Efektipedaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boss DS-1 -kitaraefektipedaali. Kuvan oikeassa yläreunassa on kolme kierrettävää potentiometriä, joista vasemmanpuoleisin säätää äänenväriä, keskimmäinen äänenvoimakkuutta ja oikeanpuoleisin vahvistimelle ohjattavan särön määrää.
Wahwah-pedaali

Efektipedaali on soittimen, yleensä kitaran tai bassokitaran, ääntä muuttava laite. Sitä voidaan kuitenkin käyttää minkä tahansa äänilähteen, kuten laulun efektoimiseen. Pedaaleja on useita erilaisia malleja ja kokoja. Peruspedaali on yleensä noin cd-levyn kokoinen koon kasvaessa efektien määrän mukana. Jos samassa pedaalissa on useita eri efektejä, se on silloin niin sanottu multiefektipedaali. Nämä voivat olla hyvin monipuolisia laitteita, joissa on muistipaikkoja omien sointivärien tallentamiseksi, viritin tai yksinkertainen rumpukone.

Pedaaleissa on potentiometrejä, joilla säädetään yleensä pedaalin tuottaman äänisignaalin voimakkuutta, äänitehosteen eli esimerkiksi särön määrää tai äänen väriä halutunlaiseksi suhteessa kitara-vahvistinyhdistelmän perussointiin.

Säädöt lisäävät huomattavasti käytön ulottuvuuksia yhdistelmien suuren määrän ansiosta, mutta tämä vaihtelee eri valmistajien ja mallien kesken. Säätimet luonnollisesti kasvattavat laitteen kokoa ja niiden sijoittelu on kompromissi mahdollisesti kuluttavan lavakäytön ja käytön helppouden välillä. Kaupallisista syistä efektien nimitykset voivat vaihdella vaikka perusperiaate olisi sama. Toisinaan käytetään jonkin tunnetun efektityypin luoneen valmistajan nimeä kuvaamaan säätöjen mahdollisuuksia.

Efektipedaalin käyttö on yleensä yksinkertaista. Pedaali kytketään instrumenttikaapelein kitaran ja vahvistimen väliin tai vahvistimen efektilenkkiin ja kytketään virta päälle. Yleensä pedaaleissa on virtalähteeksi valittavissa sekä paristo että verkkovirta muuntajan kautta, mutta myynnissä on myös pelkästään paristoilla tai akulla toimivia malleja. Tehoste saadaan käyttöön pedaalissa olevalla kytkimellä, jota voi polkaista esimerkiksi jalkaterällä. Nykyaikaisten multiefektipedaalien asetusten säätäminen voi toisinaan olla työläämpää mahdollisen ominaisuuksien laajuuden vuoksi.

Halvimmat efektipedaalit rakennetaan usein muoviseen koteloon, mutta kalliimmissa laitteissa käytetään kestäviä metallikoteloja, esimerkiksi valettua alumiinia. Pedaalin pohjassa on pehmeästä materiaalista valmistettu pito-osa, jonka tarkoitus on estää laitteen liukuminen alustalla käytettäessä. Myös elektroniikan ja kytkentöjen taso vaihtelee usein hinnan mukaan ja esimerkiksi signaalinohituksen tasossa on eroja kalliiden ja halpojen pedaalien välillä. Laadukas efektilaite tuottaa vähän häiriöääniä ja kohinaa.

Markkinoilla on nk. re-issue malleja,[1] jotka ovat vanhojen mallien jäljitelmiä sekä mekaanisesti että sähköisesti. Usein ne on tehnyt uudelleentunnetuksi suosittu muusikko. Tällöin alun perin edullinenkin pedaali saattaa maksaa moninkertaisesti myös käytettynä. Toisinaan laitteen mekaanisia ominaisuuksia on parannettu luotettavuuden eduksi.

Efektilaitteita voidaan ketjuttaa. Tällöin pitää ottaa huomioon efektien suhde toisiinsa. Esimerkiksi chorus eli kuoroefekti toimii parhaiten puhtaalla signaalilla ja asetetaan ketjuun ennen säröä. Vastaavasti kaiun luonnollinen paikka on efektiketjun viimeisenä koko luodun soinnin värittäjänä. Joissain musiikkityyleissä, kuten shoegazessa efektejä käytetään kuitenkin myös melko epätavanomaisesti, laittamalla esimerkiksi useita säröefektejä peräkkäin tai ohjaamalla signaalin kiertämään efektilaitteissa.

Pedaaleita varten on saatavissa koteloita, joissa ne pysyvät sekä suojassa että paikoillaan alustalla ja on helppo pakata kuljetettavaksi. Tällöin mukana on useimmiten muuntaja. Kokonaisuudesta käytetään nimitystä efektilauta tai efektipöytä.

Esimerkki efektipöydästä

Esimerkkejä efektipedaaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flanger
  • Särkijä (overdrive, distortion, fuzz)
  • Wahwah
  • Echo (Kaikutoiminto, joka toistaa juuri soitetut sävelet viiveellä.)
  • Delay (Viive, jolla sävel saadaan soimaan pitempään kuin kitaran kieli luonnollisesti värähtelee. Delay-efektiä voidaan myös katkoa ja sen toistotiheyttä säätää.)
  • Reverb (Tilakaiunta, tulos muistuttaa äänen soimista tilassa.)
  • Chorus ("Kuoro", tulos kuulostaa kahdelta tai useammalta samanaikaisesti samassa sävelessä soitetulta instrumentilta.)
  • Tremolo (Äänenvärinää lisäävä efekti sen voimakkuutta muuntamalla, sävelen korkeus ei muutu.)
  • Vibrato (Sävelen "huojuttaminen" sen korkeuden ylä- ja alapuolella)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riffi-lehti 4/2010 s.62