Järjetön innostuneisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Järjetön innostuneisuus (engl. Irrational exuberance, suomennettu joskus myös "järjettömäksi ylenpalttisuudeksi" ja "järjettömäksi riemumieleksi") on spekulatiivisen taloudellisen kuplan syntymiseen liittyvä termi. Termi on peräisin Yhdysvaltojen keskuspankin puheenjohtaja Alan Greenspanin joulukuussa 1996 pitämästä puheesta, jossa hän kuvasi sillä osakemarkkinoilla toimivien sijoittajien toimintaa. Greenspan piti puheensa päivälliskutsuilla ja se televisioitiin suorana ympäri maailmaa. Termi jäi elämään, koska heti sen lausumisen jälkeen maailman osakekurssit syöksyivät alamäkeen: Nikkei-indeksi laski 3,2 %, DAX 4 % ja FTSE 100 4 %.[1] Järjetön innostuneisuus on kuvaava nimi ilmiölle, joka nähtiin esimerkiksi 1990-luvulla niin sanotun IT-kuplan aikana. Ilmiö, jossa markkinat ovat nousseet poikkeuksellisen ja kestämättömän korkeille tasoille markkinapsykologian vaikutuksesta, on toistunut historiassa useita kertoja.[1]

Järjetön innostuneisuus luo psykologisen perustan spekulatiivisille kuplille. Spekulatiivinen kupla on tilanne, jossa hintojen nousu kannustaa sijoittajia investoimaan. Hintojen nousun seurauksena vaurastuneista kerrotut tarinat leviävät kannustaen yhä suurempaa ihmisjoukkoa mukaanlähde?. Vaikka uudet sijoittajat epäilevät investoinnin arvoa, he osallistuvat spekulatiivisen kuplan muodostumiseen osittain kateudesta aikaisemmin sijoittaneiden menestystä kohtaan, osittain uhkapelaamisen jännityksen takia ja osittain siitä pelosta, että myöhemmin heidän varansa eivät riittäisi investoinnin tekemiseen (esimerkiksi kodin ostamiseen) hintojen nopean nousun vuoksilähde? . Spekulatiivisissa kuplissa hintataso eroaa todellisista hintaan vaikuttavista tekijöistä.

Yalen yliopiston kansantalouden professori Robert Shiller on käsitellyt kirjassaan Irrational Exuberance järjettömän innostuneisuuden syitä. Kirjan ensimmäinen painos ennusti IT-kuplan puhkeamisen[2] ja toinen painos[1] asuntojen hintakuplan puhkeamisen. Alla on esitetty lyhyesti suurin osa Shillerin kirjassaan esille nostamista järjettömän innostuneisuuden syistä.

Järjettömän innostuneisuuden syitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suistumistekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shillerin mukaan on löydettävissä suistumistekijöitä (englanniksi "precipitating factors"), jotka tulevat markkinoiden ulkopuolelta ja aiheuttavat markkinoiden suistumisen johonkin kehitykseen. Tällaisia suistumistekijöitä ovat esimerkiksi kapitalismin ja materialismin lisääntyminen, liiketoimintaympäristöä parantavat kulttuuriset ja poliittiset muutokset, markkinoita tukeva rahapolitiikka, inflaation pienentyminen, nimellisten tuottojen synnyttämä harha, rahastosäästämisen suosio ja Internetin tuomat muutokset kuten informaation helpompi saatavuus ja Internetin kautta tapahtuva sijoittaminen. Suistumistekijöiden havaitseminen on vaikeata, sillä niiden muutokset eivät tapahdu täysin yhtä aikaa markkinamuutoksen kanssa. Yleensä suuri yleisö huomaa kauan julkisesti saatavilla olleet suistumistekijät vasta vähitellen, millä on vaikusta markkinoiden keskipitkään kehityssuuntaan.

Suistumistekijöiden suhde spekulatiivisiin kupliin voidaan jollakin tasolla rinnastaa lumivyöryyn ja sen todennäköisyyttä selittäviin tekijöihin. Lumivyöryjä ennustavat mittaavat pitkiä aikasarjoja sademääristä ja lämpötiloista ennen itse lumivyöryn tapahtumista vaikka he tietävät, että näissä arvoissa ei tapahdu mitään nopeaa muutosta lumivyöryn tapahtumahetkellä. Luultavasti koskaan ei pystytä selittämään mitattujen arvojen valossa miksi lumivyöry tapahtui juuri tietyllä hetkellä.

