Andre Agassi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andre Agassi
Andre Agassi vuonna 2005
Maa Yhdysvallat
Asuinpaikka Las Vegas, USA
Pituus 180 cm
Paino 80 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaiseksi 1986
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (10.4.1995)
Turnausvoittoja 60 (1 nelinpelissä)
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voitto (-95, -00, -01, -03)
Ranskan avoimet voitto (1999)
Wimbledon voitto (1992)
Yhdysvaltain avoimet voitto (1994 ja -99)
Mitalit
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Miesten tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Atlanta 1996 kaksinpeli

Andre Kirk Agassi (s. 29. huhtikuuta 1970 Las Vegas, Nevada)[1] on yhdysvaltalainen entinen tennispelaaja ja maailmanlistan ykkönen. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista tenniksen pelaajista ja hänet tunnetaan yhtenä lajin parhaista syötönpalauttajista.[2] Hän voitti ensimmäisen Grand Slam -turnauksensa vuonna 1992 Wimbledonissa. Koko uransa aikana Agassi voitti kahdeksan Grand Slamia (jokaisen neljästä turnauksesta vähintään kerran) ja miesten kaksinpelin olympiakultaa vuonna 1996 Atlantan olympialaisissa.

Heinäkuussa 2011 Agassi valittiin lajin kunniagalleriaan, Tennis Hall of Fameen.[3]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassin isä on Emmanuel ”Mike” Agassi (oikealta nimeltään Aghassian), joka oli armenialainen ja kotoisin Iranista. Hänen isänsä edusti Irania vuosien 1948 ja 1952 olympialaisissa nyrkkeilyssä. Yhdysvaltoihin muuttanut ja tenniksestä kiinnostunut isä rakensi takapihalleen täysikokoisen tenniskentän ja syöttökoneen, joka ampui palloja normaalia nopeammin. Nuorimmasta pojastaan Andresta hän halusi tehdä tennisammattilaisen. Koulutus sai kummallisiakin piirteitä: isä teippasi kaksivuotiaan poikansa käteen tennismailan ja kiinnitti tennispallon hänen sänkynsä päälle.[1]

Jo kolmevuotiaana nuorta Agassia pidettiin lupauksena. Kymmenvuotiaana hän voitti otteluissa jo monia tulevia tennistähtiä, kuten Pete Samprasin ja Michael Changin. Agassi pääsi Nick Bollettierin tennisakatemiaan opiskelemaan jo 13-vuotiaana. Bollettieri toimi hänen valmentajanaan seuraavat yhdeksän vuotta.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alku ja läpimurto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi aloitti ammattilaisuransa jo 16-vuotiaana 1987. Hän nousi nopeasti lajin huipulle, sijoittuen ATP-listalla kolmanneksi vain vuotta myöhemmin 1988.[1][4] Agassi ei osallistunut Wimbledonin tennisturnaukseen uransa alkuvuosina 1988–1990, koska hän ei pitänyt nurmikkoalustasta eikä halunnut pukeutua turnauksen sääntöjen vaatimaan kokovalkoiseen pukuun.[1][4] Hän jättäytyi pois myös olympialaisista 1988 ja 1992.[5]

Agassi voitti ensimmäisen turnauksensa, brasilialaisen Itaparican, jo vuonna 1987. Vuonna 1988 hän oli mukana voittamassa Davis Cupia yhtenä nuorimmista Yhdysvaltain joukkueen jäsenistä voittaen kaikki vastustajansa kaksinpelissä savikentällä. Hän otti sen lisäksi kuusi muuta turnausvoittoa seitsemästä mahdollisesta. Vuonna 1989 hän voitti yhden turnauksen.[5] Pahan pojan imago ja omaperäinen, rocktähteä muistuttava tyyli[2] tekivät hänestä tunnetun, vaikkei hän ollut voittanut yhtään Grand Slam -turnausta.[4] Hänen esiintymisellään oli suuri vaikutus lajin näkyvyyteen, vaikka ensimmäinen suuri voitto tulikin vasta vuonna 1992.[5]

Ikuisesta häviäjästä Wimbledon-voittoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi selviytyi ensimmäistä kertaa Grand Slam -finaaliin vuonna 1990 Ranskan avoimissa, mutta hävisi.[2] Vuoden lopussa Yhdysvaltain avoimissa tarjoutui toinen mahdollisuus voittoon, mutta Agassi hävisi finaalissa Pete Samprasille. Vuoden merkittävin saavutus oli toinen Davis Cup-voitto Yhdysvaltain joukkueessa.[5]

