Borduna
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Borduna (lat. bordunus, engl. drone, burden, ransk. bourdon, saks. Bordun) on musiikissa käytetty termi samalla korkeudella jatkuvalle äänelle, joka säestää musiikkiteoksen muita ääniä.[1]
Kirkkolaulussa voidaan puhua bordunaäänestä. Joissain soittimissa on bordunakieliä (esimerkiksi sitar ja kampiliira) ja säkkipillissä on bordunapillejä.[2][3] Myös urkupiste on eräänlainen borduna, mutta urkupisteestä puhutaan silloin, kun tietty ääni (yleensä basso) pysyy samalla sävelellä pitemmän aikaa, mutta yleensä ei koko kappaleen ajan.[4] Yleensä, kun musiikissa käytetään bordunaa, se soi jatkuvasti ja on siten soittimen äänimaailman tai musiikkityylin erottamaton osa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kotiranta, Pirkko: Borduna on pohjaääni Helsingin Sanomat. 22.4.2006. Viitattu 16.7.2020.
- ↑ Asikainen, Terho: ”2.2 Hardangerviulun syntyhistoria”, Viulusävellyksiä hardangerviulun virityksille, s. 7–8. Opinnäytetyö. Joensuu: Karelia ammattikorkeakoulu, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2020).
- ↑ Kurkela, Vesa: Harmonia ja sointuajattelu länsimaisessa musiikissa (s. 2–3) Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 30.8.2015. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Hallikainen, Anna: Musiikin ja tekstin yhteyksistä Jean Sibeliuksen yksinlauluissa : Hjärtats morgon, drömmen ja våren flyktar hastigt, s. 10. Tutkielma. Sibelius-Akatemia, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2020). (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Riutta, Tarmo: Musiikin evoluution innovaatiot Turun seudun musiikkiopisto. 2.5.2018. Arkistoitu 16.7.2020. Viitattu 16.7.2020.