Vahvistumismekanismi: luonnollisesti tapahtuvat Ponzi-prosessit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suistumistekijöiden aiheuttamia markkinareaktioita vahvistaa mekanismi, johon vaikuttavat esim. investoijien luottamus ja odotus tulevista tuotoista. Mekanismi on vähän kuin takaisinkytketty silmukka; investoijien luottamus paranee kun hinnat nousevat, luottamuksen nouseminen houkuttaa lisää investoijia, investointikohteen kysyntä nousee, kysynnän kasvaessa spekuloidut hinnat nousevat lisää ja lopuksi nousseet hinnat nostavat lisää luottamusta. Tätä takaisinkytkettyä vahvistusmekanismia Shiller on tutkinut kyselytutkimuksen avulla, joka lähetettiin yhdysvaltalaisille osakesijoittajille IT-kuplan aikaan vuosina 1996–2004. Tutkimukset osoittivat, että investoijien luottamus on korkeimmillaan spekulatiivisen kuplan muodostumisen eli hintojen nousun aikana, mutta kääntyi nopeaan laskuun hintojen laskun myötä. Shiller teki myös kyselytutkimuksen asunnon ostajille vuosina 2003–2004 ja havaitsi, että niissä kaupungeissa, joissa hinnat olivat nousseet muita enemmän (Boston, Los Angeles, San Francisco), oli ostajien luottamus korkein, kun taas vuosikymmeniä lähes samaa ja tasaista hintakehitystä noudattaneesta Milwaukeen kaupungista asunnon ostaneiden luottamus oli heikoin. Kuvaavaa tässä järjettömässä innostuneisuudessa on se, että niissä kaupungeissa, joissa hinnat spekuloinnin myötä ovat nousseet eniten, ovat historiassa hinnat myös laskeneet eniten kuplan puhkeamisen jälkeen. Eli historian myyntihintoihin pohjautuen ostajien luottamus hintatasoon pitäisi olla juuri päinvastoin mitä havaittiin.

Ponzi-huijauksessa erittäin hyvän tuoton omaavalla kuvitteellisella sijoituskohteella huijarit saavat houkuteltua suuren määrän hyväuskoisia uhreja hyvinkin nopeasti. Huijari väittää pystyvänsä saavuttamaan suuria tuottoja uhrin sijoituksille ja rakentaa prosessin, jossa myöhemmin mukaan liittyneiden sijoituksilla alussa liittyneille väitetyt tuotot käytännössä maksetaankin. Koska alussa liittyneet ovat saaneet suuria tuottoja ja todistetusti saaneet rahat ulos huijarin prosessista, houkuttaa se paljon uusia hyväuskoisia sijoittamaan Ponzi-huijaukseen. Huijaus pysyy niin kauan pystyssä, kuin huijari pystyy maksamaan kuvitteellisia tuottoja. Suomen suurin Ponzi-huijaus toistaiseksi on ollut Wincapita-huijaus. Albaniassa paljastui vuosina 1996–1997 seitsemän Ponzi-huijausta, jotka keräsivät kaksi miljardia dollaria, joka vastasi 30 prosenttia Albanian bruttokansantuotteesta[3]. Ponzi-huijaukset osoittavat, että ihmiset voivat helposti menettää itsenäisen harkintakyvyn silloin, kun he näkevät suuria tuottoja, kokevat kateutta menestyneesti sijoituksia tehneitä kohtaan ja haluavat riskejä kaihtamatta kyseisistä tuotoista osallisiksi. Ponzi-huijauksen kohteeksi joutuneet luultavasti eivät ole psyykkisiltä ominaisuuksiltaan niin erilaisia, ettei kaikissa meissä olisi samankaltaista psykologista heikkoutta sijoittamisessa. Shiller päättelee, että jos joku väittää spekulatiivisia kuplia vastaan, todistustaakka on hänellä ja hänen tulee osoittaa, että Ponzi-huijauksen mahdollistavat ihmisten psykologiset ominaisuudet eivät muodosta spekulatiivisia kuplia osake- tai asuntomarkkinoille.[1]