Viime hetkillä vuonna 1992 hän ilmoittautui Wimbledonin turnaukseen, josta tuli hänen ensimmäinen suuri voittonsa ja läpimurtonsa.[4] Agassi lähti turnaukseen 12. sijoitettuna, mutta nousi finaaliin asti, jossa kohtasi "maailman parhaaksi syöttäjäksi"-kutsutun Goran Ivaniševicin. Agassia pidettiin tuolloin maailman parhaana syötönpalauttajana. Kaikkien yllätykseksi "ikuiseksi häviäjäksikin" kutsuttu Agassi voitti ottelun ja sai ensimmäisen Grand Slam -voittonsa.[2] Samana vuonna Agassi voitti myös kolmannen Davis Cupinsa.[5]

Uran huippu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi 1993 meni kehnosti, minkä seurauksena Agassin ja hänen pitkäaikaisen valmentajansa Nick Bollettierin tiet erosivat. Yhdeksän vuotta Agassin valmentajana toiminut Bollettieri erosi tehtävästään vapaaehtoisesti ja on myöhemmin kuvaillut päätöstään ”uransa suurimmaksi virhearvioinniksi”.[1] Uudeksi valmentajakseen Agassi palkkasi Brad Gilbertin, jonka valmennuksessa Agassi nousi vuonna 1994 1930-luvun jälkeen ensimmäiseksi sijoittamattomaksi pelaajaksi, joka on onnistunut voittamaan Yhdysvaltain avoimet.[4]

Vuonna 1995 Agassi voitti Australian avoimet ja nousi ensimmäistä kertaa urallaan tenniksen ATP-listan ensimmäiselle sijalle.[4] Hän voitti finaalissa entisen maailmanlistan ensimmäisen Pete Samprasin, jonka kanssa Agassi kilpaili ensimmäisestä sijasta koko loppuvuoden. Vuosi 1995 oli hänen uransa paras, sillä Agassi voitti kauden aikana 82 ottelua ja hävisi vain 9.[5]

Pete Sampras katkaisi Agassin neljän turnauksen ja 26 ottelun mittaisen voittoputken Yhdysvaltain avoimien finaalissa, ottaen takaisin ensimmäisen sijoituksensa ATP-listalla.[5]

Pohjakosketus ja uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Agassi ei voittanut yhtäkään Grand Slamia, mutta onnistui voittamaan kultaa Atlantan olympialaisten miesten kaksinpelistä. Vuosi 1997 jatkui yhä huonommin, sillä huonojen ottelujen ja loukkaantumisten takia Agassi putosi 141. sijalle ATP-listalla.[4] Agassi on myöhemmin myöntänyt alkaneensa tuolloin käyttää metamfetamiinia.[6] Hän myös kärähti doping-testissä, mutta sälytti syyllisyyden tapauksesta avustajalleen, jolloin hänet armahdettiin. Agassi myönsi huumeidenkäytön omaelämäkerrassaan vasta uransa loputtua.[7]

Vuonna 1999, avioeronsa jälkeen, Agassi aloitti kovan harjoittelun noustakseen takaisin huipulle. Hänestä tuli saman vuoden kesäkuussa viides pelaaja, joka on voittanut kaikki Grand Slam -turnaukset vähintään kerran. Vuoden lopussa, Agassin voitettua Yhdysvaltain avoimet, hänet oli sijoitettu ATP-listan ensimmäiseksi, mikä teki hänestä suurimman nousun yhden vuoden aikana tehneen tennisammattilaisen modernin ATP-listauksen aikana.[4][7]

Vuosina 2000-2001 Agassi voitti Australian avoimet kahdesti. Vuoden 2002 Yhdysvaltain avointen finaalissa hän kohtasi tunnetuimman vastustajansa Pete Samprasin viimeistä kertaa. Agassi hävisi ottelun, mutta sijoittui vuoden lopussa ATP-listan toiselle sijalle. Hänestä tuli samalla kaikkien aikojen vanhin pelaaja, joka on tehnyt näin. Vuonna 2003 Agassi voitti kahdeksannen Grand Slaminsa voitettuaan Australian avoimet kolmatta kertaa peräkkäin. Hän voitti myös kuudetta kertaa Miami Masters-turnauksen, rikkoen vaimonsa Steffi Grafin asettaman viiden voiton ennätyksen. Vuonna 2004 Agassi voitti Cincinnati Masters-turnauksen.[4]

