Klaustrofobia
Wikipedia
Klaustrofobia eli umpiokammo tarkoittaa ahtaan tai suljetun paikan kammoa. Klaustrofobiasta kärsivä kärsii yleensä paniikkikohtauksista, tai pelosta saada paniikkikohtauksia, erityisesti hisseissä, junissa tai lentokoneissa oltaessa.
Vastaavasti ihmisille, joilla on taipumuksia saada paniikkikohtauksia, kehittyy klaustrofobia. Jos paniikkikohtaus syntyy, kun ko. henkilö on suljetussa tilassa, silloin klaustrofobiasta kärsivä pelkää, että ei ole kykenevä pakenemaan tilannetta. Klaustrofobiasta kärsiviä saattaa ahdistaa ja tuntea hengittämisen vaikeaksi suljetuissa auditorioissa, teattereissa ja hisseissä. Kuten monet muutkin häiriöt, myös klaustrofobia voi joskus kehittyä traumaattisten lapsuudenkokemuksien jäljiltä.
Klaustrofobiaa voidaan hoitaa samoilla tavoilla kuin muitakin ahdistustiloja. Siihen löytyy laaja valikoima hoitokeinoja, sisältäen kognitiivisen käyttäytymisterapian ja lääkehoidot ahdistukseen.
Klaustrofobiaa pidetään yleisesti agorafobian eli "avoimien tilojen kammon" vastakohtana. Tämä on kuitenkin ehkä liiankin yksinkertaistava: klaustrofobikot voivat myös pelätä väkijoukoissa, ja agorafobiaa voidaan myös luonnehtia "pelkona yleisistä paikoista", siten täpötäysi kaupungin tori saattaa laukaista klaustrofobikoiden ja agorafobikoiden tunnetilat samalla tavalla.
