Ace Frehley

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ace Frehley
AceFrehley.jpg
Syntynyt 27. huhtikuuta 1951 (ikä 63)
Kotoisin Flag of the United States.svg New York, Yhdysvallat
Kitaramerkki Gibson
Epiphone
Tyylilajit hard rock
glam rock
Yhtyeet Kiss (19731982, 19962002)
Frehley's Comet (19841989)
Cathedral
Levy-yhtiöt Megaforce Records
Casablanca Records
Aktiivisena 1965

Paul Daniel ”Ace” Frehley[1] (s. 27. huhtikuuta 1951[2] New York, Yhdysvallat[1]) on yhdysvaltalainen kitaristi. Hän oli Kiss-yhtyeen ensimmäinen soolokitaristi.[3]

Frehley tapasi Kissin laulaja-rytmikitaristi Paul Stanleyn ja laulaja-basisti Gene Simmonsin 1970-luvun alussa. Stanley, Frehley, Simmons ja rumpali Peter Criss muodostivat vuonna 1973 perustetun Kissin alkuperäisen ja kenties legendaarisimman kokoonpanon. Kississä Frehleyn lavahahmoksi muodostui "The Spaceman" (suom. avaruusmies). Se kuvasi Frehleyn kiinnostuksen kohteita: tähtitieteitä, ufoja ja eri salaliittoteorioita. Criss erotettiin yhtyeestä vuonna 1980, ja Frehley itse lähti yhtyeestä kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1982 panostaakseen uraansa sooloartistina. Hän teki Crissin kanssa paluun yhtyeeseen vuonna 1996, mutta alkuperäinen kokoonpano erkani jälleen vuonna 2002 jäähyväiskiertueen jälkeen ja sittemmin Frehley on esiintynyt sooloartistina. Hänen tuorein studioalbuminsa Space Invader julkaistaan vuoden 2014 kesäkuussa.

Frehley on myös keksinyt savuavan kitaran, efektin, jossa kitaran sisälle asetetut savupommit alkavat savuta samalla kun mikrofoneissa palavat valot. Alive! Worldwide -kiertueella vuonna 1996 ja sitä seuranneilla kiertueilla Frehley ampui lavalla kitarastaan raketteja valorakenteisiin. Moni nykyinen huippukitaristi on kertonut juuri Frehleyn olleen heille aikoinaan suurin idoli.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ace Frehleyn vanhempien nimet olivat Carl ja Eshter Frehley. Hän on kolmelapsisen perheen kuopus; hänellä on sisko Nancy ja veli Charles, joka soitti klassista kitaraa.[3] Frehley syntyi ja varttui New Yorkin Bronxissa, Mosholu Parkwayn asuinlueella, samoilla seuduilla mitä Steven Edward Duren eli Blackie Lawless, josta myöhemmin tuli W.A.S.P.-yhtyeen keulakuva. Lapsena musikaalinen Frehley lauloi koulunsa kuorossa, mutta teini-ikään mennessä hänestä oli tullut itseoppinut kitaristi. Hän mainitsee suurimmiksi musiikillisiksi vaikuttajikseen The Whon Pete Townshendin ja muun muassa The Yardbirdsissa soittaneen Jeff Beckin.[3]

Frehleyn ensimmäinen kitara oli japanilainen Zimgar-merkkinen kitara, jonka hän sai vuonna 1964 yhdistettynä joulu- ja 13-vuotissyntymäpäivälahjana.[3] Ensimmäinen hänen kitaralla oppimansa kappale oli Herman's Hermitsin hitti "Mrs. Brown, You've Got a Lovely Daughter" vuodelta 1968.[1] Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli nimeltään The Exterminators, mutta hän soitti nuorena monissa yhtyeissä. High schoolissa Frehley soitti yhtyeessä nimeltä Cathedral.[3] (ei sama kuin englantilainen doom metal -yhtye Cathedral) Kun Cathedralille järjestyi muutamia esiintymisiä, hän jätti peruskoulun kesken. Ace ei ollut kovinkaan innokas oppilas koulussa, vaikkakin hänen älykkyysosamääränsä on 164, joka on huomattavasti keskitasoa parempi tulos.[3]

