Mike Tyson

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mike Tyson

Tiedot
Oikea nimi Michael Gerard Tyson
Lempinimi Iron Mike,
Kid Dynamite,
Baddest Man on the Planet
Painoluokka raskassarja
Maa Yhdysvallat
Syntymäaika 30. kesäkuuta 1966
Syntymäpaikka Brooklyn, New York, New York
Kätisyys oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein Orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 58
Voitot 50
Tyrmäysvoitot 44
Tappiot 6
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota / mitätöity 2

Michael Gerard Tyson (s. 30. kesäkuuta 1966, New York, Yhdysvallat) entinen ammattilaisnyrkkeilijä ja raskaan sarjan nuorin maailmanmestari. Kutsumaniminään " meany Mike, ja Baddest man on the planet" Tyson voitti ensimmäiset 19 ammattinyrkkeilyotteluaan, joista 12 ensimmäisen erän aikana. Hän dominoi raskastasarjaa 1980 luvun loppuosan ajan, kunnes menetti tittelinsä 42 -1 tilastoiselle James Douglasille vuonna 1990.

Vuonna 1992 Tyson syyllistyi raiskaukseen, josta joutui kolmeksi vuodeksi vankilaan. Päästyään vankilasta hän otti muutaman lämmittelyottelun, ja kohtasi sitten Evander Holyfieldin, joka voitti hänet. Miesten välisessä uusintaottelussa Tyson puraisi vastustajaltaan korvasta palasen pois. Tyson pääsi vielä 35 vuotiaana mm otteluun, jossa hävisi englantilaiselle Lennox Lewisille 8.erän tyrmäyksellä vuonna 2002. Tyson lopetti uran vuonna 2005 hävittyään muutamalle tuntemattomalle journeymanille.

Tyson ajautui henkilökohtaiseen konkurssiin vuonna 2003, jolloin hänellä oli yli 30 miljoonaa usan dollaria velkaa. Urallaan Tyson on tienannut yli 300 miljoonaa dollaria.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Aikaisemmat vuodet

Tyson syntyi ja varttui Brooklynin Bronsvillen lähiössä. Hänen vanhempansa olivat Lorna Smith Tyson ja Jimmy Kirkpatrick.Tysonin varhainen lapsuus oli onneton. Hän kasvoi Bronsvillen kaduilla. Nuorena hän ajautui usein ongelmiin poliisin kanssa ja hänet erotettiin koulusta tappelun vuoksi.

Vain 9 vuotiaana Tyson oltiin pidätetty kaikkiaan 52 kertaa. Lopulta Tyson päätyi Tryon School for Boys in Upstate New York.

Bobby Stewartin ohjauksessa Tysonin nyrkkeilytaidot ja kyvykkyys nyrkkeilykehään huomattiin. Tyson oli fyysisiltään ominaisuuksilltaan sopiva, hän painoi 200 paunaa (91 kg) jo 13-vuotiaana. Stewart harjoitti häntä muutamia kuukausia ja tutustutti hänet legendaariseen Cus D'Amatoon. Cus D’Amato näki Tysonin kyvyt ja alkoi valmentaa häntä. D’Amatoa on sanottu Tysonin maineen isäksi. D’Amato kuoli 77-vuotiaana vuonna 1985. D'Amatosta tuli myöhemmin hänen laillinen huoltajansa.

[muokkaa] Amatööriura

Ollessaan amatööri, Tyson saavutti 24 - 3 ottelutilaston pyrkiessään USA:n edustajaksi Los Angelesin olympialaisiin vuonna 1984. Kaksi tappiota Henry Tilmanille aiheuttivat kuitenkin sen, että hän ei päässytkään niihin mukaan. Vuonna 1984 Tyson oli National Golden Glovesin raskaansarjan mestari. Tyson siirtyi ammattilaiseksi tämän jälkeen.

