Waylon Jennings

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Waylon Jennings.

Waylon Arnold Jennings (15. kesäkuuta 193713. helmikuuta 2002) oli yhdysvaltalainen countrymusiikin laulaja, kitaristi ja basisti. Hän oli yksi niin sanotun outlaw countryn näkyvimmistä hahmoista ja voitti uransa aikana muun muassa kaksi Grammy-palkintoa.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jennings syntyi Littlefieldin pikkukaupungissa Teksasissa Lorene Beatrice Shipleyn ja William Alvin Jenningsin perheeseen. Hän opetteli kitaransoiton jo kahdeksan vuoden ikäisenä ja perusti ensimmäisen yhtyeensä kaksi vuotta myöhemmin.

Nuorena Jennings työskenteli radion DJ:nä. Hän jätti high schoolin kesken keskittyäkseen musiikkiin. Alkuvuodesta 1959 hän ryhtyi uuden ystävänsä Buddy Hollyn keikkabasistiksi. 3. helmikuuta hän ei lähtenyt Hollyn, Ritchie Valensin ja The Big Bopperin eli J. P. Richardsonin kuolemaan johtaneelle lennolle annettuaan paikkansa The Big Bopperille. Näin Jennings vältti täpärästi kohtalokkaan lento-onnettomuuden. Ennen lennolle lähtemistään Hollyn väitetään toivottaneen Jenningsille tämän bussin jäätymistä paikalleen; Jennings oli vastannut Hollylle toivottamalla, että yhtyeen lentokone putoaa. Jennings kertoi vuonna 1996 julkaistussa omaelämäkerrassaan sanojensa jääneen vaivaamaan häntä vuosiksi niiden käytyä toteen.

Jennings jatkoi työtään radiossa, kunnes sai sooloartistina levytyssopimuksen A&M Recordsilta. Julkaistuaan muutamia hittisinglejä hän siirtyi RCA Victorille ja siirtyi vuonna 1965 Nashvilleen, Tennesseehen.

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Jennings solmi neljännen ja viimeisen avioliittonsa, Jessi Colterin kanssa. Avioliitto kesti Jenningsin kuolemaan.

Jenningsin uraa varjosti tuohon aikaan paitsi heikko menestys, myös riippuvuus amfetamiinista. Hän käytti myös kokaiinia, mutta palasi vuonna 1973 musiikkibisnekseen Atlantic Recordsilla. Hän oli 1970-luvulta alkaen yhdysvaltalaisen countrymusiikin suurimpia nimiä.

Soolouransa ohella Jennings kuului jäsenenä The Highwaymen -kokoonpanoon yhdessä Johnny Cashin, Kris Kristoffersonin ja Willie Nelsonin kanssa. Musiikkialan ulkopuolella Jennings tuli tunnetuksi television kertojana.

Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jennings oli jo vuonna 1972 toipunut vakavasta hepatiitista. Vaikka hän selvisi kuntoutuksella kokaiiniongelmastaan jo 1980-luvulla, hän kärsi myöhempinä vuosina huomattavista terveysongelmista, kuten kakkostyypin diabeteksesta ja sydänvaivoista.

Jennings jatkoi uraansa läpi 1990-luvun ja piti viimeisen esiintymisensä syksyllä 2001. Hänet valittiin samoihin aikoihin Country Music Hall of Fameen.