Frehleyllä oli erilaisia väliaikaisia töitä, esimerkiksi postinjakajana, viinakaupan juoksupoikana ja viimeisimpänä taksinkuljettajana. Hän toimi myös roudarina Jimi Hendrixin viimeisellä New Yorkin Randall's Islandilla pidetyllä keikalla, 17. heinäkuuta 1970. Ace sai laittaa paikoilleen Jimi Hendrix Experiencen rumpalin Mitch Mitchellin rummut.[4]

Cathedralin hajoamisen jälkeen Frehley vietti 1970-luvun alkuvuodet soittamassa monissa eri yhtyeissä, kuten Molimo, kunnes vuoden 1973 tammikuussa hän löysi Village Voice-lehdestä ilmoituksen: "Etsitään soolokitaristia". 17. tammikuuta hän kävi koesoitoissa, jonne hän saapui yksi punainen ja yksi oranssi tennari jalassaan.[1] Noin kolmen viikon kuluttua hänet valittiin toiseksi kitaristiksi vielä nimettömään yhtyeeseen rytmikitaristi Paul Stanleyn, basisti Gene Simmonsin ja rumpali Peter Crissin kanssa. Yhtyeen nimeksi valittiin myöhemmin Kiss.

Erittäin taiteellinen Ace suunnitteli KISSin "kaksisalama"-logon, jota yhtye käyttää yhä. Yhtyeen alkuaikoina käytetyssä logossa oli ainoana erona nykyiseen timantin muotoinen i-kirjaimen piste, joka poistettiin käytöstä nopeasti.[3] Logosta on syntynyt kohua, sillä salaman muotoisia S-kirjaimia on väitetty Natsien SS-riimuiksi, ja siksi Kissin pitää Saksassa esiintyessään käyttää muunneltua logoa.[5]

Hahmotelma "Space Ace"-meikistä

KISSin alettua käyttämään meikkejä, Acellä oli aluksi molempien silmien ympärillä hopeiset tähdet. Kiss -albumin kansikuvia varten hän värjäsi tukkansakin hopeisella spraymaalilla, joka ei kuitenkaan lähtenyt hänen tukastaan viikkoihin. Frehley alkoi kärsiä allergisesta reaktiosta sen sisältämää hopeaa kohtaan, minkä takia hän joutui luopumaan hopeisesta meikistä silmien ympärillä.[6]. Niinpä luomet olivat alussa mustat ja loppuajan siniset. Hänen hahmon nimeksi tuli "Space Ace" ("Avaruusässä" tai "Avaruusmies") ja hän vaihtoi etunimensä Aceksi (bändissä oli jo yksi Paul-niminen henkilö ja kaksi olisi aiheuttanut liikaa hämmennystä).[7] Nimi oli hänellä jo nuorena käytössä, kun hän oli nuorena tosi "ässä" (eli Ace) järjestämään kavereilleen treffejä. Nimi jäi sitten sieltä asti hänen käyttöönsä.[3]

Kun KISS kulutti alkuaikansa soittamalla puolityhjille klubeille, Ace hankki työn taksikuskina. Yhdessä vaiheessa kuitenkin Gene oli ainoa, joka kävi KISSin ukopuolella töissä, joten häneltä lainattiin paljon rahaa.[3] Elokuun 10. päivänä KISSillä oli keikka klubilla, jonne myös heidän tuleva managerinsa Bill Aucoin oli saapunut. Bill huomasi KISSin soittavan hyvin ja syyskuussa 1973 KISS teki managerisopimuksen Aucoinin kanssa; he saivat jokainen 75 dollaria viikossa. Tämän jälkeen Ace jätti taksikuskin työt, koska hän ansaitsi jo tarpeeksi soittamisella.