[muokkaa] Ammattilaisura

Mike Tyson otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa 6. maaliskuuta 1985 Albanyssa, New Yorkissa, jolloin hän kohtasi Hector Mercedesin. Hän voitti ottelun ensimmäisessä erässä. Tyson voitti kaikki vuonna 1985 käymänsä ottelut tyrmäysvoitoilla. Vuonna 1986 Tyson otteli 20 kertaa. Tysonin ensimmäinen televisioitu ottelu oli joyrneyman Jesse Fergusonia vastaan. Tyson mursi Fergusonin nenän kohokoukulla viidennessä erässä. Kuudennen erän lopussa tuomari keskeytti ottelun. Tyson voitti ensimmäisen nyrkkeilymestaruutensa ottelemalla Trevor Berbickin kanssa WBC:n mestaruudesta. Tysonilta kesti kaksi erää tulla 20-vuotiaana kaikkien aikojen nuorimmaksi raskaan sarjan maailmanmestariksi. Tysonin uran kehitystä on verrattu nuoreen Joe Louisiin.

Tyson voitti ottelun James "Bonecrusher" Smithiä vastaan 7. maaliskuuta Las Vegasissa, Nevadassa ja Smithin WBA-titteli siirtyi hänelle. Tyson-mania mediassa kiihtyi. IBF:n tittelin Tyson otti voittamalla Tony Tuckerin pistein. Hänen seuraava ottelunsa oli vuoden 1984 olympiavoittajaa Tyrell Biggsiä vastaan lokakuussa 1987. Tyson otti työvoiton 7 erän ottelussa.

Vuonna 1988 Tyson otteli kolme ottelua. Hän kohtasi Larry Holmesin voittaen 4. erässä 22. tammikuuta 1989. Tyson otteli vielä Tony Tubbsia vastaan Tokiossa maaliskuussa 1989. Tyson voitti ottelun toisessa erässä.

Hänen seuraava vastustajansa Michael Spinks oli raskaan sarjan maailmanmestari, jonka täytyi otella säilyttääksensä tittelinsä. Monet nyrkkeilyfanit odottivat Tysonin "laillistavan" maailmanmestaruutensa kohtaamalla Spinksin ja voittavan hänet. Tyson voitti Spinksin 91 sekunnissa.

Vuonna 1998 Tyson vieraili myös showpainipromootio World Wrestling Entertainmentin WrestleMania XIV:ssä. Hän toimi tuomarina Shawn Michaelsin ja Stone Cold Steve Austinin ottelussa. Ottelun hävisi Shawn Michaels häviten mestaruutensa. Tysonin kädet hidastuivat paljon, kun hän jätti treenaamatta, mutta silti hän oli melko ylivoimainen aina vuoteen 2002, josta alkoi heikommat vuodet.

[muokkaa] Kehän ulkopuolella, hankaluuksia ja vankeustuomioita

Monet Tysonin ongelmat alkoivat avioerosta Robin Givensin kanssa. Tysonilla oli ainoastaan kaksi ottelua vuonna 1989. Hän kohtasi kuuluisan brittiläisen nyrkkeilijän Frank Brunon helmikuussa surkeassa viisieräisessä ottelussa sekä voitti yhden erän tyrmäyksellä Carl Williamsin heinäkuussa. Tyson kadotti otteensa vuonna 1990, hänen yksityiselämänsä ollessa epäjärjestyksessä, eikä hän harjoitellut tarpeeksi hyvin. Ottelussa James "Buster" Douglasin kanssa hän menetti hampaansa ja hävisi erotuomarin keskeytyksellä 10. erässä. Douglasille laskettiin lukua 8. erässä, mutta hän nousi ja voitti ottelun 10. erässä. Douglas oli ensimmäinen mies, joka pudotti Tysonin kanveesiin tämän ammattilaisuran aikana.

Vuonna 1991 Tyson kohtasi Donovan "Razor" Ruddockin kahdesti. Ensimmäinen ottelu päättyi keskeytykseen seitsemännessä erässä, mutta toisen Tyson voitti selvästi pisteillä ja onnistui murtamaan Ruddockin leuan ottelussa.

Tyson syyllistyi Miss Black Amerikan Desiree Washingtonin raiskaukseen 27. tammikuuta 1992 ja hänet todettiin syylliseksi raiskauksesta ja tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen.

Tyson ei otellut raiskaustapauksen jälkeen ennen vuotta 1995, jolloin hän sai nyrkkeilylisenssinsä takaisin. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Peter McNeeleyn elokuussa ja löi Buster Mathias Juniorin 3. joulukuuta 1995. Tyson voitti WBC:n mestaruuden voitettuaan Frank Brunon 3. erässä. Hän voitti WBA:n mestaruuden 93 sekunnissa. Tyson kohtasi Evander Holyfieldin 11 erän ottelussa. Holyfield voitti keskeytyksellä 11.erässä,jolloin Tyson oli aivan muissa maailmoissa. Holyfieldista tuli kolminkertainen maailmanmestari.

