Vinnie Vincent

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vincent John Cusano
Syntynyt 6. elokuuta 1952 (ikä 61)
Taiteilijanimet Vinnie Vincent
Kotipaikka Bridgeport, Connecticut, Yhdysvallat
Aktiivisena 1970-2002
Tyylilajit Hard rock
Glam metal
Laulukieli englanti
Ammatit muusikko
säveltäjä
Yhtyeet Kiss
Vinnie Vincent Invasion
Levy-yhtiöt Casablanca Records
Mercury Records
Chrysalis Records
Metaluna Records
The GTR Company
Kotisivut www.vinnievincentmodelguitar.com/
MusicBrainz

Vincent John Cusano (s. 6. elokuuta 1952 Connecticut, Yhdysvallat), taiteilijanimeltään Vinnie Vincent, on yhdysvaltalainen muusikko, joka muistetaan parhaiten urastaan hard rock-yhtye Kissin soolokitaristina.

Vincent liittyi Kissiin vuonna 1982 korvaten yhtyeen alkuperäisen soolokitaristin Ace Frehleyn, joka oli lähtenyt yhtyeestä henkilökohtaisten syiden vuoksi. Vincent työskenteli Kissin riveissä jo samana vuonna ilmestyneellä studioalbumilla Creatures of the Night, vaikka albumin kansikuvassa esiintyikin Frehley joka ei enää kuitenkaan soittanut albumilla kitaraosuuksia laisinkaan.[1] Kiss-maskissaan Vincentillä oli egyptiläinen ankh-symboli, ja hänen lavahahmokseen yhtyeessä muodostui "The Warrior" eli soturi. Virallisena Kissin kitaristina Vincent esiintyi jo vuoden 1983 syyskuussa ilmestyneellä Lick It Up-studioalbumilla, joka aloitti Kissin maskittoman aikakauden.[2] Hänen uransa yhtyeessä päättyi pian albumin julkaisua seuranneen kiertueen jälkeen, ja hänen tilalleen liittyi Mark St. John, joka hänkin kesti yhtyeen matkassa vain Animalize-albumin ajan kunnes Bruce Kulick vakiinnutti paikkansa Kissin tuoreimpana soolokitaristina.

1980-luvun puolivälissä Vincent perusti hänen omaa nimeään kantaneen yhtyeensä Vinnie Vincent Invasionin, joka julkaisi uransa aikana kaksi studioalbumia ennen hajoamistaan vuosikymmenen lopulla. Sittemmin hän teki yhteistyötä Kissin kanssa vielä yhtyeen vuoden 1992 Revenge-albumin merkeissä, tällä kertaa tosin säveltäjänä.[3] Sittemmin hän on tehnyt kaksi julkaisua sekä Vinnie Vincent Invasion-yhtyeensä kanssa että sooloartistina, mutta hän viettää nykyään hiljaiseloa eikä ole enää kovinkaan aktiivinen musiikkialalla.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen ura musiikkialalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinnien vanhemmat Alphonso ja Theresa Cusano olivat kantrimusiikin ystäviä, joten Vinnie kasvoi lapsuus- ja nuoruusvuotensa hyvin musiikillisessa kotiympäristössä.[4] Hän innostui kitaransoitosta jo nuorella iällä kuunnellessaan isänsä soittoa, ja kertomansa mukaan jopa nukkui kitaransa kanssa, vaikkei osannut edes soittaa.[5] High schoolissa opiskellessaan Vinnie vaikutti kitaristina Hunter-nimisessä kokoonpanossa, jonka hänen kanssaan muodostivat laulaja-lauluntekijä Roger Olander, basisti Glenn Liebensohnm ja rumpali Bob Kalakay. Yhtye nauhoitti myös Dale Frashuerin tuottaman demonauhan, joka sisälsi kappaleet "Push It Through," "Where Have All The Schoolgirls Gone," "I Don't Need No Lover," ja "Jam". Hunterin tie kuitenkin katkesi Vinnien opintovuosien jälkeen.

