Larry Norman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Larry David Norman
Larry Norman.jpg
Larry Norman Defiancessa, Ohiossa 20. lokakuuta 2001.
Syntynyt 8. huhtikuuta 1947
Kuollut 24. helmikuuta 2008
Kotipaikka Corpus Christi, Teksas, Yhdysvallat
Aktiivisena 19662007
Tyylilajit Rock, folk rock, gospel rock
Ammatit laulaja, muusikko, tuottaja
Yhtyeet People!
Levy-yhtiöt Capitol Records, MGM/Verve, Solid Rock, Phydeaux

Larry David Norman (8. huhtikuuta 194724. helmikuuta 2008) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja tuottaja. Hän tuli kansainvälisesti tunnetuksi rockvaikutteisella nykygospelillaan. Normanin äänitteet ovat merkittäviä kristillisistä aiheistaan, ja häntä pidetään usein "kristillisen rockmusiikin isänä".[1] Normanin sanotaan vaikuttaneen merkittävästi moniin muusikoihin, sekä kristittyihin että ei-kristittyihin.[2]

Norman on pitkään liitetty 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun Jesus People -liikkeeseen[3], vaikka on kirjoitettu, että "hän ei pidä itseään osana nuorisoon suuntautunutta ajan 'Jeesus-liikettä'".[4][5]

Norman äänitti musiikkia vuodesta 1966, ja häneltä ilmestyi useita albumeita. Normanin ensimmäinen albumi I Love You äänitettiin kun hän lauloi yhtyeessä People!, ja albumi julkaistiin vuonna 1968. Yhtyeen singlenä julkaistu cover The Zombiesin nimikappaleesta meni sijalle 7 Billboardin top 20 -listalla saman vuoden kesäkuussa. Norman jätti People!-yhtyeen 1969, jolloin hän julkaisi sooloalbumin Upon This Rock ja on sen jälkeen esiintynyt sooloartistina, ja hän on levyttänyt sekä valtavirran levy-yhtiöille että riippumattomille levymerkeille.[6]

Norman syntyi Corpus Christissä, Teksasissa, mutta muutti kolmevuotiaana perheensä kanssa San Franciscoon. Hän oli suosionsa huipulla 1970-luvulla, mutta jatkoi uraansa 2000-luvulle saakka.

Normanilla oli vuonna 1972 rooli Larry Hagmanin ohjaamassa elokuvassa Valuvan kuoleman kosto.

Norman loukkaantui ilmailuonnettomuudessa vuonna 1978, mutta se ei vaikuttanut hänen uraansa pitkällä tähtäimellä, vaan hän pysyi aktiivisena esiintyjänä. Hänet otettiin vuonna 2001 Gospel Music Hall of Fameen. Vuonna 2007 Norman otettiin San Jose Rocks Hall of Fameen (San Jose, Kalifornia), sekä People!-yhtyeen jäsenenä että sooloartistina. Tuolloin Norman palasi yhteen People!:n kanssa yhtä konserttia varten. Hän kuitenkin kuoli sydänsairauteen jo helmikuussa 2008, 60-vuotiaana.

Larry Normanin elämästä julkaistiin dokumentti lokakuussa 2008.[7]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larry Norman syntyi Corpus Christissä, Teksasissa 8. huhtikuuta 1947. Muutettuaan 3-vuotiaana perheensä kanssa San Franciscoon, Kaliforniaan, Norman kiinnostui Elvis Presleyn musiikista. Tänä aikana Larry kulki isänsä seurassa, kun tämä teki lähetystyötä vankiloissa ja sairaaloissa. 9-vuotiaana Larry alkoi kirjoittaa ja soittaa rock and roll -kappaleita koulussa, ja hän kokeili ja yhdisti hengellistä sanomaa musiikkiinsa.

