Kulma

Wikipedia

Geometriassa kulman muodostaa kahden samasta pisteestä lähtevän puolisäteen (puolisäde eli puolisuora on yhden pisteen rajoittama suoran osa) väliin jäävä alue. Puolisäteitä sanotaan kulman kyljiksi. Sitä miten laaja aukeama kylkien väliin jää kutsutaan kulman suuruudeksi eli tasokulmaksi. Sen yksikköjä ovat mm. aste ° (joka jakaantuu edelleen minuutteihin ' ja sekunteihin "), uusaste eli gooni, jota käytetään maanmittauksessa ja matematiikassa käytetty radiaani.

Kolmiulotteisen avaruuskulman yksikkö puolestaan on steradiaani.

[muokkaa] Erilaisia kulmia

Alle 90 asteen kulma on terävä kulma. Suora kulma on kahden toisiaan vastaan kohtisuorassa olevan puolisäteen välinen kulma, eli 90° (radiaaneina π/2). Jos kulma on suurempi kuin 90° ja pienempi kuin 180° se on tylppä kulma. Oikokulma on kahden samasta pisteestä lähtevän toistensa jatkeena olevan puolisuoran (jotka yhteensä muodostavat siis yhden kokonaisen suoran) välinen kulma. Sen suuruus on 180° (radiaaneina π). 180°–360° on kupera kulma. Täyden kulman suuruus on 360° (radiaaneina 2π).

Jos kahden kulman summa on 90° niin kulmat ovat toistensa komplementtikulmia. Vastaavasti, jos kulmien summa on 180°, ovat kulmat toistensa suplementtikulmia, ja jos kulmien summa on 360°, ovat kulmat toistensa eksplementtikulmia.

Terävä kulma	Suorakulma	Tylppä kulma	Oikokulma
Kupera kulma	Täysikulma

[muokkaa] Kulman mittaaminen

Kulma voidaan mitata mm. kulmamitalla tai laskemalla kulma kolmion sivujen suhteiden perusteella (trigonometria).

Kulman suoruuden tarkistamiseen käytetään usein työvälinettä nimeltä suorakulma. Suorakulma voidaan muodostaa myös sopivilla kolmion sivujen suhteilla: esimerkiksi sivujen pituuksien ollessa 3, 4 ja 5 kolmion yksi kulma on suora (Pythagoraan lauseen mukaisesti 3² + 4² = 5²). Tämä on rakennusmiesten jo vuosituhansia käyttämä keino tarkistaa kulmien suoruus.