Vincentille tarjottiin ensimmäistä todellista tilaisuutta musiikin parissa vuonna 1975 levytyssopimuksen kanssa. Windfall Records-nimisen, pienen levy-yhtiön kanssa solmittu sopimus kattoi yhden singlejulkaisun levyttämisen. Sopimuksen myötä Vinnie kirjoitti kappaleen "Happy Birthday USA" yhdessä David Wolffin, muun muassa Cyndi Lauperin tulevan managerin, kanssa. Phantom Records julkaisi singlen Windfallin sijasta Ed Spriggin tuottamana vuoden 1976 helmikuussa, ja siitä muodostui Vinnien uran ensimmäinen virallisesti julkaistu levytys.[6] Vielä samana vuonna Vinnie toimi sessiomuusikkona The Hitchhikers-yhtyeen samannimisellä albumilla, kunnes hän perusti vuonna 1977 ensimmäisen, vakavaluontoisemman yhtyeprojektinsa Treasuren. Vinnien ohella yhtyeeseen kuuluivat basisti Rick Laird, laulaja-kosketinsoittaja Felix Cavaliere sekä rumpali Jack Scarangella.[7] Monikansallisen Columbia Recordsin alamerkki Epic Records julkaisi vuonna 1977 Treasuren samannimisen debyyttialbumin,[8] mutta tämän jälkeen yhtye hajosi ja Vinnie siirtyi Cavalieren kanssa vaikuttamaan Laura Nyron taustayhteeseen hänen Nested-albuminsa ajaksi.[9] Sessiomuusikkona työskentelemisen ja yhtyeprojektiensa ohella Vinnie työskenteli myös säveltäjäryhmässä, joka sävelsi musiikkia suosittuun Onnen päivät-televisiosarjaan ja tämän spin-off-sarjaan Joanie Loves Chachi.[10]

Ura Kissin ja Vinnie Vincent Invasionin parissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vincent tutustui Kissin toiseen perustajajäseneen, basistilaulaja Gene Simmonsiin Adam Mitchellin välityksellä 1980-luvun alkupuolella, jolloin Kissillä oli ongelmia yhtyeen alkuperäiskitaristi Ace Frehleyn kanssa. Mitchell kehotti jo tuolloin Simmonsia pohtimaan Vincentin palkkaamista yhtyeen uudeksi kitaristiksi, mutta alun perin suunnitelmissa oli käyttää Vinnietä ainoastaan sävellysapuna yhtyeen tulevaa albumia varten. Koska Frehley ei soittanut albumilla ollenkaan, tämä avasi Vinnielle mahdollisuuden tuoda esilleen myös kitarointitaitojaan albumin kappaleilla. Vinnie toimikin kitaristina albumin jokaisella raidalla lukuunottamatta kappaleita "Danger" (kitarassa Bob Kulick), "Rock and Roll Hell" ja "I Still Love You" (Robben Ford) ja "Creatures of the Night" (Steve Farris).[11] Frehleyn erottua yhtyeestä Vincentistä tuli virallisesti Kissin uusi soolokitaristi, ja hänen lavahahmokseen yhtyeessä vakiintui "The Warrior" eli soturi, ja hänen meikkikuviokseen valittiin egyptiläinen ankh-symboli.

Vuonna 1983 Kiss esiintyi ensimmäisen kerran maskeitta Music Televisionin suorassa lähetyksessä, ja samana vuonna ilmestynyt Lick It Up-albumi käynnisti Kissin maskittoman aikakauden.[12] Albumia seuranneella maailmankiertueella yhtye esiintyi myös ensimmäisen kerran Suomessa konsertoiden Oulussa ja Helsingissä vuonna 1983.[13] Kiertueen päätyttyä Vincent ajautui kuitenkin riitoihin muun yhtyeen kanssa, ja hänet erotettiin yhtyeestä alkuvuonna 1984.

