BNC-liitin
BNC-liitin on kehitetty 1940-luvun loppupuolella pienoisversioksi C-tyypin liittimestä. BNC on lyhenne sanoista Bayonet Neill-Concelman.[1] Tässä viimeinen sana tarkoittaa Amphenolin insinööriä nimeltä Carl Concelman. (Eri lähteissä esiintyy myös merkityksiä Bayonet Nut Connector, British Naval Connector ja Bayonet Navy Connector.) BNC-liitin on tarkoitettu suurtaajuisten signaalien siirtoon käytettävien koaksiaalikaapelien nopeaan liittämiseen eri laitteisiin.
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääasiassa kevytmetallista valmistetun liittimen naaraspuolisen, laiterunkoon asennettavan osan hylsymäisen osuuden ulkopuolella on kaksi bayonet-tappia. Näitä vastaavat hahlot ovat kaapelin päähän asennetun, urospuolisen liittimen kierrettävässä osassa.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittämiseen riittää, kun urospuolinen liitin työnnetään naarasliittimeen asennossa, jossa edellisen hahlot osuvat jälkimmäisen tappien kanssa samalle linjalle. Sen jälkeen kierrettävää osaa käännetään neljänneskierros myötäpäivään. Tällöin kierreosan hahlojen muotoillut päät lukittuvat tappien osuessa niihin. Kierrettävän osan sisällä oleva jousi vetää liitinosat toisiaan vasten estäen samalla itsestään takaisin kiertymisen. Irrottaminen tapahtuu painamalla kierreosaa kevyesti runkoa vasten ja kiertämällä neljänneskierros vastapäivään. BNC-liitin soveltuu erittäin hyvin ohuiden koaksiaalikaapeleiden liittämiseen (RG-58, RG-59, RG-179, RG-316, jne.) mm. mittauslaitteissa ja videosovelluksissa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bruce A. Hallberg: Networking: a beginner's guide, 4. edition, s. 42. McGraw-Hill Professional, 2005. ISBN 9780072262124. Google book (limited preview). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BNC-liitin Wikimedia Commonsissa
