Eric Carr

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eric Carr
Syntynyt 12. heinäkuuta 1950
Kuollut 24. marraskuuta 1991 (41 vuotta)
Taiteilijanimet The Fox, Eric Carr
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Brooklyn, New York
Aktiivisena 1979-1991
Tyylilajit hard rock
heavy metal
glam metal
Ammatit muusikko
lauluntekijä
Soittimet rummut
basso
piano
laulu
kitara
Rumpusetit Ludwig-Musser
Symbaalit Paiste
Yhtyeet Kiss (1980-1991)
Levy-yhtiöt Casablanca Records
Mercury Records
Spitfire Records
Kotisivut www.ericcarr.com/
MusicBrainz

Paul Charles Caravello, tunnettu paremmin taiteilijanimeltään Eric Carr (12. heinäkuuta 1950 Brooklyn, New York, Yhdysvallat24. marraskuuta 1991 New York City, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hänet muistetaan parhaiten urastaan rockyhtye Kissin pitkäaikaisena rumpalina

Carr syntyi vasenkätiseksi, mutta opetteli soittamaan rumpuja, kitaraa sekä bassoa oikeakätisenä. Hän suosi Ludwigin valmistamia suurikokoisia rumpusettejä sekä Paisteen valmistamia symbaaleja. Hän korosti soittaessaan tuplabasarien eli kahden bassorummun käyttöä, ja hän oli myös ensimmäinen kolmea bassorumpua setissään hyödyntänyt rumpali. 1980-luvulla hän soitti myös suosiotaan kasvattaneilla sähkörummuilla Kissin vuoden 1985 studioalbumilla Asylum. Carrin suurimpia innoittajia rumpujensoiton suhteen olivat Led Zeppelin-yhtyeen John Bonham sekä The Beatlesin Ringo Starr.[1]

Carr liittyi Kissin rumpaliksi vuonna 1980 korvaten yhtyeen alkuperäisen rumpalin Peter Crissin, joka oli erotettu yhtyeestä päihdeongelmien vuoksi.[2] Yhtyeeseen liityttyään hänen lavahahmokseen muodostui "The Fox" eli "Kettu". Carrin ensimmäinen studioalbumi Kissin riveissä oli vuoden 1981 Music from "The Elder", jonka menestys jäi kuitenkin vaisuksi. Vuoden 1982 studioalbumilla Creatures of the Night Carr nosti omaperäisellä soittotavallaan Kissin musiikillisesti takaisin raskaaseen rockmusiikkiin. Hän esiintyi yhtyeessä myös vuoden 1983 Lick It Up-albumin aloittaman maskittoman aikakauden aikana.

Carr tunnettiin paitsi taidokkaana rumpalina, myös lahjakkaana laulajana. Kissin vuoden 1988 kokoelma-albumille Smashes, Thrashes & Hits hän versioi alun perin Peter Crissin tulkitseman hittikappaleen, vuoden 1976 balladin "Beth". Viimeiseksi jääneellä studioalbumillaan, vuoden 1989 Hot in the Shadella Carr esitti myös kappaleen "Little Caesar". Carrin viimeiseksi kappaleekseen ennen hänen kuolemaansa jäi vuoden 1992 Revenge-albumilla julkaistu cover-kappale "God Gave Rock 'N' Roll to You II", jossa hän lauloi taustalaulua Eric Singerin hoitaessa albumin rumpuosuudet.

Carr menehtyi harvinaisen sydämestä löydetyn syöpäkasvaimen aiheuttamiin komplikaatioihin 24. marraskuuta 1991 Bellvuen sairaalassa New Yorkissa vain 41-vuotiaana.[3] Eric oli jo kuolemansa aikana "puhdas", eli syöpäkasvain oli poistettu. Päivä oli sama, jona Queen -yhtyeen laulaja Freddie Mercury kuoli. Kiss omisti Revenge-albuminsa Carrin muistolle, ja albumi sisälsi myös Carrin vuonna 1981 nauhoittaman ja säveltämän kappaleen "Carr Jam 1981", johon yhtyeen silloinen kitaristi Bruce Kulick nauhoitti uuden kitararaidan. Carr haudattiin New Yorkin Cedar Hillin hautuumaalle Newburghiin.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmotelma "The Foxin" meikkikuviosta.