Vahvistusmekanismissa on useita erilaisia takaisinkytkentöjä. Yksinkertaisin on hinnasta-hintaan -takaisinkytkentä eli hinnan nousu investoijien innostuksen kautta nostaa lisää hintoja. Toinen takaisinkytkentä on hinnasta-bruttokansantuotteen kautta-hintaan -takaisinkytkenä. Tässä osakkeiden ja asuntojen arvostuksen nousu nostaa kuluttajien varallisuutta ja optimistia lisäten samalla kulutusta, joka taas nostaa bruttokansantuotetta. Korkeampi bruttokansantuote tulkitaan terveempänä ja vahvempana taloutena kuplan sijaan vaikka kupla onkin alkuperäinen aiheuttaja. On myös hinnasta-yritysten voittojen kautta-hintaan –takaisinkytkentä, jossa osakkeiden hinnan nousun muodostama varallisuuden nousu lisää kulutusta, mikä taas parantaa yritysten voittoja, mikä lopuksi nostaa osakkeiden hintoja lisää.

Uutisten rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shiller tekee mielenkiintoisen huomion, että ensimmäinen spekulatiivinen kupla (Alankomaiden tulppaanimania) syntyi ensimmäisten sanomalehtien aikoihin 1600-luvulla. Shillerin tutkimukset osoittivat, että uutismedialla (sanomalehdet, aikakauslehdet, kirjat, televisio, Internet jne.) on olennainen osa kuplien syntymisessä. Merkittävät markkinatapahtumat tapahtuvat yleensä vain, jos on samanlailla ajattelevia ihmisiä paljon, ja uutismedia on tärkeä väline ajatusten levittämisessä. Koska uutismediat kilpailevat asiakkaista, ne tekevät uutisia jotka kiinnostavat lukijoita. Tällaisia ovat usein juuri tarinat, joissa kerrotaan kuinka tehdään suuria omaisuuksia.

Tehokkaiden markkinoiden teoriassa oletetaan, että julki tulleet uutiset vaikuttavat heti ja täysimääräisesti hintoihin. Eli oletetaan, että kaikki markkinoilla toimivat seuraavat jatkuvasti kaikkia uutisia ja arvioivat niiden vaikutusta hintoihin. Shiller kuitenkin havaitsi, että jos lehdessä kerrotaan jo aikaisemmin julkaistu asia, sillä on vaikutusta markkinahintaa, mikä ei pitäisi olla mahdollista tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan. Esimerkiksi Japanin Kōben maanjäristys vuonna 1995 (joka oli täysin markkinoiden ulkopuolinen tapahtuma) aiheutti osakemarkkinoiden reaktion vasta viikon päässä maanjäristyksestä. Toisaalta vuosien 1929 ja 1987 suurien pörssiromahduspäivien aikana ei tullut mitään kovin merkittäviä uutisia. Meidän havaintokykymme on käytännössä epäidealistinen ja oikukas. Siksi uutiset usein toimivat sellaisen ketjureaktion alkuunpanijana, joka lopulta muuttaa suuren yleisön mielipiteen markkinoista. Tämän vuoksi uutisten vaikutus markkinoihin on yleensä viivästynyt. Tosiasiat, joista aikaisemmin ei ole välitetty ja joita on pidetty merkityksettöminä, tulevat suuren yleisön tietoisuuteen, kun niistä tehdään suuri uutinen. Huomioiden tapahtumasarja tapahtuu ryöppynä, missä huomion kiinnittyminen tiettyyn asiaan johtaa huomion kiinnittymiseen toiseen, mikä johtaa taas seuraavaan huomioon jne.

Ajattelu uudesta aikakaudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spekulatiivisten kuplien aikana leviää ajattelu, että tulevaisuus on valoisampi ja vähemmän epävarmempi kuin menneisyys eli talous on siirtynyt täysin uudelle aikakaudelle. Tällainen ajattelu liittyy usein uusiin teknologioihin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin saattaa talous jatkuvaan nopeampaan kasvuun kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Internetin syntymisen myötä syntyi ajattelu sen luomista mahdollisuuksista, mutta sen vaikutus talouden kasvuun on ollut hetkellinen, eli vastaava kuin aikaisempienkin uusien teknologioiden (esim. rautatiet, autot, radiot, puhelimet jne.). Tarinat uudesta aikakaudesta eivät synny siten, että ekonomistit olisivat nähneet tulotilastoista uuden aikakauden alkaneen ja julistaneet sen syntyneeksi. Sen sijaan tarinat uudesta aikakaudesta syntyvät pääasiallisesti tulkintoina suurille hinnannousuille spekulatiivisten kuplien syntymisen aikana. Talousteoriat olettavat, että rationaalisesti toimivat investoijat seuraisivat pitkän ajan ennustuksia talouskasvusta, mutta useimmat ihmiset eivät näin tee, koska aihe on liian abstrakti, tylsä ja tekninen. Suurta yleisöä kiinnostaa enemmän tarinat uusien teknologioiden luomista mahdollisuuksista.

