosa, joka käyttäytyy lauseopillisesti yhtenä kokonaisuutena.
Tyypillinen lauseke koostuu edussanasta sekä sen määritteistä ja täydennyksistä. Ne voivat puolestaan olla lausekkeita, jolloin syntyy hierarkkinen lausekerakenne. Rakennetta kuvataan usein graafisesti puuna tai tekstissä merkitsemällä hakasulut lausekkeiden ympärille:
- [[Kirkkaan punainen] auto] joutui [[todella pahaan] kolariin].
Lausekkeet nimetään edussanansa mukaisesti ja niistä käytetään vastaavia lyhenteitä. Esimerkissä [kirkkaan punainen auto] on substantiivilauseke (NP), koska sen edussana auto on substantiivi (N). Sitä määrittävä osalauseke [kirkkaan punainen] on puolestaan adjektiivilauseke (AP), koska sen edussana punainen on adjektiivi (A). Lausekkeiden tyypit voidaan merkitä alaindekseinä:
- [[Kirkkaan punainen]AP auto]NP joutui [[todella pahaan]AP kolariin]NP.
Lauseke käyttäytyy lauseopillisesti edussanansa mukaisesti. Substantiivilauseke [kirkkaan punainen auto] voi toimia lauseessa muun muassa subjektina tai objektina aivan kuten pelkkä substantiivi auto.
Käsitys lausekkeista muotoutui strukturalismin aikaan konstituenttianalyysin johdosta.
[muokkaa] Lähteet
- Auli Hakulinen ym.: Iso suomen kielioppi (§439) 2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 8.1.2009.