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss julkaisi yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbuminsa vuonna 1974, jolle Ace metromatkallaan sävelsi ja sanoitti yhden kappaleen, "Cold Ginin", josta tuli yksi yhtyeen suosituimmista ja tunnetuimmista kappaleista, vaikkei Ace sitä osannutkaan odottaa.[3] KISSin ensimmäinen live-albumi, vuonna 1975 julkaistu Alive! oli huippumenestys ja se ansaitsi KISSille heidän ensimmäisen kulta- ja platinalevynsä. Ace on sanonut, että monet kitaristit tulevat kertomaan, että Alive! on heidän rock n' roll-raamattunsa, jonka avulla he ovat opetelleet soittamaan kitaraa.[3] Seuraavina vuosina Ace kirjoitti osan KISSin kappaleista, mutta ei laulanut yhdelläkään albumilla. Ensimmäinen Acen säveltämä ja laulama kappale oli "Shock Me" vuonna 1977 julkaistulta albumilta Love Gun. Ace sai inspiraation kappaleeseen saatuaan sähköiskun konsertissa Lakelandissa, Floridassa, KISSin Rock and Roll Over-kiertueella.[3] Frehleytä jännitti "Shock Me" -kappaleen laulaminen, koska oli ennen laulanut kappaleissa vain taustoja. Hän lauloi kappaleen valot himmennettynä, studion lattialla maaten.[3] Kappaleissa "She" ja "Cold Gin" ennen soitettu kitarasoolo siirrettiin "Shock Me"-kappaleeseen Love Gunin julkaisemisen jälkeen.

Vuonna 1978 Ace ja muut kolme yhtyeen jäsentä julkaisivat omat sooloalbuminsa. Näistä neljästä levystä Acen menestyi parhaiten ja albumin single, Russ Ballardin säveltämä "New York Groove" nousi Yhdysvalloissa Billboard Hot 100-listan sijalle 13.[8] Sooloalbumit antoivat näkyä yhtyeen jäsenten kiristyneistä väleistä. Vuonna 1979 julkaistulla, hieman popahtavalla Dynasty-albumilla Ace sävelsi "Hard Times" ja "Save Your Love"-kappaleet ja lauloi "2000 Man"-kappaleen, joka oli alkuperäisesti Rolling Stonesien kappale heidän vuonna 1967 julkaistulta Their Satanic Majesties Request-albumilta. Taasen vuonna 1980 julkaistulla Unmasked-albumilla Ace sävelsi ja lauloi "Talk to Me", "Torpedo Girl" ja "Two Sides of the Coin"-kappaleet.[9] Dynasty ja Unmasked menestyivät molemmat hyvin Euroopassa ja Australiassa, mutta huonosti Yhdysvalloissa. Lopulta Paulin ja Genen välit menivät lopullisesti ristiin rumpali Peter Crissin kanssa ja vuonna 1980 Peter erotettiin bändistä ja hänen paikalleen valittiin Paul Caravello eli Eric Carr.

Vuonna 1981 julkaistu Music from "The Elder" oli kaupallisesti täysi floppi. Albumilta Frehley lauloi vain kappaleen "Dark Light" ja sävelsi Bob Ezrinin ja Eric Carrin kanssa instrumentaalikappaleen "Escape from the Island". KISSin suosio oli koko ajan laskussa ja nyt yhtyeen muiden jäsenten välit alkoivat kiristyä Acen kanssa. Myöskään Acen ja tuottaja Bob Ezrinin välit eivät olleet hyvät, sillä Bob leikkasi usein kappaleista Acen kitarasooloja pois.[9] Seuraavana vuonna julkaistu Creatures of the Night ei vielä kaupallisesti menestynyt, mutta musiikillisesti se oli palautti KISSin uskottavuuden heavy-bändinä. Acen kuulumista yhtyeeseen sen sijaan vielä arvailtiin,[3] vaikka hänen kuvansa olikin albumin kannessa, Ace ei soita itse levyllä. "I Love It Loud"-videon kuvausten ja lyhyen euroopan promootiokiertueen jälkeen Frehley jättäytyi yhtyeen toiminnasta kokonaan pois. Lopulta vuoden 1982 marraskuussa Ace erosi virallisesti KISSistä ja hänen tilalle valittiin Vinnie Vincent, joka oli soittanut jo Creatures of the Night -albumilla ja sitä seuranneella kiertueella.

