Uskontunnustus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uskontunnustus on määrämuotoinen uskon, yleensä uskonnollisen uskon, sisällön tunnustus tai ilmoitus. Monet kristilliset varhaisen kirkon uskontunnustukset ovat syntyneet ekumeenisissa kirkolliskokouksissa oikean uskon erottamiseksi harhaopeista. Myös monet yksittäiset teologit ovat kirjoittaneet erilaisia uskontunnustuksia, eivätkä läheskään kaikki ole saaneet niin yleistä asemaa kuin jotkut.

Kristillisiä uskontunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskontunnustus juutalaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitään kaikkia juutalaisia sitovaa dogmatiikkaa ei ole olemassa. Juutalaisen uskon sisältö kuitenkin välittyy mm. lähes muuttumattoman rukoustradition kautta (siddur).[1]

Juutalaisuuden uskontunnustuksena pidetään Šema Israel -rukousta: Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. (5. Moos. 6:4)

Rabbi Maimonides muotoili 1100-luvulla juutalaisen uskon 13 prinsiippiä. Nykyisin ortodoksijuutalaiset ovat yleisesti ottaen hyväksyneet nämä periaatteet sitoviksi, muut suuntaukset eivät. Prinsiipit ovat nykyisin juutalaisessa rukouskirjassa. Joseph Albo taas kiteytti juutalaisen uskon seuraavasti: "Israelilaisen uskonnon kolme perustaa ovat ne kolme totuutta, johon israelilaisten on uskottava: Usko yhteen ainoaan korkeimpaan Jumalaan. Usko siihen, että Toora on välittömästi meille Jumalan antama. Usko siihen, että Jumala on oikeudenmukainen tuomari, joka palkitsee ja rankaisee ihmisten teot ansion ja synnin mukaan."[1]

Lavinia ja Dan Cohn-Sherbok kirjoittavat, ettei juutalaisuus ole riippuvainen seuraajiensa oikeasta uskosta, koska juutalaisuudessa on kyse fyysisestä polveutumisesta ja vain vähäisessä määrin käännynnäisyydestä.[2]

Uskontunnustus Islamissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Šahada

Islamissa Šahada on lause, joka sisältää Islamin perusopin, ja on merkittävässä osassa islamilaisessa kulttuurissa: "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä."

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jouni Turtiainen (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen, s. 82–84. Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-450-2.
  2. Lavinia ja Dan Cohn-Sherbok: A Popular Dictionary of Judaism, s. 32. Curzon Press, 1995. ISBN 0-7007-0357-8.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä uskontoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.