Ajattelu uudesta aikakaudesta on vahvana myös asuntojen hintakuplissa. 1880-luvulla Los Angeles, San Diego ja Santa Barbara kokivat kovan hintojen nousun kun alue tuli paremmin saavutettavaksi rautateiden takia. Kaupunkeja mainostettiin ihanan ilmaston ja mainion tulevaisuuden avulla. Kupla puhkesi kun odotukset Kalifornian teollisuutta kohtaan eivät toteutuneet. Tarina tarjoaa esimerkin siitä, että jo yli sata vuotta sitten ihmiset pelkäsivät, että vapaista tonteista tulee pula. Floridassa oli 1925 asuntojen hintakupla, kun oli tarina uudesta aikakaudesta, jossa varakkaat halusivat viettää siellä talvensa. Bostonissa oli 1980-luvulla asuntojen hintakupla, kun oli tarina uudesta aikakaudesta, jossa Bostonista oli muodostumassa korkean teknologian keskus. Vuoden 2000 jälkeen monissa suosituissa lomakohteissa ympäri maailmaa on ollut nopeata hintojen nousua, sillä on liikkunut tarina uudesta aikakaudesta, jossa näistä alueista tulee kova kysyntä, koska uuden informaatioteknologian avulla ihmiset muuttavat kauniille paikoille ja tekevät työnsä siellä, ihmisillä on enemmän varallisuutta ostaa asunto kyseisistä paikoista ja myös suurien ikäluokkien eläköityminen nostaa kysyntää (muistuttaa paljon Floridan vuoden 1925 kuplaa).

Laumakäyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuvaa laatua oleva havainto yhteisöistä on, että sellaiset ihmiset, jotka kommunikoivat säännöllisesti keskenään, ajattalevat samankaltaisesti. Jos kaikki miljoonat ihmiset, jotka investoivat, ajattelisivat itsenäisesti, virheellinen tulkinta markkina-arvoista keskiarvostuisi pois ja sillä ei olisi vaikutusta hintoihin. Mutta koska ihmiset ajattelevat jollakin tasolla samankaltaisesti, olemme alttiita laumakäyttäytymiselle, mikä mahdollistaa kuplien syntymisen.

Laumakäyttäytymistä on tutkittu psykologisissa kokeissa, jossa koehenkilö on laitettu ryhmään, jossa ryhmän muiden jäsenien käyttäytymistä kontrolloidaan (eli ovat kokeen tekijän liittolaisia) ja koehenkilö ei tiedä sitä. Eli koehenkilö luulee muiden olevan samassa asemassa vaikka todellisuudessa näin ei ole. Ryhmältä kysyttiin kysymyksiä koskien eri viivojen pituuksia ja kysymyksiin oli hyvin ilmeinen vastaus. Kun muut ryhmän jäsenet määrättiin vastaamaan kysymykseen väärin ja koehenkilö tiesi suurimman osan muiden vastauksista ennen omaa vastausta, myös koehenkilö vastasi kysymykseen väärin joka kolmannessa tapauksessa. On päätelty, että ihmisen virheellinen tulkinta tällaisessa tilanteessa johtuu siitä, että ihminen ajattelee, ettei suuri määrä muita ihmisiä voi olla väärässä. Tällaisella järjettömällä käyttäytymisellä on järjellinen perustelu: jokapäiväisestä elämästä ihminen on oppinut, että kun suuri määrä ihmisiä on yksimielisiä jostakin asiasta, he yleensä ovat oikeassa. Koehenkilö kokee tilanteen ahdistavaksi ja kiusalliseksi, mikä johtuu osittain siitä, että koehenkilö lulee, etteivät hänen omat aistinsa ole täysin luotettavia.[4][5]