Vuonna 1959 Norman esiintyi radio- ja televisiojuontaja Ted Mackin ohjelmassa The Original Amateur Hour CBS-kanavalla. Lähdettyään kotoaan 1960-luvun puolivälissä Norman muutti San Joséen, Kaliforniaan ja meni mukaan paikallisiin rockmusiikkipiireihin. Hän lämmitteli sellaisia esiintyjiä kuin The Doors ja Jimi Hendrix.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

People![muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1965 ja 1966 veljekset Geoff ja Robb Levin perustivat Larry Normanin kanssa yhtyeen People! Nimi parodisoi sellaisia eläinten mukaan nimettyjä yhtyeitä kuin The Beatles, The Animals ja The Byrds. Norman oli yhtyeen pääasiallinen lauluntekijä ja jakoi lauluosuudet Gene Masonin kanssa. Yhtyeeseen liittyi rumpali Dennis Fridkin ja kosketinsoittaja Albert Ribisi.

Vuonna 1966 yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa ja julkaisi singlen Organ Grinder/Riding High. Sen jälkeen yhtye alkoi työstää esikoisalbumiaan ja julkaisi toisen singlen, coverin The Zombiesin kappaleesta "I Love You", josta tuli People!:n menestys. "I Love You" meni Billboardin Top 20 -listalle ja saavutti useilla alan listoilla sijan 1.

Tämä menestys loppui kuitenkin lyhyeen, koska pian ilmeni kiistaa yhtyeen jäsenten ja levy-yhtiön välillä. Ensinnäkin jäsenet Normania lukuun ottamatta alkoivat harjoittaa skientologiaa ja vaativat muilta jäseniltä: "Meidän kaikkien on harjoitettava skientologiaa tai ette voi jäädä yhtyeeseen." [6] Norman ja Mason kieltäytyivät.

Toinen tapaus sattui, kun People! julkaisi esikoisalbuminsa. Larry Norman halusi, että albumi nimettäisiin We Need A Whole Lot More of Jesus, and a Lot Less Rock and Roll ja että albumin kannessa olisi kristillistä kuvastoa. Sen sijaan Capitol Records kuitenkin päätti nimetä albumin singlen I Love You mukaan, ja kanteen laitettiin kuva yhtyeestä. Levy-yhtiön sensuurin ja People!:n uskonnollisen väittelyn jälkeen Larry Norman jätti yhtyeen albumin julkaisun aikoihin.[4]

Larry Norman esiintymässä San Jose Rocks Hall of Famessa 19. lokakuuta 2007.

Normanin lähdöstä huolimatta yhtyeen toinen albumi Both Sides of People vuonna 1969 sisälsi Larry Normanin säveltämän "She's a Dancer" -kappaleen. Norman ja Mason palasivat yhtyeeseen vuonna 1974 soittaakseen hyväntekeväisyyskonsertin Kalifornian yliopistossa. Myöhemmin julkaisiin myös livealbumi Larry Norman and People! – The Israel Tapes - 1974 A.D.

People!:n 6 alkuperäisjäsentä perustivat yhtyeen uudelleen vuonna 2006. Lähes 40 vuoden jälkeen yhtye palasi yhteen soittaakseen viimeisen konserttinsa 19. lokakuuta 2007. Pian sen jälkeen yhtye otettiin San Jose Rocks Hall of Fameen.[6]

"The Trilogyn" äänitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Norman äänitti ensimmäisen sooloalbuminsa Upon This Rock Capitol Recordsilla. Norman kertoi myöhemmin Contemporary Musicians -lehdelle albuminsa tavoitteistaan:

"Halusin hylätä perinteisen gospelmusiikin, murtaa kirkon ovet ja päästää hipit ja prostituoidut pyhäkköön... Halusin kertoa nälkäisten ruokkimisesta, maailmalle menemisestä... [Mielestäni] suuri osa nykyaikaisesta musiikista oli aneemia ja tarvitsi muutosta."[4]

Vaikka vanhoilliset, uskonnolliset ryhmät eivät aina pitäneet Normanista,[4] hänen musiikkinsa toi hänelle suuren ihailijajoukon vastakulttuuriliikkeissä. Vaikka Normanilla oli sopimus Capitol Recordsin kanssa, Paul McCartney otti yhteyttä häneen keskustellakseen tämän musiikista. [8] Tämä tapaaminen rohkaisi Larrya, vaikka hän hieman ilkkui McCartneyta toisen albuminsa sanoituksissa ("Dear John, who's more popular now? I´ve been listening to some of Paul's new records. Sometimes I think he really is dead." kappaleelta "Reader's Digest". Katso Paul on kuollut.)