Ace joutui myös Creatures of the Nightin äänittämisen aikoihin vakavaan auto-onnettomuuteen, mutta selviytyi pelkillä naarmuilla ja nilkan murtumisella. Autoa ajoi Acen soololevylläkin soittanut rumpali Anton Fig.

Frehley's Comet ja sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ace jäi KISSin jälkeen soolouralle ja perusti vuonna 1984 Frehley's Comet -nimisen yhtyeen, joka teki kolme studiolevyä 80-luvulla. Yhtyeen suurimpia hittejä olivat muun muassa "Into The Night", "Insane" ja ehkä suurimpana hittinä KISSin Alive II-albumilla jo aiemmin julkaistu "Rocket Ride". Yhtyeen alkuperäiskokoonpanoon kuului basisti John Regan, kitaristi ja laulaja Richie Scarlet, kosketinsoittaja Arthur Stead ja rumpalina KISSin kanssakin toiminut Anton Fig.[10] Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran 30. marraskuuta 1984, S.I.R. Studiosilla, New Yorkissa. Alkuvuosinaan Frehley's Comet äänitti muutamia demoja yrittäen saada sopimuksen, kunnes vuonna 1986 Frehley teki sopimuksen Megaforce Recordsin Jon ja Marsha Zazulan kanssa.[9]

Yhtyeen debyyttialbumi, Frehley's Comet julkaistiin 7. heinäkuuta 1987 Megaforce Recordsin kautta melko uusitulla kokoonpanolla. Kitaristi ja laulaja Richie Scarlet ja kosketinsoittaja Arthur Stead erosivat molemmat vuonna 1985 ja heidän tilalleen valittiin Tod Howarth, joka toimi laulajana, rytmikitaristina sekä myös koketinsoittajana. Albumi kipusi Billboard 200-listalla sijalle #43, noin 500 000 kappaleen myynnillä[11] ja albumin single "Rock Soldiers" pääsi korkeimmillaan sijalle #27 Mainstream Rock Tracks-listalla. Kaikista Frehley's Cometin albumeista Frehley's Comet oli kaikista menestynein. Seuraavan vuoden helmikuussa julkaistiin EP Live +1, joka oli Billboardin listoilla kymmenen viikkoa, parhaimmillaan sijalla #84[12] ja saman vuoden toukokuussa julkaistiin Second Sighting, joka oli 13 viikkoa listoilla ja korkein sijoitus oli vain #81.[12] Kuitenkin muutama esiintyminen Iron Maidenin kanssa kokosi heille hieman albumin huonon menestyksen tuottamia menetyksiä takaisin.[4]

19. maaliskuuta 1988 yhtye esiintyi Hammersmith Odeonissa, Lontoossa, Englannissa, Jamie Oldaker rumpalina. Esiintyminen kuvattiin ja osa kappaleista taltioitiin Live + 4-kasettijulkaisulle, joka sisälsi niiden lisäksi Acen laulamia KISS-klassikoita, kuten "Cold Gin" ja "Shock Me" ja kappaleiden "Into the Night," "Rock Soldiers", "Insane" ja "It's Over Now" musiikkivideot.[9] Se julkaistiin vuoden 1989 alkupuolella.[9]

Ace jätti Frehley's Cometin vuonna 1989 ja alkoi julkaista albumeita omalla nimellään, melkein samalla kokoonpanolla. Vain yhtyeen rytmikitaristi, laulaja ja kosketinsoittaja Tod Howarth jätti yhtyeen ennen Trouble Walkin'-albumin äänittämistä ja tilalle valittiin Richie Scarlet. Ensimmäisen soololevyn menestyksestäkään huolimatta Trouble Walkin' jatkoi Frehleyn menestyksen alamäkeä; vain 9 viikkoa listoilla ja korkein sijoitus oli 102#.[12] Ace yhtyeineen lähti seuraavana vuonna kiertueelle, mutta basisti John Regan jätti yhtyeen ja Ace menetti levytyssopimuksensa.[9]