Toinen laajasti viitattuun laumakäyttäytymiseen liittyvässä psykologisessa kokeessa tutkittiin kuinka ihmiset uskovat asiantuntijoita. Siinä koehenkilö laitettiin antamaan sähköiskuja toiselle lähellä istuvalle henkilölle, joka oli tutkijan liittolainen, mutta koehenkilö ei sitä tiennyt. Oikeasti sähköiskuja ei annettu, mutta liittolainen näytteli saavansa niitä teeskentelemällä kipua ja kärsimystä. Liittolainen väitti, että hän koki suurta hätää ja pyysi kokeen lopettamista. Tutkija asiantuntijana väitti, etteivät sähköiskut aiheuta pysyviä ihovaurioita ja vaati kokeen jatkamista. Ja moni koehenkilö jatkoi sähköiskujen antamista, vaikka huomasi niiden aiheuttavan kärsimystä.[6] Tämä koe on laajasti tulkittu osoituksena siitä, kuinka suunnattoman suuri vaikutus asiantuntijoilla on ihmisen ajatuksiin. Lisäksi sen ajatellaan kertovan siitä, että ihmiset ovat oppineet, ett�� kun asiantuntija sanoo jonkun asian olevan kunnossa, se luultavasti myös on, vaikkei se siltä näytä. Ihmiset ovat myös oppineet luottamaan asiantuntijoihin.

Eli edellä kerrotut kokeet osoittavat, että ihmiset ovat valmiita uskomaan enemmistöä ja asiantuntijoita, vaikka heidän mielipiteensä on selvästi ristiriitainen. Ja tällainen toiminta on itse asiassa yleensä järkevää ja älykästä. Näiden kokeiden valossa ei ole lainkaan yllättävää, että ihmiset uskovat helposti muita sellaisissa asioissa kuin osakkeiden ja asuntojen arvostus. Näissä asioissa ihminen varmasti luottaa omaan arvioonsa vähemmän kuin arviossa viivojen pituudesta tai näkemästään kärsimyksestä ja sen haitallisuudesta.

Kun täysin rationaaliset ihmiset ottavat huomioon muiden päätökset, jopa he voivat osallistua laumakäyttäytymiseen, vaikka he tiedostavat kaikkien muidenkin käyttäytyvän lauman tavalla (englanniksi tilannetta kuvataan termillä "informational cascade"). Käyttäytyminen, joka yksilön kannalta ajateltuna on järkevää, aiheuttaa sellaisen ryhmän laumakäyttäytymisen, joka kokonaisuutena on järjetöntä. Seuraava esimerkki valaisee tällaista käytöstä. Ajatellaan kahta auki olevaa vierekkäistä ravintolaa, jotka aluksi molemmat ovat tyhjiä. Ensimmäinen asiakas tekee arvion ravintoloiden tasokkuudesta etuikkunan läpi, mutta hänen arvionsa pelkästään etuikkunan läpi katsottuna ei voi olla kovin tarkka. Hän joutuu valitsemaan jommankumman tyhjistä ravintoloista. Seuraava mahdollinen asiakas voi käyttää ravintolan valintaan oman informaation lisäksi tietoa ensimmäisen asiakkaan valinnasta. Jos toinen asiakas valitsee saman ravintolan kuin ensimmäinen, kolmas mahdollinen asiakas näkee jo kaksi asiakasta syömässä samassa ravintolassa. Lopputulos voi olla, että kaikki asiakkaat päätyvät syömään samaan ravintolaan. Ja tämä ravintola voi hyvin olla huonompi ravintola johtuen ensimmäisen asiakkaan virheellisestä arviosta.

Ravintolaesimerkki tarjoaa perusteet teorialle siitä, kuinka rationaaliset investoijat voivat joutua hakoteille esim. osakemarkkinoilla.[7] [8] Teorian mukaan yleinen käsitys siitä, että markkinoiden hintataso muodostuu kaikkien investoijien tavallaan äänestäessä oikeasta hintatasosta, on täysin virheellinen. Juuri kukaan ei oikeasti äänestä. Sen sijaan ihmiset päättävät olla käyttämättä aikaa ja vaivaa hintatason arviointiin, mistä johtuen heidän toiminnan vaikutus markkinoihin ei ole riippumaton. Jos kaikki muut investoijat seuraisivat tarkkaan uutisia, arvioisi uutisten vaikutusta osakkeiden arvoon ja toimisi rationaalisesti markkinoilla, olisi yksilön järkevää olla käyttämättä aikaa ja vaivaa uutisten seuraamiseen ja oikean arvostuksen laskemiseen. Markkinat olisivat tällaisessa kuvitteellisessa tilanteessa tehokkaat eli aina oikein hinnoitellut ja yksilö voisi toimia markkinoilla vapaamatkustajana nauttien muiden työn tuloksista ja ostaa ja myydä pelkäämättä spekulatiivisia markkinoita. Mutta todellisuudessa muutkin haluavat olla vapaamatkustajia eli yksilön järkevästä käytöksestä seuraa ryhmän järjetön laumakäyttäytyminen ja väärä hintataso. Monelle investoijalle voi olla yllätys kuinka vähän tehokkaiden markkinoiden vaatimaa toimintaa käytännössä tapahtuu ja se mitä tapahtuu, sen tuloksia ei yleensä kerrota julkisuuteen, tai kerrotut tulokset kiinnostavat ihmisiä vähemmän kuin tarinat uusista aikakausista.