Kissistä lähdettyään Vincent perusti oman yhtyeensä Vinnie Vincent Invasionin vanhan yhtyeensä Warriorin pohjalta vuonna 1984. Warrior toimi ennen Vinnien Kiss-uraa, ja yhtyeen muodostivat laulajakitaristina toimineen Vincentin ohella rumpali Hirsh Garmer, basisti Gary Shea ja kosketinsoittaja Jimmy Waldo. Pian laulaja Robert Fleischman liittyi yhtyeeseen. Vuonna 1984 basisti Dana Strumin ja rumpali Myron Grombacherin myötä Vinnien Invasion-kokoonpano alkoi hiljalleen muovautua; Robert Fleischman palasi yhteistyöhön Vincentin kanssa, ja Bobby Rock ryhtyi yhtyeen uudeksi rumpaliksi. Yhtyeen debyyttialbumi Vinnie Vincent Invasion ilmestyi vuonna 1986, mutta jo seuraavalla albumilla All Systems Go (1988) Fleischmanin korvasi uusi vokalisti Mark Slaughter. Samana vuonna yhtye nauhoitti kenties tunnetuimman kappaleensa "Love Kills" suomalaisohjaaja Renny Harlinin elokuvaan Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias. Yhtye hajosi lopullisesti vuonna 1989, jonka jälkeen Slaughter ja Strum perustivat uuden Slaughter-yhtyeensä.

Sittemmin Vinnie on julkaissut omalla nimellään sooloartistina Euphoria EP-levyn vuonna 1996 ja arkistonauhoitteesta koostuvan Archives, Volume I - Speedball Jamm-albumin vuonna 2002. Kissistä lähtönsä jälkeen Vincentin ura ei ole kuitenkaan enää saanut kovinkaan mainittavaa nostetta lukuunottamatta Invasion-kokoonpanon nauttimaa pientä suosiota, ja hän onkin kerännyt sittemmin enemmän negatiivista kuin positiivista julkisuutta. Vuonna 2011 hän tuli pidätetyksi vaimonsa pahoinpitelemisestä.[14] Pidätyksen ohella hänen kotoaan löydettiin neljän koiran ruumiit, joiden jäänteet oli säilötty muovisiin säiliöihin.[15] Koirat olivat Vincentin vaimon mukaan kuitenkin kuolleet toisen, agressiivisen koiran, hyökättyä niiden kimppuun.[16] Pahoinpitelynsä johdosta Vincentille asetettiin 10 000 Yhdysvaltain dollarin takuumaksut, jotka hän kuitenkin maksoi vapautuen syytteistä.[17]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinnie Vincent Invasion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto sooloartistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sharp, Ken ja Leaf, David: ”Shout it Out Loud - levy levyltä, biisi biisiltä”, Kiss - Maskin takaa, s. 422. Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography. Suom. Salmenpohja, Ilkka. Like Kustannus, 2004. ISBN 987-952-471-950-6.
  2. Sharp, Ken ja Leaf, David: ”Shout it Out Loud - levy levyltä, biisi biisiltä”, Kiss - Maskin takaa, s. 428. Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography. Suom. Salmenpohja, Ilkka. Like Kustannus, 2004. ISBN 987-952-471-950-6.
  3. Sharp, Ken ja Leaf, David: ”Shout it Out Loud - levy levyltä, biisi biisiltä”, Kiss - Maskin takaa, s. 461. Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography. Suom. Salmenpohja, Ilkka. Like Kustannus, 2004. ISBN 987-952-471-950-6.
  4. Vinnie Vincent Stats The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  5. Vinnie Vincent Stats The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  6. Cashmir and Lecoux - Happy Birthday USA The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  7. The Kiss Family Tree - Vinnie Vincent The KissFAQ. Viitattu 15.11.2012. (englanniksi)
  8. Treasure - Treasure (1977) The KissFAQ. Viitattu 15.11.2012. (englanniksi)
  9. Laura Nyro - Nested (1978) The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  10. Vinnie Vincent Stats The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  11. Kiss - Creatures of the Night (1982) The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  12. Kiss - Lick It Up (1983) The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  13. Lick It Up European Tourbook The KissFAQ. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  14. Entinen Kiss-kitaristi pahoinpiteli vaimonsa - katso pidätyskuva Nelonen. Viitattu 15.12.2012.
  15. Kiss-tähti Vinnie Vincent säilöi kuolleita koiria Ilta-Sanomat. Viitattu 15.12.2012.
  16. Kiss-tähti Vinnie Vincent säilöi kuolleita koiria Ilta-Sanomat. Viitattu 15.12.2012.
  17. Ex-Kiss guitarist Vinnie Vincent arrested - blood, guts and four dead dogs TMZ.com. Viitattu 15.11.2012. (englanniksi)