Vuonna 1972 päästyään MGM-levymerkille Norman äänitti toisen studioalbuminsa Beatles-tuottaja George Martinin kanssa. Albumin nimeksi tuli Only Visiting This Planet. Samana vuonna Normanilla oli rooli elokuvan The Blob jatko-osassa Son of Blob.

Vuonna 1973 Norman julkaisi MGM:llä albumin So Long Ago the Garden. Norman kuitenkin uskoi, että levy-yhtiö puuttui hänen albumiensa aiheisiin, joten Norman jätti MGM:n ryhtyäkseen riippumattomaksi artistiksi.

Only Visiting This Planetia, So Long Ago The Gardenia ja In Another Landia kutsutaan usein "The Trilogyksi".[9]

Riippumattomana muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jätettyään MGM:n Normania nimitettiin "itsepäisen riippumattomaksi artistiksi" 3 vuosikymmenen ajan.[4] Norman tuotti suurimman osan musiikistaan luovina vuosinaan 1966 - 1978 aina People!-albumeistaan soolojulkaisuihinsa kuten Something New Under the Son. Kuolemaansa saakka hän julkaisi jatkuvasti albumeita ja äänitteitä levymerkillään Solid Rock Records.

Normanin kappaleet olivat laaja-alaisia ja käsittelevät sellaisia aiheita kuten politiikkaa ("The Great American Novel"), vapaata rakkautta ("Pardon Me"), sodanaikaisten journalistien passiivista kaupallisuutta ("I am the Six O'Clock News"), noituutta ja okkultismia ("Forget Your Hexagram"), eristäytyneisyyttä ("Lonely by Myself"), uskonnollista tekopyhyyttä ("Right Here in America") sekä monia muita aiheita, joita hänen kollegansa eivät tavallisesti käsitelleet.

Omien äänitteidensä lisäksi Larry Norman tuotti muutaman muun riippumattoman esittäjän musiikkia kuten Randy Stonehill ja Salvation Air Force. Maineikkain ja kiistellyin Normanin levymerkillä julkaistu albumi oli Daniel Amosin Horrendous Disc, jonka tuotti Mike "Clay" Stone.

Vuonna 1981 Norman ja hänen isänsä perustivat levymerkin Phydeaux Records vastatakseen siihen, että markkinoilla myytiin Normanin musiikin bootleg-äänitteitä. Normanin mukaan keräilijöiden joukossa hänen vinyylialbumeitansa myydään 400 dollarin hinnoilla.[10]

Vuonna 1989 Neuvostoliiton hajotessa Larryn ja hänen veljensä Charlesin oli tarkoitus esiintyä Moskovassa. Norman vihjaa, että hän ja hänen veljensä sairastuivat syötyään aterian, joka tarjottiin heille "erityisruokalistalta". Pian jälkeenpäin Normanin huoneeseen tuli kolme sairaanhoitajaa ("kehoiltaan kuin [amerikkalaisen] jalkapallonpelaajat", Norman kuvaili), jotka kehottivat Normania menemään sairaalaan. Norman alkoi epäillä ja kieltäytyi. Neuvostoliiton armeijan henkilökunta perui konsertin 20 minuuttia esityksen alettua.[11] Tapauksesta huolimatta Norman palasi Venäjälle ja esiintyi Moskovan olympiastadionilla vuonna 1990. Tehtyään seitsemän menestyksekästä esitystä tuolla stadionilla Norman järjesti kaupunkiin yhtiönsä Solid Rock Recordsin sivukonttorin.[4]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rock- ja folkmusiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Se on kuin jäävirta...se kasvaa, ja sitä ei voi pysäyttää."