Psykologiset ankkurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olemme nähneet, etteivät markkinat ole kiinnittyneet hyvin niihin perustekijöihin, joiden rationaalisesti ajatellen tulisi määrätä hintataso. Ihmiset eivät edes tiedä, mikä oikea hintataso markkinoilla on. Ja vain harvat käyttävät aikaa sen miettimiseen, että mikä oikea hintataso voisi olla ja ovatko markkinat yli- vai alihinnoiteltuja tänään. Mikä sitten sitoo markkinahinnan johonkin tiettyyn tasoon eri päivinä? Mikä estää takaisinkytketyn silmukan vahvistamasta hinnan nousut aina uusilla hinnan nousuilla? Miksi hintatason muutos pysyy ensin pitkään samassa kehityksessä ja sitten muuttuen paljon ja äkillisesti? Hintatason määräytymiseen vaikuttavat paljon psykologiset ankkurit, joita ovat esim. kvantitatiiviset ankkurit ja moraaliset ankkurit.

Kyselyiden tekijät ovat oppineet, että ihmisten vastauksiin voi voimakkaasti vaikuttaa kyselylomakkeen vaihtoehtojen esityksellä. Esimerkiksi jos henkilöltä kysytään mihin tuloluokkaan hänen tulonsa kuuluvat, vaikuttaa vastauksiin se mihin tuloluokkien rajat on asetettu. Tuloluokkien rajat toimivat ankkureina, joihin vastaajien vastaukset sopeutuvat. Psykologit ovat osoittaneet, että epäselvissä tilanteissa ihmisten päätöksiin vaikuttaa mikä tahansa käytettävissä oleva ankkuri. Eräässä psykologien tekemässä kokeessa numeerinen ankkuri luotiin onnenpyörällä, jossa oli numerot yhdestä sataan, ja koehenkilöiltä kysyttiin vaikeita kysymyksiä, joiden vastaus oli yhden ja sadan välillä (esim. kuinka monta prosenttia Afrikan valtioista kuuluu Yhdistyneisiin kansakuntiin). Kokeessa huomattiin, että vastauksiin vaikutti onnenpyörällä arvottu satunnainen luku. Esimerkiksi koehenkilöiden antama mediaanivastaus Afrikan maiden prosenttiosuudelle oli 25, jos onnenpyörä pysähtyi numeroon 10, ja 45, jos onnenpyörä pysähtyi numeroon 65. Koe on erityisen mielenkiintoinen siksi, että koehenkilö tiesi onnenpyörän tuottaman numeron olevan täysin satunnainen eikä sillä olisi pitänyt olla mitään vaikutusta vastauksiin.[9] Kvantitatiivisissa ankkureissa numerot vaikuttavat ihmisten arvioon jonkun kohteen oikeasta hintatasosta. Tehtäessä arviota osakkeen arvostuksesta todennäköisiä ankkureita ovat vähän aikaa sitten opitut hinnat, mistä johtuen osakkeiden hinta on lähellä edellisen markkinapäivän hintaa. Muita ankkureita voi olla vanhat hinnat tai hintojen lähin kokonaisluku, joka on helpompi muistaa, ja aikaisemmat hintamuutokset. Lisäksi ankkureina toimii muiden osakkeiden hintamuutokset ja P/E-luvut.