Jenningsin vasen jalka amputoitiin 19. joulukuuta 2001. Hän kuoli vajaan kahden kuukauden kuluttua tästä 64-vuotiaana Arizonassa diabeteksen komplikaatioihin. Hänellä on neljä omaa lasta, Waylon Albright (Shooter), Buddy Dean, Terry ja Julie, ja tytärpuoli Jennifer. Waylon Jenningsin äiti kuoli Teksasissa 84 vuoden ikäisenä 22. maaliskuuta 2006.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • JD's (1964)
  • Folk-Country (1966)
  • Leavin' Town (1966)
  • Nashville Rebel (1966)
  • Waylon Sings Ol' Harlan (1967)
  • Love of the Common People (1967)
  • The One and Only (1967)
  • Hangin' On (1968)
  • Only the Greatest (1968)
  • Jewels (1968)
  • Just to Satisfy You (1969)
  • Country-Folk (1969)
  • Waylon (1970)
  • Don't Think Twice (1970)
  • Ned Kelly (soundtrack, 1970)
  • Singer of Sad Songs (1970)
  • The Taker/Tulsa (1971)
  • Cedartown, Georgia (1971)
  • Good Hearted Woman (1972)
  • Ladies Love Outlaws (1972)
  • Lonesome, On'ry and Mean (1973)
  • Honky Tonk Heroes (1973)
  • This Time (1974)
  • The Ramblin' Man (1974)
  • Dreaming My Dreams (1975)
  • Wanted! The Outlaws (1976)
  • Mackintosh & T.J. (soundtrack, 1976)
  • Are You Ready for the Country (1976)
  • Waylon Live (1976)
  • Ol' Waylon (1977)
  • I've Always Been Crazy (1978)
  • What Goes Around Comes Around (1979)
  • Music Man (1980)
  • Leather and Lace (1982)
  • Black on Black (1982)
  • It's Only Rock and Roll (1983)
  • Waylon and Company (1983)
  • Never Could Toe the Mark (1984)
  • Turn the Page (1985)
  • Sweet Mother Texas (1986)
  • Will the Wolf Survive (1986)
  • Heroes (1986)
  • Hangin' Tough (1987)
  • A Man Called Hoss (1987)
  • Full Circle (1988)
  • The Eagle (1990)
  • Too Dumb for New York City, Too Ugly for L.A. (1992)
  • Ol' Waylon Sings Ol' Hank (1992)
  • Cowboys, Sisters, Rascals & Dirt (1993)
  • Waymore's Blues (Part II) (1994)
  • Right for the Time (1996)
  • Closing in on the Fire (1998)
  • Restless Kid Live – Live at JD's (2000)
  • Never Say Die: Live (2000)
  • Waylon Live: The Expanded Edition (2003)
  • Live from Austin, TX (2006)
  • Waylon Sings Hank Williams (2006)
  • Waylon Jennings & The Waymore Blues Band Never Say Die The Final Concert Film (2 x CD + DVD, 2007)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Best of Waylon Jennings (1970)
  • Heartaches by the Number (1972)
  • Ruby, Don't Take Your Love to Town (1973)
  • Only Daddy That'll Walk the Line (1973)
  • Greatest Hits (1979)
  • Waylon's Greatest Hits, Volume 2 (1984)
  • The Collector's Series (1985)
  • The Waylon Files, Vol 1-15 (1985)
  • The Best of Waylon (1986)
  • The Early Years (1989)
  • New Classic Waylon (1989)
  • Waylon Jennings – The RCA Years – Only Daddy That'll Walk the Line (1993)
  • The Essential Waylon Jennings (1996)
  • Super Hits (1996)
  • Super Hits II (1998)
  • 20th Century Masters - The Millennium Collection: The Best of Waylon Jennings (2000)
  • The Complete MCA Recordings (2004)
  • Nashville Rebel (4 x CD, 2006)
  • The Essential Waylon Jennings (2 x CD, 2007)

Willie Nelsonin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Waylon and Willie (1978)
  • WWII (1982)
  • Take It to the Limit (1983)
  • Clean Shirt (1991)
  • Waylon and Willie Super Hits (1999)

The Highwaymenin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Highwayman (1985)
  • Highwayman 2 (1990)
  • The Road Goes on Forever (1995)
  • Super Hits (1999)
  • The Road Goes on Forever (uudelleenjulkaisu, 2005)

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • White Mansions (1978)
  • Old Dogs (1998)
  • The Crickets and Their Buddies (2004)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]