Tyson otteli seuraavan kerran vasta 28. kesäkuuta 1997, jolloin järjestettiin uusintaottelu WBA:n mestaruudesta Holyfieldin kanssa. Tyson hylättiin 3. erässä, kun hän puraisi Holyfieldiltä palasen vasemmasta korvasta. Tyson vetäytyi nyrkkeilystä vuodeksi, jonka jälkeen otteli Etelä-Afrikan Frans Bothan kanssa. Tyson tyrmäsi hänet yhdellä hyvällä iskulla 5. erässä. Tyson järjesti itselleen hankaluuksia pahoinpitelemällä kaksi henkilöä 31. elokuuta 1998. Hänet tuomittiin vankeuteen ja yhteiskuntapalveluun 9 kuukaudeksi. Vapauduttuaan hän otteli Orlin Norrisin kanssa 23. lokakuuta 1999.

Tyson otteli 3 ottelua vuonna 2000. Ensimmäinen ottelu oli Englannissa Julius Francista vastaan. Tyson voitti keskeytyksellä 2. erässä. Tämän jälkeen Tyson otteli Lou Savaresen kanssa voittaen 1.erässä. Tyson otteli myös "nuhruisen" ottelun Andrew Golotan kanssa voittaen 3. erässä. Ottelun jälkeen Tyson jäi kiinni huumeiden hallussapidosta.

Tyson otteli ainoastaan kerran vuonna 2001; hän voitti Brian Nielsenin keskeytyksellä 7. erässä. Tyson yritti otella Lennox Lewisin kanssa vuonna 2002 Nevadassa, mutta Nevadan nyrkkeilykomissio ei antanut Tysonille lupaa otella johtuen Tysonin mahdollisesta osallisuudesta seksuaalirikoksiin. Ottelu järjestettiin lopulta kesäkuussa Memphisissä, Tenneseeessä. Tyson hävisi tyrmäyksellä 8. erässä. Seuraavassa ottelussaan Tyson löi Clifford Etiennen 49 sekunnissa 1. erässä.

Tyson avioitui fitnesstähden kanssa ja juhli Las Vegasissa. Tyson ajautui taloudelliseen konkurssiin elokuussa 2003. Tyson kohtasi englantilaisen Danny Williamsin Louisvillessä, Kentuckyssa heinäkuun 30 päivä Vuonna 2004. Tyson hallitsi kaksi ensimmäistä erää. Tilanne muuttui 3. erässä ja Tyson hävisi tyrmäyksellä 4. erässä. Ottelussa Kevin McBridea vastaan Tyson luovutti ennen 7. erää. Hävittyään kolme ottelua neljästä, Mike Tyson on sanonut voivansa lopettaa nyrkkeilyn. Tyson on urallaan otellut 58 ottelua, joista 6 tappiota ja 2 ratkaisematonta, 44 voittoa. Vuonna 2006 Tyson sanoi julkisesti aloittavansa vaikka strippari työt,että hän pääsisi taas julkisuuteen takaisin. Tyson alkoi esittää harjoitteluaan julkisesti Madison Square Gardenissa vuonna 2006.

Tyson hakeutui vieroitushoitoon kokaiiniriippuvuutensa vuoksi helmikuussa 2007.

Marraskuussa 2007 Tyson joutui vuorokaudeksi vankilaan ajettuaan autolla huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen hallustaan löytyi kokaiinia. Lisäksi Tyson joutui kolmen vuoden ehdonalaiseen vankeuteen.

[muokkaa] Saavutukset

  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuosina 1986–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuosina 1987–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (IBF) vuosina 1987–1990.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuonna 1996.
  • Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuonna 1996.

[muokkaa] Triviaa

Tysonista on tehty NES-videopeli Mike Tyson's Punch-Out!!, vuodelta 1987.

[muokkaa] Lähteet

http://www.urheiluviikko.net/?p=11720 http://www.urheiluviikko.net/?p=6045 http://www.fightermag.fi/foorumi/viewtopic.php?t=963

Henkilökohtaiset työkalut