Country

Wikipedia
Ohjattu sivulta Kantrimusiikki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Country
Alkuperä bluegrass, blues, gospel, western swing
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Eteläinen-Yhdysvalta
Kehittymisen
ajankohta
1920-luku
Tyypillisiä
soittimia
laulu, kitara, rummut, viulu, bassokitara, mandoliini, banjo, kontrabasso, piano, koskettimet, dobro, sähkökitara, steel-kitara, huuliharppu harppu
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
country rock, rock and roll, dansband, roots rock, southern rock, heartland rock, tejano, outlaw country, sertanejo
Countrymusiikkiyhtye Trick Pony.

Countrymusiikki (usein myös country & western, suomeksi myös kantri) on Yhdysvaltojen eteläosissa syntynyt musiikkityyli, jonka juuret ovat perinteisessä folkmusiikissa, black gospelissa ja bluesissa. Tyypillisiä countryssa käytettäviä soittimia ovat kitara, huuliharppu, dobro, viulu ja steel-kitara. Country on nykyään suosituin yhdysvaltojen radiokanavilla soitettu musiikkityyli[1].

Tunnetuimpia countrymuusikoita ovat muiden muassa Johnny Cash, Garth Brooks, Merle Haggard, Patsy Cline, Willie Nelson, Dolly Parton, Shania Twain, Hank Williams, Tammy Wynette, Waylon Jennings, Grandpa Jones, David Allan Coe sekä Taylor Swift.

Suomalaisista muusikoista countrya lähellä ovat olleet osassa tuotantoaan muun muassa Tapio Rautavaara, Kari Tapio, Jarno Sarjanen, Jukka Raitanen, Vanha Isäntä, Freud Marx Engels & Jung, J. Karjalainen ja Jussi Raittinen sekä kantrimusiikkiyhtye Country Express.

Tälläkin hetkellä country on yhdysvaltalaisten radioasemien suosituin musiikkiformaatti: countryasemia kuuntelee joka viikko miltei 100 miljoonaa aikuista.

Alkuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Countrymusiikin juuret olivat Appalakeilla soitetuissa eurooppalaisperäisissä viulusävelmissä. Ensimmäisinä countrysävelmiä levyttivät naukuvaääninen Jimmie Rodgers, joka aloitti uransa vuonna 1925, ja moniäänisesti laulava Carterin perhe, joka levytti vuosina 19271943 yli 250 laulua. [2] Alkuaikoijen country-boogien tunnusmerkkejä olivat kitara, viulu ja pystybasso. Se omaksui voimakkaasti vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikista ja mustien gospel-musiikista.

Grand Ole Opry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nashvilleläisen radioaseman ylläpitämä elävän musiikin esityspaikka Grand Ole Opry perustettiin vuonna 1925, ja sieltä lähetetyt lauantai-illan konsertit toivat countryn tunnetuksi ja hälvensivät sen junttimaista mainetta. Oprya teki tunnetuksi countryn kuninkaaksikin kutsuttu Roy Acuff, joka esiintyi siellä säännöllisesti vuodesta 1938 lähtien.[3].

Cowboy-musiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lännenfilmien kulta-aika toi myös uusia kuulijoita country and western -musiikille. Lierihatusta eli stetsonista tuli miespuolisen countryartistin tunnus. Teksasissa kehittyi Western Swing -tyyli, joka lisäsi rummut ja havaijilaiskitaran country-yhtyeiden soitinvalikoimaan.

Country & Western syntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisesti country and western -musiikin voidaan katsoa syntyneen 1940-luvulla Tennesseessä, jossa Appalakkien country-boogie ja Teksasin western swing kohtasivat. Country and westernin tunnusmerkkejä ovat alusta saakka olleet Fender Telecaster -sähkökitara ja sen tallamikrofonin tunnusomainen naukuva sointi, rytmikäs 2/4 tai 4/4 -tahtilaji, voimakas basso - joko pystybasso tai bassokitara - sekä laaja akustisten soitinten valikoima. Laulut ovat voimakkaasti melodisia, ja sanoitukset käsittelevät usein työväenluokkaisia aiheita.

Tyylit eroavat toisistaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stetsonpäisten lännenmiesten musiikista on vuosien saatossa kehittynyt erilaisia tyylilajeja, joista voidaan kiistellä, mitkä niistä ovat countrya ja mitkä eivät. Bluegrass-musiikin suhde countryyn on epäselvä. Countrymusiikin historiasivusto Roughstock's listaa bluegrassin countryn osaksi, ja bluegrass-muusikko Bill Monroe on kohotettu Countryn Hall of Fameen.

Nashville sound[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nashville-tyylin country on 1950-luvulla kehittynyt countryn ja popin sekoitus. Nashville-tyylin pohjana ovat Western swingin rauhalliset balladit. Nashville-tyyli toi countrymusiikkiin jousitaustat ja puhallinsektiot. Kenny Rogers ja Dolly Parton menestyivät myös muilla kuin musiikillisilla avuillaan.

Outlaw-country[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaliikkeenä Nashville-tyylin silkoisuudelle syntyi outlaw-tyyli (suom. lainsuojaton). Sen suurimmat nimet Johnny Cash, Merle Haggard ja Waylon Jennings olivat syyllistyneet rötöstelyyn. Musiikkiin he hakivat miehekästä katu-uskottavuutta äänen karheudesta. Yhtyeen koko pieneni: mies ja kitara oli jälleen hyvä yhdistelmä. Outlaw-countryn tunnusmerkkejä ovat nopea rytmi, voimakas komppikitara ja hyvin kantaaottavat tai maanläheiset sanoitukset. Outlaw-countryssa käytetään usein Johnny Cashin kehittämää boom-chika -komppaustyyliä, jossa bassokieliltä soitetaan peukalolla ja etusormella melodiaa ja muilla sormilla yläkieliltä sointuja, usein kaksi sivuiskua per tahti.

Country rock[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun loppupuolella syntynyt rockmusiikin tyyli, jonka suunnannäyttäjänä erityisesti pidetään The Byrds -yhtyeen albumia Sweetheart of the Rodeo.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Country.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Roughstock's History of Country Music. Garth & New Country. Viitattu 24. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  2. Roughstock's History of Country Music. The Beginnings. Viitattu 23.6.2007. (englanniksi)
  3. Roughstock's History of Country Music. Acuff & The Grand Ole Opry. Viitattu 23.6.2007. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]