Gene Simmons

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gene Simmons
GeneSimmons.png
Gene Simmons Guitar Hero II-pelin julkaisutilaisuudessa.
Syntynyt 25. elokuuta 1949 (ikä 62)
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Aktiivisena 1970–
Tyylilajit Hard rock
Heavy metal
Glam metal
Ammatit muusikko, liikemies, näyttelijä, opettaja
Soittimet bassokitara, kitara
Yhtyeet Kiss
Wicked Lester
Bullfrog Bheer
Rainbow
Levy-yhtiöt Casablanca Records
Mercury Records
Sanctuary Records

Gene Simmons (oikealta nimeltään Chaim Witz, s. 25. elokuuta 1949, Haifa, Israel) on yhdysvaltalainen rock-artisti, näyttelijä ja liikemies. Hänet tunnetaan parhaiten Kiss-yhtyeen pitkäkielisenä laulaja-basisti-keulahahmona. Kississä hänen lavahahmonaan on demoni. Simmons tunnetaan etenkin näyttävästä lavakoreografiasta, tulen puhaltamisesta, veren sylkemisestä, vaijerin varassa lentämisestä ja 20 cm pitkän[1] kielensä näyttämisestä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Gene Simmons syntyi Chaim Witz -nimisenä vuonna 1949 Haifan satamakaupungissa Israelissa. Simmonsin vanhemmat olivat äiti Florence ja isä Yechiel Witz.[2] Simmonsin ollessa vielä pieni hänen perheensä muutti Carmelin kylään, joka on tullut tunnetuksi Kuolleenmeren kääröistä.[3]

Unkarinjuutalaisten vanhempien erottua vuonna 1955 Israelissa Simmons muutti äitinsä kanssa 1958 Yhdysvaltoihin, Brooklyniin New York Cityyn. Aluksi yhdysvaltalainen kulttuuri oli Simmonsille vierasta. Hän oppi englannin kielen televisiota katsomalla ja lukemalla sarjakuvia. Yhdysvalloissa Simmons vaihtoi ristimänimensä Gene Kleiniksi.[4] Simmons kävi kymmenen tuntia juutalaista yeshiva-yksityiskoulua. Simmonsin ensivuodet Yhdysvalloissa olivat yksinäisiä. Syyksi hän on kertonut sen, että kaikki hänen vapaa-aikansa kului televisiota katsellessa.[4] Yhdysvalloissa Simmonsin suureksi intohimokseen muodostuivat hirviöt ja supersankarit. Teini-ikäistä Simmonsia kiehtoivat etenkin Teräsmies ja Tarzan. Juuri hirviöiden ja sarjakuvahahmojen innostamana myös Kiss alkoi käyttää maskeja.[5] Simmons muutti Jackson Heighsin kaupunginosaan New Yorkin Queensiin äitinsä kanssa vuonna 1961 ja siirtyi yleiseen kouluun.[4] Gene Simmons tutustui rock 'n' rolliin vuonna 1962. Simmonsin suuren vaikutuksen tekivät Chubby Checker, The Beatlesin esiintyminen The Ed Sullivan Show'ssa helmikuussa 1964, Frank Sinatra ja Elvis Presley.[6] Simmons katsoi televisiosta Famous Monsters of Filmlandia ja Yancy Derringeriä.[7]

»Supersankarit olivat samalla myös ensimmäinen kosketukseni vastakulttuuriin. Tarzanilla tai Yancy Derringillä ei ollut supervoimia, mutta ne tekivät kaikkea sellaista, mitä minä en voinut tai saanut tehdä. Eivätkä vääntäneet jutusta mitään tylsää saarnaa. Sankarit olivat vain lungisti mitä olivat eivätkä opastaneet muita, miten pukeutua tai ajatella. Ja näyttivät aina ihan erilaisilta kuin muut. Jengi kyllä huomasi, kun Teris astui huoneeseen. Kellään muulla ei ollut samanlaista asua. Veikkaan, että tuollaisella oli suuri vaikutus siihen, miltä Kiss nykyään näyttää.»
(Gene Simmons[5])

[muokkaa] Musiikkiura

Gene Simmons Bostonissa vuonna 2004.

