Sankki

Piilukko. Iskuriin kiinnitetyn suippenevan piikiven kärjen alla näkyy sankkipannun reikä, josta piikiven tuliraudasta iskemä kipinä pääsi sankkiruutiin.

Sankkipannu on suustaladattavissa tuliaseissa, musketeissa, pistooleissa sekä suustaladattavissa tykeissä piipun peräosan sivuun tai päälle tehty pieni, laakea syvennys. Siihen annosteltu sankkiruuti sytytetään lunttu-, ratas- tai piilukon antamalla kipinällä ja sankkiruudin leimahdus sytyttää sankkireiän välityksellä panoskammioon mitatun ruutipanoksen, jonka palokaasut työntävät ammuksen liikkeelle.

Periaate

Sankkipannu sijaitsee aseen perässä iskurin ja liipaisimen läheisyydessä. Se täytettiin joko ruutisarvesta lataamisen jälkeen tai paperipatruunasta sen jälkeen, kun suurin osa sisällöstä oli kaadettu piippuun. Sankkipannun idea oli suhteellisen sama kaikissa aseissa, joissa se oli käytössä, mutta sankkiruudin sytytystekniikka vaihteli. Varhaisimmassa suustaladattavassa käsiaseessa, 1400–1500-luvuilla käytössä olleessa muskettityyppisessä hakapyssyssä, ruuti sytytettiin köydenpätkällä eli luntulla, jonka kytevä pää työntyi iskurin heilahduksesta tai käsin työntämällä sankkipannuun. Rataslukkoaseissa oli iskurina metallinen pieni ratas ja vastakappaleena rikkikiisun palanen. Liipaisimen painalluksesta ratas pyörähti iskien rikkikiisusta kipinäsuihkun, joka lennähti sankkipannuun sytyttäen sankkiruudin. Rataslukkoaseet olivat suhteellisen kalliita ja piilukko syrjäyttikin tämän asetyypin halvempana ratkaisuna 1600-luvulla. Piilukossa iskurissa oli pieni piikivi joka iskeytyessään metalliseen vastakappaleeseen, tulirautaan, iski kipinän sankkipannuun.

Sankkipannun korvanneet tekniikat

1800-luvun alussa kehitetyn nallin johdosta sytyttimenä toimi ensi kertaa aseesta erillään oleva osa. Nalli räjähti iskurin osuessa siihen sytyttäen näin sankkiruudin. Nallilukko itse asiassa syrjäytti sankkipannun nallitapilla, josta johti tulikanava suoraan ruutikammioon, ilman että sankkiruutia tarvittiin sytyttimenä, mutta se säilyi ainakin joissain nallikäyttöisiksi modifioiduissa piilukoissa. Sankkipannu oli nykyaikaiseen aseteknologiaan verrattuna kömpelö ratkaisu. Siinä oleva ruuti kastui helposti ja ase oli käyttäjälleen usein vaarallinen mm. ruudin liiallisten määrien takia. Sankkipannu siirtyi pois käytöstä kun nallilukolliset aseet, siis mm. kivääri ja revolveri, korvasivat epätarkat ja kömpelöt, rihlattomat musketit ja pistoolit

Lähteet

• Virtanen, M. 1977. Vanhoja aseita Suomen metsästys- ja riistanhoitomuseon kokoelmista. Painopaikka: Uusimaa Oy, Porvoo. ISBN 951-99138-4-X

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sankki Wikimedia Commonsissa