Erich Honecker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erich Honecker
Bundesarchiv Bild 183-R1220-401, Erich Honecker.jpg
SED:n pääsihteeri, Valtioneuvoston puheenjohtaja
3. toukokuuta 1971 – 18. lokakuuta 1989
Edeltäjä Walter Ulbricht
Seuraaja Egon Krenz
Saksan demokraattisen tasavallan puheenjohtaja valtioneuvoston
29. lokakuuta 1976 – 18. lokakuuta 1989
Edeltäjä Willi Stoph
Seuraaja Egon Krenz
Saksan demokraattisen tasavallan puheenjohtaja maanpuolustusneuvosto
3. toukokuuta 1971 – 18. lokakuuta 1989
Edeltäjä Walter Ulbricht
Seuraaja Egon Krenz
Tiedot
Syntynyt 25. elokuuta 1912
Saksan keisarikunnan lippu Neunkirchen, Saarland, Saksa
Kuollut 29. toukokuuta 1994 (81 vuotta)
Chilen lippu Santiago, Chile (maksasyöpä)
Puolue SED
Puoliso (1) Charlotte Schanuel (aviol. 1946-1947
(2) Edith Baumann (aviol. 1949 , ero 1955)
(3) Margot Feist Honecker (aviol. ????-1994)
Ammatti poliitikko
Uskonto ateisti
Allekirjoitus Erich Honecker Signature.svg

Erich Honecker (25. elokuuta 191229. toukokuuta 1994) oli Saksan demokraattisen tasavallan kommunistijohtaja, joka hallitsi maata 1971–1989. Saksojen yhdistyttyä häntä syytettiin maanpetturuudesta, mutta hänet vapautettiin heikon terveydentilan vuoksi.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honecker syntyi Neunkirchenissä, Saarlandissa. Hänen isänsä oli poliittisesti aktiivinen hiilikaivostyöläinen. Honecker liittyi Saksan kommunistipuolueen nuorisojärjestöön (Jugendverband) vuonna 1926 ja puolueeseen 1929 ja meni samana vuonna Moskovaan opiskelemaan kansainväliseen Lenin-kouluun. Hän palasi Saksaan 1931, mutta natsien noustessa valtaan Honecker pidätettiin 1935. Vuonna 1937 hänet tuomittiin kommunistisesta aktiivisuudesta kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön ja pidettiin vangittuna sodan loppuun saakka.[1]

Sodan jälkeen Honecker liittyi Walter Ulbrichtin johtamiin kommunistiaktivisteihin. Vuonna 1946 hän oli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen ensimmäisiä jäseniä. Suuren vaalivoiton jälkeen lokakuussa 1946 hän liittyi lyhytaikaiseen parlamenttiin. Saksan demokraattisen tasavallan perustaminen 7. lokakuuta 1949 antoi hänelle varajäsenen paikan keskuskomiteassa 1950 ja täysjäsenyyden 1958.

DDR:n johtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honecker (vas.) ja Helmut Schmidt Helsingin ETYK-konferenssissa 1975.

Vuonna 1961 Honecker oli yksi merkittävimmistä vastuullisista henkilöistä Berliinin muurin pystyttämisessä. Vuonna 1971 hän aloitti kamppailun poliittisesta vallasta, mikä johti Neuvostoliiton tuella hänen valtaannousuunsa ja Walter Ulbrichtin syrjäyttämiseen. Tuolloin hänestä tuli SED:n keskuskomitean ensimmäinen sihteeri, ja vuodesta 1976 alkaen hän oli SED:n pääsihteeri. Vuodesta 1975 alkaen hän oli myös DDR:n valtioneuvoston puheenjohtaja.[1]

Honecker itse kuvasi politiikkaansa "talous- ja sosiaalipolitiikan yhtenäisyyden politiikaksi". Ulbricht puolestaan oli pitänyt talouspolitiikkaa keskeisenä. Sisäpoliittisesti Honeckerin alkukautta leimasi liberalisoituminen erityisesti kulttuurin ja taiteen alalla.

Honeckerin kaudella DDR:n ja Saksan liittotasavallan suhteet järjestettiin sopimuksin. Lisäksi DDR osallistui Helsingin ETY-kokoukseen ja hyväksyttiin jäseneksi Yhdistyneisiin kansakuntiin. Näitä pidetään Honeckerin merkittävimpinä ulkopoliittisina saavutuksina.

Vuonna 1981 Honeckerin väitetään selvinneen täpärästi murhayrityksestä vuoden 1983 uudenvuodenpäivänä.[2] Honeckerillä oli lisäksi salainen bunkkeri noin 40 kilometriä Berliinistä pohjoiseen. Bunkkerin rakentaminen aloitettiin 1978 ja rakennustyöt kestivät viisi vuotta. Bunkkerin oli tarkoitus kestää mm. ydinaseisku. Tieto bunkkerista tuli julkisuuteen elokuussa 2008. Honeckerin kerrotaan käyneen rakennelmassa henkilökohtaisesti vain yhden ainoan kerran.[3]

Mihail Gorbatšovin aloittaessa uudistuksiaan 1980-luvulla Honecker pysyi kovan linjan kommunistina. Kansannousu johti hänen eroonsa 18. lokakuuta 1989, ja hänet korvasi lyhytaikaisesti DDR:n johtajana Egon Krenz.

Vuosina 1989–1993 Honecker vältti syytteet kylmän sodan aikaisista rikoksista, etenkin 192 kuolemasta Berliinin muurilla. Hän vietti tämän ajan neuvostojoukkojen sairaalassa Berliinin lähellä ennen siirtymistään Moskovaan. Neuvostoliiton romahdettua Honecker palautettiin 1992 Saksaan.

Honecker tuotiin oikeuden eteen vuonna 1993, mutta hänet vapautettiin terveydentilan vuoksi.[1] Hän muutti Chileen, jossa hän kuoli maksasyöpään 29. toukokuuta 1994.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 836. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. Report of Bid to Kill Honecker Is Denied 14.1.1983. New York Times. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
  3. Harry de Quetteville: Secrets of Erich Honecker's nuclear bunker revealed TheTelegraph. 1.8.2008. Telegraph Media Group. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erich Honecker.