Frehley jatkoi keikkailuaan huonosta menestyksestään huolimatta monilla eri kokoonpanoilla. Frehley's Cometin vuonna 1985 jättänyt kitaristi ja laulaja Ritchie Scarlet tuli takaisin ja toimi Frehleyn kanssa vuoteen 1996 saakka, kunnes Frehley palasi takaisin KISSiin. John Reganin lähdettyä basisteina toimivat Mark Normand, White Lionin James Lomenzo ja viimeisenä Karl Cochran. Rumpalina oli aluksi Sandy Slavin, joka jätti yhtyeen vuonna 1992. Hänet paikkasi myös White Lionissa soittanut Greg D' Angelo. Lopulta vuonna 1993 D' Angelon lähdettyä rumpaliksi valittiin Harry Slash & The Slashtonesissakin soittanut Steve "Budgie" Werner.[9]

Vuonna 1995 Frehley ja KISSin entinen rumpali Peter Criss sopivat välinsä ja ajattelivat lähteä yhteiskiertueella. Criss olikin jo laulanut Trouble Walkin'-albumilla "2 Young 2 Die"-kappaleen ja oli vieraillut Frehely's Cometin Los Angelesin Wiltern Theatressa pidetyllä keikalla vuonna 1987, soittaen rummut KISSin kappaleeseen "Deuce".[4] Frehley puolestaan oli soittanut kitarat Crissin vuonna 1994 julkaistulla Cat #1-albumilla "Bad Attitude", "Walk the Line" ja "Blue Moon Over Brooklyn"-kappaleisiin.

Frehleyn ja Crissin "Bad Boys"-kiertue starttasi kesäkuussa 1995. Esiintymiset päättyivät aina KISSin klassikkokappaleisiin "Nothin' To Lose" ja "Rock and Roll All Nite".[4]

KISS jälleen yhdessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertueen alkupuolella Frehley ja Criss molemmat esiintyivät KISSin kanssa MTV:n Unplugged-ohjelmassa 8. elokuuta 1995, ilman maskeja kuitenkin. Yhtye oli viimeksi sitä ennen esiintynyt alkuperäiskokoonpanossaan melkein 20 vuotta sitten, Dynasty-kiertueella, vuonna 1979. Vuotta myöhemmin, 28. helmikuuta 1996 yhtye teki yllätysesiintymisen Grammy-palkintojen jakotilaisuudessa vanhat maskit ja asut päällä ja 15. kesäkuuta he soittivat KROQ-FM-radiokanavan KROQ Weenie Roast-konsertissa.[9]

KISS järjesti tiedotustilaisuuden 16. huhtikuuta USS Intrepidillä New Yorkissa, jolloin he ilmoittivat lähtevänsä alkuperäiskokoonpanolla maailmankiertueelle. 28. kesäkuuta he aloittivat seuraavan vuoden heinäkuuhun asti kestäneelle Alive Worldwide -kiertueen vanhojen maskien ja lavashown turvin. Frehley kävi sitä ennen tammikuussa Seattlessa plastiikkakirurgilla sitä varten.[4] KISSin ensimmäinen esiintyminen pidettiin Detroitin, Tiger Stadiumilla.[9]

Vuonna 1997 Ace julkaisi muun toimintansa ohella kolmannen sooloalbuminsa, joka kantaa nimeä 12 Picks.[4] Albumin korkein sijoitus listoilla oli #77.

