Nallilukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nallilukko

Nallilukon kehitti metsästystä harrastanut skotlantilainen pastori Alexander Forsyth. Hän kiinnitti huomion siihen, että liipasimen vedon ja aseen laukeamisen välinen viive antoi metsästettävälle riistalle aikaa paeta. Forsyth kehitti noin vuonna 1805 uudenlaisen lukon, jossa iskuvasara iski pieneen räjähdysainetta sisältävään pulloon.

Tämän jälkeen otettiin käyttöön erilaisia pillereitä, nauhoja, putkia ja kapseleita, mutta eri vaihtoehdoista suosituimmaksi tuli lopulta ensin teräksestä ja myöhemmin kuparista valmistettu nalli. Tämä räjähdyselohopeaa sisältänyt nalli asetettiin lukon metallitappiin, johon iskuri sitten liipasinta vedettäessä iski.

Tästä metallisen iskunallin kehittäjästä ja kehittämisajasta kiistellään, mutta yleisimmin sen kehittäjänä pidetään brittisyntyistä Joshua Shawta (1776-1860).

Nallilukon etuja piilukkoon verrattuna on, että se toimii huonollakin säällä ja on huomattavasti toimintavarmempi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]