Kun Kissin alkuperäinen rumpali Peter Criss erotettiin yhtyeestä vuonna 1980 päihdeongelmien vuoksi, Carr työskenteli vielä isänsä Albert Caravellon alaisuudessa ja korjasi uuneja tullakseen toimeen.[5] Hän soitti myös varsinaisen työnsä ohella rumpuja Flasher-nimisessä yhtyeessä, ja Flasherin entinen kosketinsoittaja Paul Turino kannusti häntä pyrkimään Kissin rumpaliksi.[6] Carr lähetti Kissin kuunneltavaksi nauhan, joka sisälsi Kissin vuoden 1980 Unmasked-albumin singlen "Shandi", mutta nauhalle hän oli äänittänyt oman laulusuorituksensa kappaleesta. Koesoittoon saapuessaan hänen ja Kissin Ace Frehleyn, Paul Stanleyn ja Gene Simmonsin henkilökemiat toimivat oivasti, ja hänet valittiin Peter Crissin seuraajaksi. Kissin tiedottaessa Carrin valinnasta yhtyeen uudeksi rumpaliksi hänen oikea ikänsä valehdeltiin, jotta mahdollisesti hänen todellista henkilöllisyyttään tietoonsa havittelevia henkilöitä ja faneja saatiin harhautettua.[7]

Carrin liityttyä Kissiin oli yhtyeen jäsenille haasteellista kehittää Carrille uusi lavapersoona ja taiteilijanimi. Aluksi Carr kokeili lavahahmoa "The Hawk" eli "Haukka", mutta ideasta luovuttiin Stanleyn mainittua hahmon näyttävän lastenohjelma Seesamtien Tipu Tilavalta, ja ilmeisesti hahmon maski olisi ollut myös toteuttaa konkreettisesti kasvomeikein.[8] Myöhemmin valokuvia kyseisestä lavahahmosta on vuotanut esimerkiksi internetiin.[9] Vain kaksi viikkoa ennen ensimmäistä esiintymistään Kissin rumpalina Carr kehitti vakiintuneen lavahahmonsa "The Fox" eli "Kettu", josta myös Simmons innostui. Carr esiteltiin yleisölle ensimmäistä kertaa television Kids Are People Too-nuortenohjelmassa. Ensimmäisen kerran hän nousi yhtyeen kanssa lavalle New York Cityn Palladium-konserttiareenalla 25. heinäkuuta 1980. Hänen vanhempiaan varoitettiin pysymään vaitonaisina siitä, että heidän poikansa oli nyt Kissin uusin jäsen. Tarkoituksena oli pitää yllä Kissin mystinen olemus, jonka mukaan yksikään ulkopuolinen henkilö ei saanut tietää miltä yhtyeen jäsenet näyttivät siviilissä.

Carr "The Fox"-lavapersoonassaan "I Love It Loud"-kappaleen musiikkivideolla vuonna 1982.

Carrin ensimmäinen studioalbumi Kissin kanssa oli Bob Ezrinin tuottama, hieman progressiivinen ja kokeellinen konseptialbumi, vuoden 1981 Music from "The Elder". Carr oli mukana säveltämässä albumille myös kappaleita "Under the Rose" ja "Escape from the Island". Music from "The Elder" oli kuitenkin kaupallinen epäonnistuminen, ja se on tänä päivänä vuoden 1997 Carnival of Souls: The Final Sessionsin ohella ainoa Kissin studioalbumi, joka ei ole ylittänyt kultalevyrajaa.[10] Vuoden 1982 keväällä yhtye julkaisi kokoelma-albumin Killers, joka sisälsi myös neljä uutta kappaletta vanhojen hittien lisäksi.[11] Seuraava täysimittainen studioalbumi, samana vuonna julkaistu Creatures of the Night nosti Kissin takaisin rockmusiikin raskassarjaan. Albumi oli yhtyeen raskain tuotos sitten vuoden 1977 Love Gunin, ja Carrin tuplabasareita korostaneen soittotyylin sekä tuolloin vielä sessiomuusikkona toimineen Vinnie Vincentin metalliriffien suosiminen palauttivat Kissin sen ominaiseen hard rock-tyyliin.[12]

Vaikka Creatures of the Night olikin saanut suotuisamman vastaanoton kuin Kissin kolme edellistä studioalbumia, yhtye tarvitsi lisää vauhtia noustakseen musiikkimaailman ykkösnimeksi seilattuaan totaalisessa aallonpohjassa Music from "The Elderin" julkaisemisen aikoihin. Näin ollen Stanley, Simmons, Carr sekä nyt yhtyeeseen uudeksi kitaristiksi liittynyt Vincent riisuivat maskinsa Music Televisionin suorassa televisiolähetyksessä vuonna 1983, ja yhtyeen ensimmäinen maskittoman aikakauden albumi Lick It Up julkaistiin jo samana vuonna.[13] Glam metal alkoi yleistyä musiikkimaailmassa 1980-luvulla, joten Lick It Up sekä sitä seuranneet Animalize (1984), Asylum (1985), Crazy Nights (1987) ja Hot in the Shade (1989) olivatkin enemmän glam metaliin nojaavaa musiikkia kuin Kissille ominaista puhdaspiirteistä hard rockia. Tästä huolimatta kaikki albumit ylittivät kultalevyn myyntimäärät, ja jokainen studioalbumi ylitti myös platinalevyrajan lukuunottamatta Hot in the Shadea.[14] Vuoden 1988 kokoelma-albumille Smashes, Thrashes & Hits Carr tulkitsi alun perin Peter Crissin laulaman hittiballadin "Beth", ja soitti myös albumin kahdella uudella kappaleella "Let's Put the X in Sex" ja "(You Make Me) Rock Hard".[15]

