Shoegazing

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shoegazing
Alkuperä vaihtoehtorock
dreampop
space rock
psykedeelinen rock
noise pop
drone
Alkuperämaa Iso-Britannia
Kehittymisen
ajankohta
1980-luku
Tyypillisiä
soittimia
sähkökitara, laulu, sähköbasso ja rummut
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
nu gaze

Shoegazing tai shoegaze on vaihtoehtorockin tyylisuuntaus, joka kehittyi Isossa-Britanniassa 1980-luvun loppupuolella. Tyylisuunnan nimi (suom. kenkiin tuijottelu) viittaa esiintyjien usein poissaolevaan olemukseen ja soittajien efektipedaaleihinsa keskittymiseen.[1]

Shoegazingille ominaista on monien efektipedaalien käyttäminen kitaroissa sekä laulumelodiat, jotka sulautuivat soittimilla tuotettuihin omaperäisiin ääniin. 2000-luvulla kiinnostus tyylisuuntaa kohtaan on kasvanut jonkin verran, ja on syntynyt nu gaze -yhtyeitä, jotka ovat ottaneet vaikutteita shoegazingin lisäksi muun muassa elektronisesta ja indie rock -musiikista.

Tyyli ja alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shoegazingille tyypillisiä seikkoja ovat särötetyt kitaraäänet (joskin myös puhtaampia ääniä käytetään runsaasti), borduna-tyyliset riffit ja "wall of sound" -tyylinen äänivalli, jossa kaikki instrumentit sulautuvat toisiinsa, pyrkien luomaan yhtenäisen äänimaiseman.[1]

Shoegaze-pioneeri My Bloody Valentine esiintymässä The Roundhousella Lontoossa.

Laulu ei monista muista pop- ja rockmusiikin genreistä poiketen ole korostuneessa asemassa, vaan toimii ikään kuin instrumenttina muiden joukossa. Yleensä se on silti selkeästi melodista. Lead-kitaramelodioita käytetään jonkun verran, mutta ne eivät ole kovin suuressa asemassa. Monissa shoegazingin vaikutteina toimineissa tyylisuunnissa käytetään rumpukonetta, mutta shoegazing-yhtyeissä on useimmiten oikea rumpali.

Ensimmäisen kerran termia shoegaze käytti Sounds-lehden arvostelija kommentoidessaan tuolloin uuden Moose-yhtyeen esiintymistä; yhtyeen laulaja Russel Yates luki kappaleiden sanoitukset esiintymislavan lattiaan teipatusta lapusta. Toinen musiikkilehti NME otti sittemmin termin vakituiseen käyttöön viitaten sillä shoegazing-yhtyeiden kitaristien taipumukseen keskittyä säätämään lattialla olevia efektilaitteitaan kappaleiden aikana.[2]

Vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyylisuunnan edelläkävijöiksi nimetään useimmiten Cocteau Twins[1][3], The Jesus and Mary Chain ja My Bloody Valentine - tosin näidenkin yhtyeiden musiikkia on jälkeenpäin kutsuttu shoegazingiksi.[4]

Ensimmäiset shoegaze-yhtyeet (kuten Chapterhouse, Lush, Moose, Ride ja Slowdive) ottivat suurissa määrin vaikutteita etenkin My Bloody Valentinelta[2]. Muut tyylisuunnan edustajat ovat nimenneet vaikutteikseen muun muassa The Velvet Undergroundin, Sonic Youthin, Hüsker Dün, Spacemenin, The Chameleonsin[5], The Curen, Bauhausin[4] Galaxie 500:n,[6] ja The Smithsin[7].

2000-luvulla shoegazingia edustavat esimerkiksi Autumn's Grey Solace ja Asobi Seksu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rockin suuntauksia
Aikuisrock | Blues rock | Brittipop | Folk rock | Funk rock | Garage rock | Glam rock | Goottirock | Grunge | Hard rock | Instrumentaalirock | J-rock | Katurock | Klassinen rock | Kristillinen rock | Metallimusiikki
Pop rock | Post-grunge | Post-rock | Progressiivinen rock | Punk | Psykedeelinen rock | Psychobilly | Rock and roll | Rockabilly | Southern rock | Space rock | Stadion-rock | Suomirock | Taiderock | Vaihtoehtorock