[muokkaa] Varhaiset yhtyeet

Genen Simmonsin ensimmäinen "oikea" yhtye oli Long Island Sounds (myöhemmin Sounds), jossa hän lauloi. Simmons soitti myös coveryhtyeissä Missing Links, Rising Sun ja Bullfrog Bheer (viimeksi mainittu esitti myös omia kappaleitaan). Pääasiallisesti Simmons soitti 60-luvulla Long Island Soundissa.[8] Soundsin soolokitaristin Steve Coronellin välityksellä Simmons tutustui Stanley Eiseniin eli Paul Stanley'iin,[8] jonka kanssa hän perusti vuonna 1970 yhtyeen Rainbow. Vuonna 1971 Simmons ja Stanley vaihtoivat Rainbow'n nimen Wicked Lesteriksi.[9] Vuonna 1972 kaksikko erotti yhtyeen muut jäsenet[10] ja pestasi tilalle rumpali Peter Crissin Rolling Stone -lehdestä löytämänsä ilmoituksen perusteella.[11] Ace Frehley liittyi myöhemmin jäseneksi[12] ja yhtyeen nimi muutettiin Kissiksi.[12]

[muokkaa] Kiss

Pääartikkeli: Kiss

Simmons sävelsi Kissin debyyttialbumilta Kiss kappaleet "Nothin' to Lose"[13] ja Stanleyn kanssa tehdyt "Strutter"[14] "100,000 Years"[15] ja "Deuce", jonka Ace Frehley nimesi Kissin suosikkikappaleeksi,[16] Seuraavan levyn Hotter Than Hellin kappaleet äänitettiin joko "tien päällä" tai otettiin yhtyeen ensimmäiseltä demonauhalta.[17] Kolmas levy, Dressed to Kill julkaistiin vuonna 1975.[18] Levyn suosituin kappale on varmaan "Rock and Roll All Nite", joka on tunnettu Kissin "tunnuslauluna".[19] Kissin seuraava julkaisu oli live-albumi Alive!, josta tuli suuri menestys ja yhtyeen ensimmäinen kultalevy.[20] Yhteensä Alive! myi kolme miljoonaa kappaletta.[21] Destroyerin "God of Thunder" sävellettiin Paul Stanleyn "teemabiisiksi", vaikka Simmons lauloi sen.[22] Vuonna 1977 Kiss julkaisi Love Gun -albumin. Simmons lauloi levyltä kappaleen "Christine Sixteen".[23]

Vuonna 1978 Gene ja muut kolme yhtyeen jäsentä julkaisivat omat sooloalbuminsa. Levyllä Gene ei soittanut bassoa, vaan kitaraa.[24] Sooloalbumien aikaan yhtyeen jäsenet alkoivat riidellä.[25] Vuonna 1979 yhtye julkaisi Dynasty -levyn. Ainoa Simmonsin kirjoittama single levylle oli "Charisma". Seuraava levy Unmasked menestyi hyvin. Se sijoittui sijalle 1. Norjassa ja Uudessa-Seelannissa.[26] Vuonna 1980 Peter Criss erotettiin bändistä ja tilalle pestattiin Paul Caravello eli Eric Carr.[27]

Vuonna 1981 julkaistu Music from "The Elder" oli kaupallisesti täysi floppi, vaikka Rolling Stone -lehden arvio oli suotuisa.[28] Levyltä julkaistiin single "A World Without Heroes", jonka sävelsivät Simmons, Stanley, Lou Reed ja Bob Ezrin. Yhtyeen suosio alkoi laskea.[28] Vuoden 1982 Creatures of the Night "pelasti" Kissin.[28] Tämän levyn aikana kitaristi Ace Frehley erosi yhtyeestä. Raidat levylle soitti joukko studiomuusikoita kuten Steve Farris ja jazz-rockin suuruus Robben Ford. Bändin viralliseksi soolokitariksiksi tuli Vinnie Vincent.[29] Seuraava albumi Lick It Up toi jotain uutta. Bändin jäsenet esiintyivät ilman meikkejä ja saivat siitä paljon kritiikkiä.[29] Vinnie Vincent erotettiin vähän ajan päästä ja tilalle tuli Mark St. John.[30] Vuonna 1984 Kiss julkaisi albumin Animalize. Animalizen äänityksien aikana Simmons keskittyi näyttelijän uraansa.[30] Pesti ei kuitenkaan kestänyt Animalize-albumia kauemmin, sillä St. John kärsi Reiterin taudista, eikä siksi pystynyt enää soittamaan pitkillä kiertueilla. Hänen tilalleen valittiin jälleen uusi kitaristi, aiemmin Kissin kanssa yhteistyötä tehneen Bob Kulickin veli, Bruce Kulick. Kulick tuli hyvin toimeen muiden Kiss-soittajien kanssa ja uusi kokoonpano kestikin yli 7 vuotta, pisimpään sitten yhtyeen 1970-luvun alkuperäiskokoonpanon.[31] Kiss julkaisi levyt Asylum (1985), Crazy Nights (1987) sekä Hot in the Shade (1989) samalla kokoonpanolla.[31] Kokoonpanoon tuli muutos, kun rumpali Eric Carr kuoli. Tilalle tuli Eric Singer. Seuraava albumi Revenge julkaistiin vuonna 1992. Levy nousi Billboardin listoilla sijalle kuusi.[32] Seuraava levy oli livealbumi Alive III, joka menestyi listoilla.[32]