Carr teki viimeisen esiintymisensä Kissin studioalbumilla vuonna 1992 julkaistulla Revenge-albumilla. Revengellä hän lauloi taustalaulua kappaleessa "God Gave Rock 'N' Roll to You II", jonka lisäksi albumi sisälsi Music from "The Elderin" sessioista peräisin olevan kappaleen "Carr Jam 1981", joka sisältää Carrin rumpusoolon.[16] Carrin viimeinen kiertue Kissin riveissä ennen hänen kuolemaansa oli vuosien 1989-1990 Hot in the Shade Tour,[17] ja hän nousi viimeistä kertaa lavalle 9. marraskuuta 1990 New York Cityn Madison Square Gardenissa. Hänen viimeinen esiintymisensä tapahtui God Gave Rock 'N' Roll to You II:n musiikkivideolla, ja viimeisen kerran hänet nähtiin julkisuudessa vuoden 1991 syyskuussa MTV Video Music Awards-tapahtumassa.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1991 helmikuussa Carr alkoi sairastella, ja alun perin testeissä vaiva vaikutti olevan täysin hoidettavissa. Myöhemmin hänelle diagnosoitiin äärimmäisen harvinainen ja odottamattoman vakava sydänsyöpä, jonka seurauksena hän kävi huhtikuussa 1991 läpi sarjan leikkauksia joilla pyrittiin estämään syövän leviäminen sekä eheyttämään sydämen toimintaa. Hän toipui leikkauksista, ja Stanley ja Simmons ottivat sairauslomalta vapautuneen Carrin takaisin yhtyeeseen tämän toivuttua.

Vuoden 1991 heinäkuussa hän lensi Los Angelesiin kuvaamaan "God Gave Rock 'N' Roll to You II:n" musiikkivideoa. Carrin terveydentila oli vielä tuolloin kuitenkin heikko, ja hän joutui käyttämään videolla peruukkia syöpähoitojen aiheuttamien hiustenlähdön vuoksi. Paul Stanleyn mukaan Carr antoi kaikkensa, mutta heikkon kuntonsa vuoksi hän joutui kuvaamaan osuuksiaan videoon useaan kertaan. Videon kuvausten päätyttyä hän matkusti takaisin New Yorkiin, mutta terveydentilansa vuoksi hän ei kyennyt osallistumaan tulevan Kiss-albumi Revengen nauhoituksiin, joten rumpuosuuksia albumille nauhoitti Paul Stanleyn soolokiertueella aiemmin esiintynyt Eric Singer. Carrin terveydentila huononi entisestään keväällä tehdyistä leikkauksista huolimatta, ja syksyllä hän kärsi aneurysmasta ja hänet kiidätettiin sairaalaan. Selvittyään tästä hän kuitenkin kärsi aivoverenvuodon jonka aivoihin siirtyneet syöpäsolut aiheuttivat. Carr ei enää toipunut, ja hän menehtyi 24. marraskuuta 1991 New Yorkissa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiss[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The KISSFAQ: Eric Carr Biography Viitattu 9.4.2008. (englanniksi)
  2. Sharp, Ken ja Leaf, David: ”Kielillä puhuen”, Kiss - Maskin takaa, s. 215. Neljäs painos, alkuteos Kiss - Behind the Mask: The Official Authorized Biography. Suom. Salmenpohja, Ilkka. Like Kustannus, 2004. ISBN 987-952-471-950-6.
  3. Eric Carr Stats The KissFAQ. Viitattu 15.11.2012. (englanniksi)
  4. Eric Carr (1950-1991) Find a Grave. Viitattu 15.11.2012. (englanniksi)
  5. Eric Carr Stats The KissFAQ. Viitattu 15.11.2012. (englanniksi)
  6. Eric Carr Bandology The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  7. Eric Carr Memorial Tribute 2001 Eric Carrin verkkosivusto. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  8. Sherman, Dale: Black Diamond: The Unauthorized Biography of Kiss. GG Publishing.
  9. Eric Carr's make-up Kiss Fan Shop. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  10. Album Discography - Music from "The Elder" The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  11. Album Discography - Killers The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  12. Album Discography - Creatures of the Night The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  13. Album Discography - Lick It Up The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  14. Album Discography - Hot in the Shade The KissFAQ. Viitattu 17.11.201. (englanniksi)
  15. Album Discography - Smashes, Thrashes & Hits The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  16. Album Discography - Revenge The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)
  17. Tourbooks - 1989 - Hot in the Shade The KissFAQ. Viitattu 17.11.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]