Moraalisissa ankkureissa ihmiset punnitsevat omaisuuden (osakkeet tai asunnot) realisoinnin tai investoinnin rahamäärää suhteessa rahan muihin käyttömahdollisuuksiin kuten esim. rahan käyttämistä kulutukseen. Moraalinen ankkuri toimii vastavoimana takaisinkytketyn silmukan äärettömälle hinnannousulle; mitä korkeammalle hinnat nousevat, sitä suurempi houkutus omistajalla on omaisuuden realisoimiseen ja rahojen käyttämisen kulutukseen (tai vastaavasti sitä harvempi haluaa poistaa kulutuksesta suurempaa investoinnin vaativaa rahamäärä). Esimerkiksi jos markkinapsykologia ajaisi asuntojen hinnat niin korkealle, että kaikista asunnon omistajista tulisi miljardöörejä, mutta samalla inflaatio ja ansiotaso pysyisi ennallaan, olisi jokaisella asuntomiljardöörillä houkutus realisoida asuntonsa ja elää kuin miljardööri. Kuitenkaan asuntoa omistamattomilla ei ole halua, varallisuutta tai luottotakuita niin kalliiden asuntojen ostamiseen, mistä johtuen järjettömän kalliit asuntojen hinnat palautuisivat kestävälle tasolle.

Psykologit ovat tutkineet ihmisten epäjohdonmukaisen ajattelun (englanniksi "nonconsequentialist reasoning") ilmiötä, jossa ihmiset ovat kyvyttömiä miettimään valmiiksi tekemäänsä johtopäätöstä tulevaisuudessa, jos joku oletettava tapahtuma toteutuu. Ilmiössä ihmiset eivät pysty päättämään ennen kuin tapahtuma todella toteutuu. Kun pelaamme loogisia pelejä, esim. shakkia, meidän on mietittävä etukäteen mitä päätöksiä teemme vastauksena vastapelaajan päätöksiin. Hyvän pelaajan täytyy miettiä etukäteen kaikki olennaiset haaraumat päättelypuussa. Jokapäiväisessä elämässä käytämme jollakin tasolla samanlaista loogista päättelyä, mutta päättelyä sumentaa tunteet, hyvin määriteltyjen päämäärien puuttuminen ja yleensä ihmiset näyttävät käyttäytyvän aivan kuin he eivät olisi ajatelleet asioita etukäteen.[10] Tästä ilmiöstä johtuen uutisten aiheuttamien markkinareaktioiden takana on joskus enemmän se kuinka uutiset vaikuttavat tunteisiimme kuin reagoisimme uutisiin loogisesti. Reagointi uutisten aiheuttamiin tunteisiin on mahdollista vasta sitten kun uutiset on julkaistu. Osittain tästä syystä psykologisen ankkurin murtumisen seuraukset voivat olla niin arvaamattomia; ihmiset löytävät uusia asioita itsestään (kuten tunteita ja taipumuksia) vasta sitten kun ankkurin rikkonut hintojen muutos on tapahtunut. Eli ihmisten reagointi uutisiin on niin yllättävää, etteivät he itsekään osanneet odottaa itseltään sellaista reagointia, mistä seuraa markkinoiden yllättäviä ja dramaattisia muutoksia.

Liiallinen itsevarmuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologisten ankkureiden merkittävyyttä mietittäessä on tärkeätä pitää mielessä, että ihmiset ovat liian itsevarmoja ja luulevat tietävän enemmän kuin oikeasti tietävät. Esimerkiksi yli 50 % autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempana kuskina. Liiallinen itsevarmuus on keskeinen tekijä edesauttamassa spekulatiivisilla markkinoilla havaittuja korkeita kauppamääriä. Ilman liiallista itsevarmuutta voisi olettaa, että markkinoilla käytäisiin hyvin vähän kauppaa. Nimittäin jos ihmiset olisivat täysin rationaalisia, itseään keskiarvoa huonommaksi sijoittajaksi tiedostavat tuskin haluaa tehdä spekulatiivisilla markkinoilla kauppaa keskiarvoa parempien sijoittajien kanssa, koska he tietäisivät häviävänsä paremmilleen ja menettävänsä rahaa. Tällöin keskiarvoa paremmilla sijoittajilla ei olisi ketään kenen kanssa käydä pelkästään spekulatiivista kauppaa.