Vuonna 1998 KISS äänitti alkuperäiskokoonpanossaan Psycho Circus -albumin. Ainoa Frehleyn säveltämä kappale oli "Into the Void" ja hän lauloi sen ja Gene Simmonsin kirjoittaman "In Your Face" -kappaleen.[13] 12. marraskuuta he lähtivät uudelle maailmakiertueelle. Vuonna 2002 Ace jätti jälleen yhtyeen Farewell Tourin (jäähyväiskiertueen joka ei ollut kissin viimeinen kiertue) ja "Rock And Roll All Niten" esittämisen jälkeen Salt Lake Cityn talviolympialaisissa.[13] Hänen tilalleen valittiin Tommy Thayer, joka oli jo aikaisemmin säveltänyt kappaleita KISSin Carnival of Souls: The Final Sessions-albumille ja toiminut KISSin kiertuemanagerina. Thayerin lavahahmona on myös Acen käyttämä "Spaceman".

Uusi sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frehley vuonna 2008

Jättäessään KISSin jo toistamiseen Frehley alkoi äänittää uutta sooloalbumiaan talonsa kellariin rakennetulla 24-raitaisella kotistudiolla, mutta esiintyi oman yhtyeensä kanssa vain muutaman kerran.[10] Frehley muutti Floridaan ex-vaimonsa Jeanette Trerotolan kanssa.[13] Frehley oli aikaisemmin, 10. toukokuuta 1976 mennyt naimisiin hänen kanssaan ja he saivat 9. heinäkuuta 1980 Monique-nimisen tyttären.[1] Frehley alkoi KISSistä tiettävästi lopullisesti lähdettyään vetäytyä pois julkisuudesta. Hän vieraili vielä kuitenkin satunnaisesti eri artistien albumeilla, kuten Frehley's Cometin entisen jäsenen Anton Figin Figments-albumilla[14] ja myös Frehley's Cometissa ja Acen soolouran yhtyeessä soittaneen Ritchie Scarletin The Insanity Of Life-albumilla.[15] Vuonna 2006 Frehley julkaisi Greatest Hits Live-albumin, jonka kymmenen ensimmäistä kappaletta oli nauhoitettu 19. maaliskuuta 1988, Lontoon Hammersmith Odeonissa pidetyllä keikalla. Osa näistä kappaleista olikin jo talletettu vuonna 1989 julkaistulle Live +4-videojulkaisulle.

Frehley on myös näytellyt huumekauppiasta rikosdraamaelokuvassa Remedy (2005)[16] ja on muutenkin kiinnostunut elokuvamaailmasta. Frehley esiintyi myös Dunkin' Donuts -televisiomainoksessa omana itsenään, tai oikeammin KISS-hahmossaan, maskeissa ja Space Ace -puvussa.

Frehley palasi monen vuoden tauon, pois lukien vierailut muiden artistien esiintymisissä, jälkeen konserttilavoille 29. lokakuuta 2007, jolloin hän soitti yhden konsertin uuden yhtyeensä kanssa New Yorkissa. Konserttia edeltäneessä radiotoimittaja Eddie Trunkin haastattelussa Frehley totesi uuden levyn olevan työn alla ja ilmestyvän vuosien 2008 tai 2009 aikana. Haastattelun aikana Trunk ja Frehley myös vitsailivat Frehleyn tavasta poistua vuosiksi julkisuudesta ja palata aina uudestaan. Konsertin ja tulevan levyn humoristiseksi iskulauseeksi esitettiin ohjelmassa "Ace is back... again" (suom. Ace on palannut... taas). Anomaly-nimen saanut levy julkaistiin maailmanlaajuisesti syyskuussa 2009.

Uuden levyn kiertueen tiimoilta Frehley esiintyi myös Suomessa. Frehley konsertoi Helsingin Nosturissa 2. joulukuuta 2009.

Vuonna 2014 Frehley julkaisee uuden sooloalbuminsa Space Invader.

