Volyymisota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The BeatlesinSomething”-kappaleen äänenvoimakkuus on kasvanut uudelleenjulkaisujen myötä.

Äänenvoimakkuussodaksi tai volyymisodaksi (engl. Loudness war) kutsutaan tapaa, jolla äänilevyt ja musiikkikappaleet masteroidaan mahdollisimman kovaäänisiksi ja pilataan siten niiden dynamiikka.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmiön taustalla on monia tekijöitä, mutta se on lähtöisin CD-levyn ja sitä myötä sähköisessä muodossa olevan musiikin suosion kasvusta. Koska CD-julkaisujen myötä nauhoituksia eivät enää koskeneet analogisten medioiden kuten vinyylilevyjen ja kasettisoittimien fyysiset rajoitteet, äänenvoimakkuutta pystyttiin kasvattamaan aina äänen säröytymiseen asti. Ajan myötä tapa yleistyi levy-yhtiöiden keskuudessa, koska kukaan ei halunnut kuulostaa kilpailijaansa hiljaisemmalta.[1] Samanaikainen kehitys musiikin kuuntelutottumuksissa vähensi musiikin kuuntelijoiden kiinnostusta aiheeseen: äänenlaatu jää toissijaiseksi, kun kuuntelu tapahtuu kannettavan tietokoneen kaiuttimilla tai korvakuulokkeilla meluisalla kadulla.[2]

Monet levyalan ammattilaiset, kuten Alan Parsons, Geoff Emerick, Doug Sax ja Steve Hoffman ovat tuominneet tavan.lähde? Bob Dylan on sanonut uusien levyjen olevan ”kuin kohinaa”[3]. Monesti artisti itse ei voi edes vaikuttaa levyn äänenvoimakkuuteen masterointivaiheessa.

Kuuluisan poikkeuksen nykytrendiin teki Guns N’ Roses: yhtyeen jäsenet valitsivat julkaistavaksi kaikista dynaamisimman version levystään Chinese Democracy[4].

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa Metallican Death Magnetic -albumia on kritisoitu kovasti huonosta äänenlaadustaan.[5] Albumin Guitar Hero -versiossa vastaavia ongelmia ei ole huomattu, koska siinä kaikki soitinraidat ovat pelin mekaniikasta johtuen erillisiä ja ne lähetettiin pelin julkaisijalle ennen jälkikäsittelyä.[6] Muita voimakkaasti kritisoituja albumeita ovat olleet esimerkiksi Red Hot Chili Peppersin Californication, Christina Aguileran Back to Basics, Rushin Vapor Trails ja Bob Dylanin Modern Times.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bob Speer: What happened to dynamic range? 2001. CD Mastering Services. Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
  2. Arttu Silvast: Sotaa äänenvoimakkuudesta 28.11.2008. YLE Pop. Viitattu 24.4.2010. (suomeksi)
  3. Steve Guttenberg: Poll: The most atrocious-sounding music 2.4.2009. CNET. Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
  4. Bob Ludwig: Guns ‘N Roses: Dynamics and quality win the Loudness Wars 25.11.2008. Gateway Mastering. Viitattu 24.4.2010. (englanniksi)
  5. Metallica kuulostaa paremmalta Guitar Hero -pelissä? 19.09.2008. YLE uutiset. Viitattu 4.6.2011.
  6. Van Buskirk, Eliot: Analysis: Metallica's Death Magnetic Sounds Better in Guitar Hero Wired. 16.09.2008. Viitattu 5.6.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.