Liialliseen itsevarmuuteen liittyy usein maaginen ajattelu. Ihmiset joskus ajattelevat, että tietyt toiminnat tekevät heidät onnekkaaksi, vaikka he loogisesti ajatellen tietävät, että toiminnalla ei ole vaikutusta onneen. Tämän vuoksi ihmiset tekevät suuriakin päätöksiä perustuen ajatteluun, jonka he myöntävät olevan epäloogista. Esimerkiksi ihmisten pyytämä hinta omistamastaan lottokupongista on yli nelinkertainen verrattuna siihen, mitä siitä on maksettu, koska he maagisella tavalla uskovat vaikuttavansa voittamisen todennäköisyyteen pelkästään valitsemalla numerot. Maagisesta ajattelusta johtuen ihmiset voivat sortua ajattelemaan esimerkiksi seuraavasti: "Jos ostan osakkeen, sen hinta lähtee nousuun oston jälkeen", "Jos ostan asunnon, muutkin luultavasti haluavat ostaa asunnon, koska he ovat samanlaisia kuin minä", "Nyt olen voittanut pokerissa monta kertaa peräkkäin, joten onnen täytyy olla minun puolellani ja voin nostaa panoksia" jne.

Liiallinen itsevarmuus voi joskus aiheuttaa ihmiset luulemaan, että he tietävät milloin markkinakäänne tapahtuu, vaikka he yleisesti uskovat, etteivät osakekurssit ole ennustettavissa. Shiller teki tähän liittyvän kyselytutkimuksen heti 19.10.1987 tapahtuneen mustan maanantain jälkeen, jolloin Dow Jones -indeksi romahti yhdessä päivässä 22,6 % (mikä on edelleen indeksin historian suurin romahdus). Kysymys oli "Ajattelitko jonain ajanhetkenä maanantaina 19.10.1987, että sinulla on aika hyvä käsitys milloin korjausliike tulee tapahtumaan?" (suomennos alkuperäisestä kysymyksestä "Did you think at any point on October 19, 1987, that you had a pretty good idea when a rebound was to occur?") ja se lähetettiin sekä yksityisille että institutionaalisille sijoittajille. Kyseisenä päivänä osakkeita ostaneista yksityissijoittajista 47,1 % vastasi kyllä ja institutionalisista sijoittajista 47,9 % vastasi kyllä. Eli melkein puolet sinä päivänä kauppaa tehneet ajattelivat tietävänsä kuinka markkinat kehittyvät sinä päivänä. Tämä on merkittävä huomio, sillä sijoittajien ajattelu on ristiriidassa yleisesti tiedettyjen huomioiden kanssa markkinoiden ennustettavuudesta ja oikean ajoituksen vaikeudesta. Shiller myös kysyi "Jos kyllä, mikä sai sinut ajattelemaan, että tiedät milloin korjausliike tulee tapahtumaan?" (suomennos alkuperäisestä kysymyksestä "If yes, what made you think you knew when a rebound would occur?"). Vastauksissa viitattiin "intuitioon", "vaistoon", "historialliseen todisteaineistoon ja terveeseen järkeen" tai "markkinapsykologiaan", mutta viittaukset todellisiin tosiasioihin tai teorioihin olivat harvinaisia - jopa institutionalisten sijoittajien keskuudessa. Spekulatiivisissa kuplien syntymisessä täytyy ymmärtää, että liiallinen itsevarmuus ja intuitiiviset näkemykset näyttelevät hyvin tärkeätä osaa.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Shiller,Robert J.: Irrational Exuberance. Princeton University Press, 2005. ISBN 0767923634.
  2. Shiller,Robert J.: Irratioanal Exuberance. Princeton University Press, 2000. ISBN 0691050627.
  3. Templeman,John: Pyramids Rock Albania. Business Week, 19.2.1997, s. 59.
  4. Asch, Solomon: Social Psychology, s. 450-501. Prentice-Hall, 1952.
  5. Deutsch, Morton; Gerard, Harold: A Study of Normative and Informational Social Influences upon Individual Judgment. Journal of Abnormal and Social Psychology, 1955, nro 51, s. 629-636.
  6. Milgram,Stanley: Obedience to Authority, s. 13-54. Harper and Row, 1974.
  7. Avery, Christopher; Zemsky, Peter: Multidimensional Uncertainly and Herd Behavior in Financial Markets. American Economic Review, 1998, nro 88(4), s. 724-748.
  8. Lee, In Ho: Market Crashes and Informational Avalanches. Review of Economic Studies, 1998, nro 65(4), s. 741-760.
  9. Tversky, Amos; Kahneman, Daniel: Judgment under Uncertainty: Heuristics and Biases. Science, 1974, nro 185, s. 1124-1131.
  10. Shafir, Eldar; Tversky, Amos: Thinking through Uncertainly: Nonconsequential Reasoning and Choice. Cognitive Psychology, 1992, nro 24, s. 449-474.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]