Vuonna 1971 Time-lehti uutisoi Jeesus-liikkeen kasvusta, ja vaikka Larry Norman otti etäisyyttä siihen,[4] hänestä oli tullut liikkeen seuraajien suosituimpia muusikoita. Time uutisoi, että Eric Claptonista oli tullut "Jeesus-liikkeen käännynnäinen" ja eräässä vuoden 1971 kansijutussa mainittiin liikeen vaikuttamia jäseniä yhtyeistä Peter, Paul, and Mary ja Fleetwood Mac. Johnny Cash mainittiin myös, ja hän tuotti myöhemmin The Gospel Road -albumin ja videon.[3]

Norman pyrki auttamaan muusikoita, jotka kärsivät päihdeongelmista 1970-luvulla. Hän aloitti näyttelijöille ja muusikoille suunnatun raamattupiirin nimeltä "The Vineyard". Sen kasvettua folk rock artisti Bob Dylan osallistui myös opetukseen. Jälkeenpäin Dylan tutustui Normanin levyihin Only Visiting This Planet ja So Long Ago the Garden. Tänä aikana Dylan julkaisi kolme albumia, jotka olivat tyyliltään samanlaisia kuin Normanin: Slow Train Coming (1979), Saved (1980) ja Shot of Love (1981).[12]

Vaikka Norman sanoi vuoden 1984 haastattelussa, että hän ei tuntenut Dylania kovin hyvin, hän muisti ajatelleensa, että "Tämä on paras albumi, jonka olen koskaan kuullut." kun Slow Train Coming julkaistiin. Hän sanoi albumista: "En tule koskaan kirjoittamaan noin hyvää albumia, hän ei tule koskaan kirjoittamaan noin hyvää albumia - kukaan ei kykene siihen. Se kosketti minua joka osa-alueella. Tiedäthän miehet kamppailussa, niin kuin Dylan oli, kun hän kuoli itsellensä ja tuli kristityksi, ne ovat mielenkiintoisia... Pelkäsimme kaikki, että amerikkalaisen mielettömyyden evankelinen yksinkertaisuus vaikuttaisi häneen liikaa ja kirjoittaisi albumin, joka ei olisi hänen runouden lahjansa arvoinen. Tämä albumi on kuin rukous, se on kaunis rukous, sosiaalinen yhteys. Se on yhteys kaikille harhanäköisille ihmisille, jotka ovat vihaisia."[13]

Irlantilainen laulaja-lauluntekijä Van Morrison ja yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä John Mellencamp väittävät ihailevansa Larry Normanin musiikkia. Yli 300 artistia on tehnyt covereita Normanin kappaleista, mukaan lukien Sammy Davis Jr.[10]

Rockhistorioitsija Walter Rasmussenin väittämän mukaan Pete Townshend myönsi kerran, että The Whon vuoden 1969 albumi Tommy sai innoituksensa People!:n kappaleesta "Epic". Townshend on kuitenkin sittemmin kieltänyt yhteyden.[14][9]

Punkiin ja vaihtoehtorockiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Post-punk-yhtye U2 perustettiin Dublinissa, Irlannissa 1970-luvun puolivälissä sen jälkeen, kun ensimmäisen aallon punkyhtyeet tekivät kiertueita. Punkpiireissä ja "Shalom Fellowship" -yhteisössä toimeliaat U2-jäsenet sanoivat olevansa Larry Normanin musiikin "ihailijoita".[10] Molemmat artistit soittivat konsertteja Yhdistyneen kuningaskunnan Greenbelt Festival-tapahtumassa vuonna 1982.

Charles Thompson IV tutustui Larry Normanin musiikkiin 13-vuotiaana muutettuaan Kaliforniaan ja nähtyään Normanin konsertissa. Tänä aikana Thompson sanoi Normanista: "Minusta uskonnolliset ihmiset eivät tainneet juuri kunnioittaa Larry Normania... hänellä kun oli kapinallisempi rock'n'roll-tyyppinen maine." "Pukeuduin kuin hän, näytin samalta kuin hän, hän oli ehdoton idolini."[15] Ollessaan lukiossa Massachusettsissa Thompson alkoi käyttää lavanimeä Black Francis ja perusti The Pixies -yhtyeen yhdessä Joey Santiagon, Kim Dealin ja David Loveringin kanssa. Kim Dealin mukaan Pixiesin vuoden 1987 ep:n Come On Pilgrim nimi on peräisin iskulauseesta, jota Norman käytti konserteissaan. Samoin kappaleessa "Levitate Me" on samantapainen Normanin iskulause. [16]