Uran lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Agassi selviytyi Shanghaissa järjestetyn Masters Cup-turnauksen karsinnoista, mutta vetäytyi kilpailusta nivelsiteensä revettyä. Loukkaantumisen takia hän joutui jättämään väliin monia turnauksia ja toivuttuaan ilmoitti 24. kesäkuuta 2006 lopettavansa uransa saman vuoden Yhdysvaltain avointen jälkeen.[4] Agassin yli 20 vuotta kestänyt ura päättyi 3. syyskuuta 2006, kun hän hävisi kolmannella kierroksella saksalaiselle Benjamin Beckerille nelieräisessä ottelussa.[8]

Agassi voitti uransa aikana 60 turnausta ja 870 ottelua. Hän hävisi 274 ottelua. Uransa aikana Agassi tienasi 31,152,975 dollaria palkintorahoina.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agassi oli vuosina 1997–1999 naimisissa näyttelijä Brooke Shieldsin kanssa. Vuodesta 2001 hän on ollut naimisissa tennispelaaja Steffi Grafin kanssa.[4] Heillä on kaksi lasta: poika Jaden Gil ja tytär Jaz Elle.[5]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sports Illustrated sijoitti Agassin seitsemänneksi listallaan maailman parhaista tennispelaajista.[9] Agassia pidetään yhtenä parhaista syötönpalauttajista tenniksen historiassa.[2] Hän on yksi seitsemästä pelaajasta, joka on voittanut jokaisen Grand Slam -turnauksen vähintään kerran, minkä lisäksi Agassi ja Rafael Nadal ovat ainoat miespelaajat, jotka ovat pystyneet tenniksen avoimena aikakautena uransa aikana voittamaan kaikki neljä Grand Slamia sekä olympiakultaa.[10] Agassi on International Tennis Federationin maailmanmestari vuodelta 1999.

Kaksinpelivoitot Grand Slam -turnauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus Vastustaja loppuottelussa Tulos
1992 Wimbledon Kroatian lippu Goran Ivanišević 6–7, 6–4, 6–4, 1–6, 6–4
1994 Yhdysvaltain avoimet Saksan lippu Michael Stich 6–1, 7–6, 7–5
1995 Australian avoimet Yhdysvaltain lippu Pete Sampras 4–6, 6–1, 7–6, 6–4
1999 Ranskan avoimet Ukrainan lippu Andrei Medvedev 1–6, 2–6, 6–4, 6–3, 6–4
1999 Yhdysvaltain avoimet Yhdysvaltain lippu Todd Martin 6–4, 6–7, 6–7, 6–3, 6–2
2000 Australian avoimet Venäjän lippu Jevgeni Kafelnikov 3–6, 6–3, 6–2, 6–4
2001 Australian avoimet Ranskan lippu Arnaud Clément 6–4, 6–2, 6–2
2003 Australian avoimet Saksan lippu Rainer Schüttler 6–2, 6–2, 6–1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f On top of his game People. 2001. CNN. Viitattu 27.3.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e Andre Agassi - Goran Ivaniševic 1992 YLE.fi. Viitattu 30.3.2011.
  3. Andre Agassi nostettiin suurten joukkoon YLE Urheilu. Viitattu 10.7.2011.
  4. a b c d e f g h i j k Andre Agassi Biography The Biography Channel. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i Andre Agassin ATP-profiili: Career Highlights-osio ATP:n verkkosivut. ATP. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  6. Agassi tunnustaa käyttäneensä huumeita uransa aikana
  7. a b Agassi says he used crystal meth in '97
  8. Legend Agassi makes tearful exit BBC. Viitattu 2.4.2011. (englanniksi)
  9. Deitsch, Ivan: Top 10 Men's Tennis Players of All Time Sports Illustrated. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  10. Nadal ylsi Kultaiseen Slamiin US Open -voitolla Helsingin Sanomat, HS.fi, 14.9.2010, 31.3.2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


ATP | Tenniksen maailmanlistan ykköspelaajat
Andre Agassi | Boris Becker | Björn Borg | Jimmy Connors | Jim Courier | Novak Đoković | Stefan Edberg | Roger Federer | Juan Carlos Ferrero | Lleyton Hewitt | Jevgeni Kafelnikov | Gustavo Kuerten | Ivan Lendl | John McEnroe | Carlos Moyà | Thomas Muster | Rafael Nadal | Ilie Năstase | John Newcombe | Patrick Rafter | Marcelo Ríos | Andy Roddick | Marat Safin | Pete Sampras | Mats Wilander