Simmonsin yksi efekti on veren sylkeminen.

Alkuperäinen kokoonpano teki paluun MTV:n Unplugged-ohjelmassa elokuussa vuonna 1995, silloin tosin ilman maskeja. Alkuperäiskokoonpanon varsinaisena paluuna pidetäänkin vuoden 1996 Grammy Awardsia, jossa yhtye esiintyi alkuperäisten jäsenten voimin kasvomaskeissa ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen.[33] Kiss järjesti myös reunion-lehdistötilaisuuden Uss Intrepidillä.[34] Loppuvuodesta 1998 Kiss julkaisi uuden albumin nimeltä Psycho Circus. Levyä mainostettiin alkuperäisen Kiss-miehistön tekemänä studiolevynä, mutta tosiasiassa Ace Frehley ja Peter Criss eivät soittaneet monellakaan raidalla. Levyn kitaroinnista vastasi pääasiassa Tommy Thayer, joka oli työskennellyt yhtyeen taustalla jo useamman vuoden. Psycho Circus ei ollut mikään jättimenestys, mutta myi siitä huolimatta kultaa. Näyttävistä 3D-efekteistä huolimatta Psycho Circus ei ollut Alive! Worldwide -kiertueen veroinen menestys, mutta tuotti yli 100 miljoonaa dollaria.[35] Myös Ace Frehley jättäytyi sivuun vuonna 2002 kyllästyttyään ikuisesti jatkuvaan jäähyväiskiertueeseen ja samojen kappaleiden soittamiseen. Osuutta asiaan oli myös Frehleyn päihdeongelmien pahenemisella, mitä etenkään täydellisenä absolutistina tunnettu Simmons ei voinut sietää.[36]

[muokkaa] Sooloura

Gene Simmons vuonna 2007.
Luonnos Simmonsin käyttämästä kasvonaamiosta.

Simmons on saanut paljon aikaan myös Kissin ulkopuolella. Simmons näki vuonna 1977 Van Halenin keikan paikallisella klubilla, jonka jälkeen Van Halen lähetti Simmonsin rahoittaman demon Warner Brosille. Van Halenista tuli yksi Warnerin suosituimmista artisteista.[37][38] Simmons on julkaissut kaksi studioalbumia, Gene Simmons ja Asshole. Simmons on toiminut myös Liza Minnellin managerina ja Wendy O. Williamsin tuottajana. Hänellä on myös oma levy-yhtiö, vähän aikaa toiminut $immons Records.[2]

[muokkaa] Näyttelijän ura

Gene Simmons on luonut uraa myös itsenäisenä näyttelijänä. Hänen ensimmäinen roolinsa oli elokuvassa Karkuri vuonna 1984, jossa hän näytteli Tom Selleckin, Kirstie Alleyn ja Cynthia Rhodesin kanssa.[39] Simmons näytteli myös elokuvassa Kahden naisen välissä vuodelta 2002.[40]

Gene Simmons on näytellyt myös Kissin kanssa elokuvassa Kiss ja huvipuiston haamu, joka tehtiin vuonna 1978 ja siinä oli mukana yhtyeen alkuperäinen kokoonpano (Gene Simmons, Paul Stanley, Ace Frehley ja Peter Criss).[41] Sama Kiss-kokoonpano nähdään myös elokuvassa Detroit Rock City (1999), jossa neljä poikaa haluavaa päästä Kissin konserttiin Detroitiin.[42] Simmons esiintyi Family Guyn kolmessa jaksossa itsenään. Hän esiintyi myös animaatiosarjassa Kukkulan kuningas omana itsenään.[43]