Äänittäessään Pixiesin albumia Surfer Rosa tuottaja Steve Albini tunnisti Pixiesin viittaukset ja ymmärsi, että hänellä ja Black Francisilla oli molemmilla "sama viehtymys" Normanin musiikkiin. He keskustelivat Larry Normanista pitkään äänittäessään albumia.[17] Vuonna 1991 Nirvana vuorostaan julkaisi albumin Nevermind, joka kasvatti vaihtoehtorockin suursuosiota 1990-luvulla. Kurt Cobain kuvaili albumia ja erityisesti singleä "Smells Like Teen Spirit" yrityksenä "kopioida Pixiesia". Koska Surfer Rosa oli ollut yksi hänen suosikkialbumeistaan, Cobain pyysi juuri Steve Albinia tuottamaan yhtyeen kolmannen albumin In Utero.

Vaihtoehtorockin suosion noustua valtavasti 1990-luvulla The Pixies sai entistä enemmän huomiota musiikilleen. U2 pyysi Pixiesia kanssaan Zoo TV -kiertueelle vuonna 1992. Eräässä konsertissa U2:n jäsenet esittelivät Larry Normanin Francisille. U2 oli ilmoittanut Francisille aiemmin, että Larry tulisi konserttiin.[18]

Kiertueen päätyttyä The Pixies hajosi 1993. Kim Deal jatkoi musiikkialalla yhtyeessä The Breeders, jonka hän perusti 1988. Black Francis alkoi esiintyä soolartistina lavanimellä name Frank Black. Esikoisalbumi Frank Black and the Catholics äänitettiin vuonna 1997 ja julkaistiin 1998. Albumi sisältää coverin Larry Normanin kappaleesta "Six-Sixty-Six."

Lukuisia menestyneitä vaihtehtorocksinglejä 1990- ja 2000-luvulla julkaissut Collective Soul nimeää Daniel Amosin suureksi innoittajakseen. Norman julkaisi Amosin albumin Horrendous Disc levy-yhtiöllään 1981.

Vuonna 2004 The Pixies aloitti paluukiertueen. Tänä aikana kesäkuussa 2005 keulahahmo Black Francis soitti Larry Normanin kanssa konsertissa, jonka odotettiin jäävän Normanin viimeiseksi. Parivaljakko esitti Normanin vuoden 1978 kappaleen "Watch What You're Doing."[1]

Larry Normanin veli Charles Normal on vaihtoehtorockkitaristi, joka esiintyi myös kesän 2005 konsertissa. Hän soittaa nykyisin yhtyeessä Guards of Metropolis (aiemmin Softcore) sekä Frank Blackin Catholics-taustayhtyeessä.

Nykyajan kristilliseen musiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larry Normanin suhde kristinuskon kirkkoon ja nykyajan kristilliseeen musiikkiin on ollut vuosia eripurainen. Portlandin uutis- ja radioasema KXL:n mukaan Normanin yhteiskunta-asema aiheutti kiistaa vanhoillisten kristittyjen joukossa. Hänen näkemyksensä rasismista ja köyhyydestä toivat hänelle tappouhkauksia 1970-luvulla.[11] Kristillisissä kirjakaupoissa Normanin musiikki oli julistettu pannaan, ja se on yleisesti vielä voimassa. Pannaan julistaminen ei johtunut ainoastaan Normanin yhteiskunta-asemasta, vaan myös hänen suosimastaan seurastaan. Norman sanoi eräässä haastattelussa:

"Kirkot eivät aikoneet hyväksyä minua, kun näytän katutyypiltä pitkissä hiuksissa ja farkuissa. He eivät pitäneet äänittämästäni musiikista, ja minulla ei ollut halua julistaa ilosanomaa kääntyneille."[19]

Kysyttäessä onko hänen vuoden 1969 albuminsa Upon This Rock "kristillinen", Norman vastasi:

"Ei, se ei ollut kristillinen albumi niille uskoville, jotka halusivat, että kaikki pitää sanoa selkeästi. Se oli enemmänkin katutappelu. Sanoin [kristityille]...Tämä albumi ei ole teille."[19][20] Vuonna 1984 Norman sanoi mielipiteensä kristillisestä musiikista: "Olen tyytyväinen siihen, mitä Englannissa ja Euroopassa tapahtuu...mutta en ole järin innoissani kristillisen musiikin kaupallistumisesta Yhdysvalloissa." Kaksi vuotta ennen vuoden 1984 haastattelua hän valitti, että kristillinen musiikki tarkoittaa yleensä "kehnoa ajattelua, epärehellisiä kielikuvia ja huonoa runoutta" ja sanoi, että "En ole koskaan päässyt sen järkytyksen yli, kuinka huonoja ne sanoitukset ovat."[13]

Kuitenkin viime vuosina monet nykyajan kristillisen musiikin esittäjät ovat nimenneet Normanin musiikkinsa vaikuttajakseen, erityisesti kristillisen rockmusiikin alalajissa. Hänet mainitaan usein vaikuttajaksi Keith Greenin ja Randy Stonehillin kristinuskoon kääntymiseen.[10] (Molemmista nimittäin tuli kristillisiä artisteja.) Hän antoi haastatteluja lehdille, jotka käsittelevät nykyajan kristillistä musiikkia ja otti vastaan alan palkintoja. Kysyttäessä suhteestaan nykyajan kristilliseen musiikkiin ja omaan musiikkiinsa, Norman vastasi: "Olen iloinen, jos olen rohkaissut muita artisteja."[19]

  • Vuonna 1986, Norman oli mukana kristillisen artistin Geoff Moore and the Distancen musiikkivideolla, jonka kappale oli cover Normanin "Why Should the Devil (Have all the Good Music?)" -kappaleesta.
  • Vuonna 1995 monet nykyajan kristillisen musiikin esittäjät julkaisivat tribuuttialbumin One Way: Songs of Larry Norman. Useat suositut kristilliset artistit osallistuivat hankkeeseen, mukaan lukien dc Talk, Rebecca St. James, Audio Adrenaline ja Grammatrain.
Simpsonit-sarjakuvan parodia Larry Normanista.

Populaarikulttuuriin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Larry Norman teki cameo-esiintymisen vuoden 1972 elokuvassa Beware! The Blob.
  • Vuonna 1987 äänittäessään ja esittäessään kappaletta "Levitate Me," Pixiesin laulaja Black Francis huutaa "Come on Pilgrim, you know He loves you!" ja imitoi Larry Normanin korostusta.
  • 1990-luvun puolivälissä Simpsons Comics julkaisi rajoitetun painoksen pilakuvan "Simpsonit"-sarjan mukaisesti tyylitellystä Larry Normanista, joka esittää kappaleen "Why Should the Devil Have all the Good Music?"
  • Simpsonit-sarjakuvan lisäksi tehtiin Simpsonit-kello, joka sisältää keltaisen, kolmisormisen Larry Normanin.[21]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norman kuoli 24. helmikuuta 2008 kotonaan Salemissa, Oregonissa perheensä ja ystäviensä läheisyydessä. Päivää aiemmin hän kirjoitti viestin kotisivulleen koskien sydänsairauttaan:

Olo on kuin olisin Cracker Jack -[karkki]pakkauksessa oleva yllätyspalkinto, jota Jumalan käsi kurottaa nostaakseen minut ylös. Olen ollut kuukausien ajan lääkityksessä. Haavani suurenevat koko ajan. On vaikeata hengittää. Olen valmis lentämään kotiin. En ole täällä kauempaa. En voi sille mitään. Sydämeni on liian heikko. Haluan sanoa hyvästit kaikille. Menneinä aikoina olette avomielisesti tukeneet minua rukouksin ja taloudellisesti, ja tarvitsemme varmaan vieläkin tukea. Haluan tulla haudatuksi yksinkertaisessa honka-arkussa, jossa on kukkia sisällä. Haluaisin työntää pimeyden pois niin urheasti kuin voin. Sivuilleni tulee tietoa hautajaisistani, jos jotkut teistä haluavat osallistua. Emme tiedä päivää, jolloin kuolen. Hyvästi, näkemiin, tapaamme vielä.[22]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larry Norman on maineikas erikoisesta luonteestaan. Q.Stone-yhtyeen Sakari Löytty on kuvaillut Kotimaa-lehden jutussa, että "Larry oli jonkin sortin luova hullu. Hän saattoi nukkua studion nurkassa ja yhtäkkiä vetää hienoja ideoita takataskustaan."[23] Mikko Löytty kertoo Soundi-lehden haastattelussa, että Normanin kanssa oli aluksi pelottavaa työskennellä: ”Se oli semmoinen singahteleva kumiukko, josta ei ikinä tiennyt, mitä se seuraavaksi tekisi.”[24]

Norman oli kahdesti naimisissa, molemmat liitot päättyivät eroon. Hänen entisiin ystäviinsä kuului kristityt muusikot Randy Stonehill, Daniel Amos, Tom Howard ja Steve Scott. Normanin kuoleman jälkeen World-lehti uutisoi, että Larrylla oli suhde australialaisen naisen, Jennifer McCallumin kanssa vuoden 1988 kiertueen aikana. Heille syntyi avioliiton ulkopuolinen poikalapsi. McCallumin sanoi julkistaneensa tiedon vasta nyt, koska Daniel Robinson, Larryn poika, oli jätetty osattomaksi Normanin testamentista.[25]

Dokumentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Normanin elämästä tehtiin dokumentti Fallen Angel: The Outlaw Larry Norman. Sen tuotti David DiSabatino, joka on tehnyt dokumentin myös Lonnie Frisbeesta. Dokumentti näytettiin Chicagon Wheaton Collegessa lokakuussa 2008, samassa yhteydessä Randy Stonehillin konsertin kanssa.[26][7]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulta alkaen Larry Norman on osallistunut yli 90 albumin tekoon, mukaan lukien kokoelmalevyt ja konsertti-bootleg-äänitteet. Nämä äänitteet on julkaistu eri levy-yhtiöillä ja eri esittäjien kanssa. Alla on mainittu osa Normanin tuotannosta.

Albumi Julkaistu
Upon This Rock 1969
Only Visiting This Planet 1972
So Long Ago the Garden 1973
In Another Land 1976
Labor of Love 1982
Stranded in Babylon 1991
We Wish You a Larry Christmas 1998
Tourniquet 2001

