DVD-soitin
Wikipedia
DVD-soitin on elektroniikkalaite, joka lukee ja toistaa DVD-levyjä. Se tarjoaa huomattavasti parempaa kuvanlaatua kuin videonauhuri tai Laserdisc-soitin. Suurin osa DVD-soittimista toistaa myös CD-levyjä ja osassa on myös mukana USB-tuki.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Ensimmäiset DVD-soittimet tulivat kuluttajamarkkinoille 1990-luvun puolessa välissä, ensin Japanissa, sitten Yhdysvalloissa ja myöhemmin muualla maailmassa.
[muokkaa] Toiminta
Yleensä DVD-levy syötetään laitteeseen käyttäen levykelkkaa. Sitten soitin tunnistaa levyn laserillaan (aallonpituus 630 - 650 nanometriä) ja alkaa lukea levyn pieniä kohoumia, joista laser heijastuu eri lailla kuin muualta levystä. CD-levyä toistaessa käytetään samaa laseria, paitsi jos kyseessä on CD-R eli kertapoltettu levy, jolloin pitää käyttää toista laseria, sillä poltetuissa levyissä ei ole samanlaisia fyysisiä nystyröitä kuin prässätyissä levyissä. Yksilaserisissa soittimissa laser on optimoitu nimenomaan DVD-käyttöä ajatellen eikä siis välttämättä lue CD-R- ja CD-RW-levyjä.
Levyltä saatu informaatio puretaan (kuva ja ääni analogiseksi, ääni voidaan viedä soittimesta ulos myös digitaalisena, samoin myös uusissa laitteissa kuva) ja viedään liittimistä näyttölaitteelle, vahvistimeen tai ulkoiseen dekooderiin.
[muokkaa] Liitännät
[muokkaa] Kuva
Yksinkertaisin ulostulo on televisiosignaalia vastaava komposiittivideo, joka saadaan yhdestä keltaisesta RCA-liittimestä. Käytetyin ulostuloliitin Euroopassa on kuitenkin SCART-liitin. SCART-liittimessä voi olla komposiittivideon lisäksi myös parempilaatuiset RGB- tai Y/C-signaalit.
Muita mahdoillisia ulostuloliittimiä ovat S-video-liitin (4-nastainen DIN, Y/C), komponenttivideoliittimet (3 kpl RCA- tai BNC-liittimiä, YPbPr-signaali), SVGA-liitin (hRGB), digitaalinen HDMI-liitin (kuljettaa myös äänen samassa johdossa), DVI-, SDI- tai IEEE 1394 -liitin.
[muokkaa] Ääni
Jokaisessa soittimessa on DVD-standardin mukaisesti analogiset stereoannot (2 kappaletta RCA-liittimiä). Lisäksi voivat olla optisia (TOSLINK) ja sähköisiä (RCA-liitin) digitaaliantoja.
Jos soittimessa on sisäänrakennettu dekooderi Dolby Digital, MPEG Multichannel tai DTS -ääntä varten, ääni siirretään yleensä kuutta RCA-liitintä pitkin vahvistimelle.
[muokkaa] Tallentavat DVD-soittimet
2000-luvun alkuvuosina markkinoille tuli tallentavat DVD-soittimet, joka mahdollisti esimerkiksi television tai ulkopuolisesta laitteen (esimerkiksi videonauhurin) kuvan tallentamisen kertakäyttöisille DVD+R-, DVD-R- ja DVD+RW DL-levyille sekä DVD+RW- ja DVD-RW-levyille, joita pystyy tyhjentämään ja käyttämään useita kertoja. Tallennuslevyt, mitkä sopivat mihinkin tallentimeen, vaihtelevat laitteittain.
Nauhoitusajat vaihtelee laitteittain, mutta yleisin tallennusaika on SP-laatuinen kuva, jolla saa tallennettua noin 2 tuntia kuvaa. Kuvanlaatu heikkenee huomattavasti, mitä enemmän tallenusaikaa levylle asetetaan.
Joissakin DVD-tallentimissa on myös mukana kiintolevy, johon voidaan tallentaa kuvaa ilman DVD-levyä. Kovalevylle tallennetun materiaalin voi myöhemmin tallentaa DVD-levylle. Joissakin malleissa onnistuu myös DVD:n sisällön siirtäminen kiintolevylle, joka yleensä on lainvastaista, jos kyseessä on tekijänoikeusvastainen materiaali. Joidenkin mallien kovalevylle pystyy tallentamaan tavallisen nauhoituskuvan lisäksi esimerkiksi MP3-tiedostoja, JPEG-pakattuja valokuvia ja muita videotiedostoja.
Nykyaikaisissa tallentavissa DVD-soittimissa on mukana myös digiviritin, joka mahdollistaa digitaalitelevisiolähetysten tallentamisen. Digivirittimen sisältävällä DVD-soittimella on eroa markkinoilla oleviin tallentaviin digitaalisovittimiin verrattuna, siten että DVD-soitin sisältää yhden virittimen, joka mahdollistaa laitteella ainoastaan sen kanavan katsomisen ainoastaan, jota tallennetaan, kun taas esimerkiksi kahden virittimen tallentavalla digisovittimella pystyy nauhoittamaan yhtä kanavaa ja katsomaan toista.