Gene Simmons on esiintynyt myös televisiosarjoissa. Vuonna 2008 hän esiintyi kahdessa Ruma Betty -sarjan jaksossa.[43] Vuonna 2004 Gene näytteli Hädän hetkellä -sarjan muutamassa jaksossa huumepomo Donald Mannia.[44] Simmons on ollut mukana tekemässä kahta tosi-tv -sarjaa, Rokkikoulu[45] ja Gene Simmonsin sukukalleudet. Rokkikoulun ensimmäinen tuotantokausi nähtiin kesällä 2006 myös Suomessa Nelosella. Ohjelmassa Gene Simmons kokosi nuorista brittiläisistä klassisen musiikin opiskelijoista viisihenkisen rokkibändin. Simmons oli vierailevana tuomarina vuonna 2005 kykyjenetsintäohjelmassa American Idol. Hän on myös vieraillut talk-show'eissa kuten Jimmy Kimmel Live!, The Tonight Show ja The Henry Rollins Show.[43] Simmons menee tuomariksi CBS:n tuottamaan tv-ohjelmaan Jingles, jossa arvostellaan äänimainoksia.[46] Simmons nähdään myös Nickelbackin "Rockstar" -musiikkivideolla. Kahdeksankymmentäluvulla Simmons vieraili suositussa Miami Vice sarjan jaksossa ja esitti huumepomoa.

Simmonsin perheen elämää seuraavaa Gene Simmonsin sukukalleudet -televisiosarjaa Suomessa esittää JIM-kanava.

[muokkaa] Yksityiselämä

Gene Xbox 360:n Guitar Hero II -tapahtumassa New Yorkissa.

Gene Simmonsilla on ollut pitkäaikainen suhde entiseen Playboy-malliin ja näyttelijään Shannon Tweediin, jonka kanssa hänellä on myös kaksi lasta, Nicholas (s. 22. tammikuuta 1989) ja Sophie (s. 7. heinäkuuta 1992). Simmons on seurustellut myös monien muiden julkisuuden henkilöiden kanssa, joista tunnetuimpia lienevät Cher ja Diana Ross.[47] Hänellä on ollut myös suhde näyttelijä Liv Ullmanin kanssa. Simmons on kirjoittanut kaksi kirjaa elämästään ja Kissistä, hyvin menestyneen KISS and Make-Upin[48] vuonna 2001 sekä Sex Money KISSin vuonna 2003. Hän on myös julkaissut prostituutiota käsittelevän Ladies of the Night: A Historical and Personal Perspective on the Oldest Profession in the World -kirjan vuonna 2008.[49] Simmons omistaa levy-yhtiön, markkinointifirman ja Moneybag-vaatemalliston.[50] Hän omistaa myös Dragonfly -vaatemalliston.[2] Simmons perusti Richard Abramsonin kanssa Simmons Abramson Marketing -yhtiön. Hän omistaa myös Simmons Books ja Simmons Comics -yhtiöt.[49]

Gene Simmons on myös tunnetusti absolutisti – hän ei ole omien sanojensa mukaan koskaan ollut humalassa.[51] Simmons vastustaa erityisesti huumeita ja muita päihteitä. Maxim-lehden mukaan Gene on maannut jopa 4600 naisen kanssa.[52] Simmons on monikielinen. Hän puhuu englantia, unkaria, hepreaa ja saksaa ja opettelee tällä hetkellä japania ja mandariinikiinaa.[47] Simmons esiintyi Xbox 360:n Guitar Hero II -tapahtumassa New Yorkissa.[53]

Gene Simmons on juutalainen. Hän on syntynyt juutalaiseen perheen, ja hänen äitinsä selvisi hengissä natsien keskitysleiriltä. Hän ei kuitenkaan ole uskonnollinen ihminen eikä asuessaan nuorempana Israelissa käynyt lainkaan juutalaisissa jumalanpalveluksissa. Simmons on myös tunnettu liikemies.[54] Vuonna 2002 Simmons julkaisi miestenlehteä Gene Simmons' Tongue.[55] Lehti lakkautettiin viidennen osan jälkeen.[56]

Simmonsin Axe-basso.