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sanford, DavidFarewell, Larry Norman Christianity Today 2005-06-27 viitattu 2007-12-26
    "The man known as the Father of Christian Rock, whose health has been failing in recent years, played his last U.S. concert Friday night in his hometown of Salem, Oregon."
  2. Quillen, SherryLocal legends on stage San Jose Mercury News 2007-10-17 viitattu 2007-12-27 "His gritty, idiosyncratic approach to "Jesus rock" earned him a devoted following that wasn't limited to Christian music fans. Charles Thompson III, who called himself Black Francis when he fronted the influential group the Pixies, is one of his fans in the secular world."
  3. a b The New Rebel Cry:Jesus is Coming! Time 1971-06-21 retrieved 2007-12-26
    "Go Tell About Jesus—The sounds produced by the rock groups are not always good nor the lyrics always effective evangelism, but the best of the Jesus-rock music is both professionally and theologically solid. Larry Norman, probably the top solo artist in the field, attacks the occult in his album Upon This Rock: "Forget your hexagram/ You'll soon feel fine/ Stop looking at the stars/ You don't live under the signs."
  4. a b c d e f g h Alfonso, BarryLarry Norman Biography Musicianguide.com retrieved 2007-12-27
    "For his part, Norman kept a certain amount of distance between himself and his youthful followers. "I did not particularly feel comfortable with the Jesus Movement," Norman told Contemporary Musicians. "I was not one of the kids who had recently become a Christian. I did not have any scintillating 'testimony' of getting high on Jesus and then giving up drugs, girls and the pursuit of material possessions.... In fact, I felt that I was neither part of the 'establishment' [n]or part of the alternative lifestyle enclave which felt itself so superior to their parents and our civic leaders."
  5. Alfonso (2006 18-19)
  6. a b c Ron Harris: Split over Scientology, 60s band 'People' reunites for one night The Salinas Californian.
  7. a b Larry Norman, 'Father of Christian Rock,' Dies at 60 ChristianityToday. Viitattu 2008-02-27.
  8. Norman, Larry "The Jesus Movement - "Singing A New Song", The Liberator, viitattu 2007-12-27
  9. a b Larry Norman - So Long Ago The Garden newmusicplease.com 2006-08-28 retrieved 2007-12-27
  10. a b c d Larry Norman: The Gospel Music Hall of Fame Biography, reproduced by KNET radio. "Later, even Bob Dylan, John Mellencamp, Black Francis of The Pixies nee Frank Black, the group U2, and Van Morrison have called themselves fans."
  11. a b Hagestadt, AndréThe genesis of Christian rock: Larry Norman interview KXL.com 2003-01-10 viitattu 2007-12-27
  12. Source: Promotional Materials for So Long Ago the Garden (remastered), (External commercial site.)
  13. a b Larry Norman interview, Strait, 1984.
  14. Source: Liner notes from People: I Love You Korea (2007).
  15. Frank, Josh Caryn Ganz, Fool the World: The Oral History of a Band Named Pixies (St. Martin's Press, 2006) 83-84. ISBN 978-0312340070
  16. Frank (2006) 84.
  17. Frank (2006) 99-100
  18. Frank, Josh Caryn Ganz, Fool the World: The Oral History of a Band Named Pixies (St. Martin's Press, 2006) 215. ISBN 978-0312340070 "Thompson: I remember my first opportunity to meet Larry Norman came through U2 of all people. A lot of people in the U2 organization are Christians, basically."
  19. a b c Rumburg, Gregory reproduced at Larry Norman.com Rock for the Ages CCM Magazine
  20. Spencer, Michaelinternetmonk.com viitattu 2007-12-27
    CCM: Larry, think back to 1969 and the release of your "Upon This Rock" on Capitol. Was that a "Christian" album as we think of them today? If not, what was it? NORMAN: "Upon This Rock" was written to stand outside the Christian culture. I tried to create songs for which there was no anticipated acceptance. I wanted to display the flexibility of the gospel and that there was no limitation to how God could be presented. I used abrasive humor and sarcasm as much as possible, which was also not a traditional aspect of Christian music. I chose negative imagery to attempt to deliver a positive message, like "I Don't Believe in Miracles" is actually about faith. "I Wish We'd All Been Ready" talked about something I had never heard preached from a pulpit as I grew up. "The Last Supper" and "Ha Ha World" used very surreal imagery which drug users could assimilate. My songs weren't written for Christians. No, it was not a Christian album for those believers who wanted everything spelled out. It was more like a street fight. I was saying [to Christians], "I'm going to present the gospel, and I'm not going to say it like you want. This album is not for you."
  21. Information about the production of the watch is not immediately available, but its existence can nevertheless be verified. For example, an eBay member attempted to sell one in early December 2007. The listing and accompanying photograph may still be seen here: http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=170175176699
  22. Statesman-Journal Larry Norman, 'father of Christian rock music,' passes away in Salem at age 60 2008-02-25 retrieved 2008-02-25
  23. Rusama, Heikki: Muusikot muistelevat ikuista Jeesus-hippiä (Artikkeli Larry Normanin kuolemasta) Kotimaa. 27. helmikuuta 2008. Helsinki: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa. Viitattu 6. joulukuuta 2008.
  24. Jäljittelemätön Larry Norman (20.5.2008) Kirkko ja Kaupunki.
  25. Orteza, Arsenio Larry Norman's tragic post-mortem World Magazine, 2008-07-12 retrieved 2008-07-17
  26. Documentary profiling Larry Norman: ‘Father of Christian Rock’ Wheaton College. Viitattu 2008-12-07.