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frehley sai 25. heinäkuuta 1995 oman tähtensä Hollywood Rock Hall of Fameen[17] ja vuonna 2001 hän sai nimensä kotipiirikuntansa Bronxin The Bronx Walk of Fame-kadulle.[18]

Frehleyn säveltämän "Shock Me"-kappaleen kitarasoolo on valittu sijalle 50. Guitar World-lehden 100 Greatest Guitar Solos-listalla (suom. 100 parasta kitarasooloa).[19]

Frehleyn kunniaksi on julkaistu ainakin kaksi tribuuttialbumia. Vuonna 1996 julkaistulla Spacewalk: A Tribute to Ace Frehley-albumilla soitti ja lauloi monia tunnettuja rock-muusikkoja, kuten Panteran rumpali Vinnie Paul ja edesmennyt kitaristi Dimebag Darrell, Anthraxin kitaristi Scott Ian ja Skid Rown kitaristi Dave "The Snake" Sabo. Albumilla myös kuultiin ensimmäistä kertaa Ace Frehleyn säveltämä ennenjulkaisematon "Take Me To The City"-kappale.[20]

23. marraskuuta 1997 julkaistulla Return Of The Comet-albumilla soitti enimmikseen Acen soolouran yhtyeessä ja Frehley's Cometissa soittaneita muusikoita sekä rock-yhtye L.A. Gunsin jäsenet. Albumilla oli myös monia uusia kappaleita, joita oli säveltänyt muun muassa KISSissä soittaneet kitaristit Bruce Kulick ja KISSissä Frehleyn paikannut Vinnie Vincent.[21]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KISS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frehley's Comet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHS-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ace Frehleyn omalla nimellä julkaisemat albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Space Ace Online Viitattu 12.6.2007. (englanniksi)
  2. The KISSFAQ - Band Members - Ace Frehley
  3. a b c d e f g h i j k l m n David Leaf & Ken Sharp: Kiss - Maskin takaa. Like, 2005. ISBN 0-446-69524-6.
  4. a b c d e f Julian Gill: The KISSFAQ - The KISS Chronology/Timeline Viitattu 15.6.2007. (englanniksi)
  5. Lynn's KISS Dominion - Crazy KISS facts (kohta 70.) Viitattu 12.6.2007. (englanniksi)
  6. Leaf, David and Ken Sharp. KISS: Behind the Mask: The Official Authorized Biography, Warner Books, 2003. ISBN 0-446-53073-5
  7. Suomen KISS Armyn kotisivut
  8. CyList - Billboard Top 40 Hits 1979 Viitattu 7.6.2007. (englanniksi)
  9. a b c d e f g h i Terri Bey: KISSin' UK - Ace Frehley Biography Viitattu 12.6.2007. (englanniksi)
  10. a b Julian Gill: The KISSFAQ (Ace Frehley Family Tree) Viitattu 19.6.2007. (englanniksi)
  11. Shop Retro Active (Monthly Newsletter: Ace Frehley - Founding Member & Original Guitarist for KISS) Viitattu 15.6.2007. (englanniksi)
  12. a b c Julian Gill: The KISSFAQ - The Complete KISS Album Chart Action Viitattu 14.6.2007. (englanniksi)
  13. a b c Rock n Roll Hell Viitattu 12.6.2007. (englanniksi)
  14. KISS Related Recordings; Anton Fig - Figments (2002) Viitattu 21.6.2007. (englanniksi)
  15. KISS Related Recordings; Ritchie Scarlet - The Insanity Of Life (2002) Viitattu 21.6.2007. (englanniksi)
  16. Yahoo! Movies (näyttelijälista) Viitattu 8.6.2007. (englanniksi)
  17. Rock Walk - Ace Frehley Viitattu 27.6.2007. (englanniksi)
  18. Carol Kaye: KISS Asylum - Ace Frehley Inducted Into Bronx Walk of Fame Viitattu 25.6.2007. (englanniksi)
  19. About.com; Guitars (100 Greatest Guitar Solos - Part 5: Guitar Solos Number 41 - 50) Viitattu 22.6.2007. (englanniksi)
  20. KISS Related Recordings: Spacewalk - A Tribute to Ace Frehley Viitattu 25.6.2007. (englanniksi)
  21. KISS Related Recordings: Return Of The Comet - A Tribute to Ace Frehley Viitattu 25.6.2007. (englanniksi)
  22. a b c No Life 'til Metal - Ace Frehleyn/Frehley's Cometin diskografia Viitattu 12.6.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]