Vuonna 2010 Simmons haastettiin oikeuteen epäiltynä pahoinpitelystä ja henkisen kärsimyksen tuottamisesta. Nathan Marlove ja Cynthia Marzo väittivät, että Simmons hyökkäsi heidän kimppuunsa, uhkaili heitä ja otti heidän videokameransa sen jälkeen, kun he olivat kuvanneet rokkaria. Oikeustaistelu kuitenkin päätettiin Simmonsin hyväksi, mutta pariskunta yritti hakea Simmonsille lähestymiskieltoa. Myös tämä hanke evättiin.

[muokkaa] Soittimet

Gene Simmons soittaa pääasiallisesti kirveen muotoista bassoa. Hän on suunnitellut Gene Simmons The Punisher -basson.[57] Simmonsin kirveen muotoista bassoa kutsutaan nimellä Axe (suom. kirves). Simmons palkkasi Steve Carrin suunnittelemaan Axen.[58] Simmons käyttää tunnetusti Ampegin bassovahvistimia ja -kaappeja. Simmonsilla oli myös Ampegin nimikkojärjestelmä, nimeltään "Punisher Rig". Nimeä "Punisher" käytettiin myös Genen bassoissa.

[muokkaa] Kunnianosoitukset ja merkitys

Gene Simmons hyväksyttiin 15. lokakuuta 2006 Long Islandin Music Hall of Fameen.[59] Simmonsin ja Kiss-yhtyeen vaikutus rock-musiikkiin on ollut valtava, esimerkiksi suomalaisen Lordi-yhtyeen Tomi Putaansuu on sanonut Simmonsin olevan hänen suurin innoittajansa.[60] Myös Ville Valo on sanonut Genen olevan hänelle tärkeä vaikuttaja.[61] Hän sai myös Golden Tongue Award -palkinnon Las Vegasissa järjestetyssä Adult Video News Awards -pornofestivaalilla.[62]

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Kiss

[muokkaa] Studioalbumit

[muokkaa] Live-albumit

[muokkaa] Sooloura

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Simmons, Gene: KISS and Make-Up. New York: Crown, 2001. ISBN 0-609-81002-2. (englanniksi)
  • Simmons, Gene: Sex Money KISS. Phoenix Books/Simmons Books/New Millennium Press, 2003. ISBN 1-893224-86-4. (englanniksi)
  • Simmons, Gene: Ladies Room. New York: Crown, 2008. (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Lukijoilta (Kysy proffalta) Suosikki, marraskuu 2009, nro 11, s. 8.
  2. ↑ a b c "Gene Simmons" NNDB. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Leaf & Sharp s. 22
  4. ↑ a b c Leaf & Sharp s. 23
  5. ↑ a b Leaf & Sharp s. 24
  6. ↑ Leaf & Sharp s. 26-27
  7. ↑ Leaf & Sharp s. 24-25
  8. ↑ a b Leaf & Sharp s. 28-29
  9. ↑ Leaf & Sharp s. 38
  10. ↑ Leaf & Sharp s. 40
  11. ↑ Leaf & Sharp s. 41
  12. ↑ a b Leaf & Sharp s. 66
  13. ↑ Leaf & Sharp s. 273
  14. ↑ Leaf & Sharp s. 272
  15. ↑ Leaf & Sharp s. 276
  16. ↑ Leaf & Sharp s. 275-276
  17. ↑ Leaf & Sharp s. 277
  18. ↑ Leaf & Sharp s. 286
  19. ↑ Leaf & Sharp s. 298
  20. ↑ Leaf & Sharp s. 307
  21. ↑ Leaf & Sharp s. 95
  22. ↑ Leaf & Sharp s. 324
  23. ↑ Leaf & Sharp s. 351-352
  24. ↑ Leaf & Sharp s. 375
  25. ↑ Leaf & Sharp s. 386
  26. ↑ "The KISSFAQ – Album Chart Action" KISSFAQ.com. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Leaf & Sharp s. 132-134
  28. ↑ a b c Leaf & Sharp s. 135
  29. ↑ a b Leaf & Sharp s. 136
  30. ↑ a b Leaf & Sharp s. 137
  31. ↑ a b Leaf & Sharp s. 137–139
  32. ↑ a b Leaf & Sharp s. 140
  33. ↑ Leaf & Sharp s. 141
  34. ↑ Leaf & Sharp s. 142
  35. ↑ Leaf & Sharp s. 146-147
  36. ↑ Leaf & Sharp s. 152–153
  37. ↑ Leaf & Sharp s. 119-120
  38. ↑ "Classic VH History & Bios" ClassicVanHalen.com. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  39. ↑ "Runaway (1984)" IMDb. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  40. ↑ "Wish You Were Dead (2002)" IMDb. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  41. ↑ "KISS Meets the Phantom of the Park (1978) (TV)" IMDb. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  42. ↑ "Detroit Rock City (1999)" IMDb. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  43. ↑ a b c "Gene Simmons: Credit Listings" TV.com. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  44. ↑ "Gene Simmons (I)" IMDb. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  45. ↑ "Gene Simmons' Rock School" VH1. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  46. ↑ "Kieli-Gene alkaa tuomaroida äänimainoksia" 17.7.2008. Iltalehti.fi. Viitattu 27.9.2008.
  47. ↑ a b "Gene Simmons Biography" GeneSimmons.com. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  48. ↑ Tero Valkonen: "Gene Simmons: Rokkikirja kannattaa" 4.7.2003. NYT.fi. Viitattu 27.9.2008.
  49. ↑ a b Antony Bruno: "Billboard Q&A: Gene Simmons" 12.11.2007. Billboard Q&A. Viitattu 20.10.2008. (englanniksi)
  50. ↑ Jari Saario: "Gene "Kiss" Simmonsin yrittäjäteesit" 9.9.2008. Kauppalehti.fi. Viitattu 27.9.2008.
  51. ↑ "GENE SIMMONS: 'I've Never Been High, Drunk, Never Smoked In My Life' - July 14, 2006" BLABBERMOUTH.NET. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  52. ↑ "Sheen Only No. 2 on 'Living Sex Legends' List" 30.5.2006. Zap2it. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  53. ↑ DirtyDiva: "Gene Simmons Rocks Times Square" Xbox.com. Viitattu 21.9.2008. (englanniksi)
  54. ↑ "Gene Simmons on sekä bisnesmies että rokkari" 8.9.2008. Radio Rock. Viitattu 25.9.2008. (englanniksi)
  55. ↑ James Sullivan: "Tongue is cheeky / Kiss' Gene Simmons combines sex, showmanship in his men's magazine" 28.8.2002. San Francisco Chronicle. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)
  56. ↑ "Simmons Comics" IDW Publishing. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)
  57. ↑ nick t: "Gene Simmons Review: The Punisher" MusicGearReview.com. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  58. ↑ "Gene Simmons Axe Bass" LoveToKnow Guitar. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  59. ↑ "The Biography Channel – Gene Simmons" The Biography Channel. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  60. ↑ Heta Hyttinen: "Näin Lordi syntyi" 24.5.2006. Iltalehti. Viitattu 20.9.2008.
  61. ↑ Leaf & Sharp s. 151
  62. ↑ "Gene Simmons gets trophy at porn awards ceremony" 16.1.2007. The Radio Rock. Viitattu 13.10.2008. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gene Simmons.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Gene Simmons -sitaatteja.
Kiss
Gene Simmons – Paul Stanley – Tommy Thayer – Eric Singer
Ace Frehley – Peter Criss – Eric Carr – Vinnie Vincent – Mark St. John – Bruce Kulick
Studioalbumit
Kiss – Hotter Than Hell - Dressed to Kill – Destroyer – Rock and Roll Over – Love Gun – Dynasty – Unmasked – Music from The Elder – Creatures of the Night – Lick It Up – Animalize – Asylum – Crazy Nights – Hot in the Shade – Revenge – Carnival of Souls: The Final Sessions – Psycho Circus – Sonic Boom
Live-albumit
Alive! – Alive II – Alive III – MTV Unplugged – Kiss Symphony: Alive IV – Kiss Alive! 1975–2000 – Alive 35
Kokoelmat
The Originals - The Originals II - Double Platinum – Killers – Chikara – Smashes, Thrashes & Hits – You Wanted the Best, You Got the Best!! – Greatest Kiss – The Box Set – The Very Best of Kiss – The Best of Kiss: The Millennium Collection – The Best of Kiss: The Millennium Collection, Vol. 2 – Gold – The Best of Kiss: The Millennium Collection, Vol. 3 – The Best of Kiss – Playlist Plus – Unmasked Box Set – Playlist Your Way – Destroyer Box Set – Jigoku-Retsuden – New Recordings Best – Ikons
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gene_Simmons&oldid=11164389
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä