Piispa (mormonismi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi

USVA headstone emb-11.svg

Historia

Joseph Smith
Ensimmäinen näky
Urim ja tummim· Oliver Cowdery
Martin Harris · David Whitmer
Brigham Young · Sidney Rigdon

Oppi ja rituaalit

Jumala · Pelastussuunnitelma
Oppi kirkosta · Kaste
Konfirmaatio · Endaumentti
Sinetöinti · Pappeus
Avioliitto · Perhe
Moniavioisuus
Viisauden sana
Jumalanpalvelus · Sijaistoimitukset
Valmistavat toimitukset

Pyhät tekstit ja muut julkaisut

Mormonin kirja · Raamattu
Oppi ja liitot · Kallisarvoinen helmi

Toimintatavat ja kulttuuri

Temppeli · Lähetystyö
Apujärjestö · Pyhäkoulu
Apuyhdistys · Alkeisyhdistys
Nuoret miehet · Nuoret naiset

Organisaatio ja johtaminen

MAP-kirkko · MAP-presidentti
Ensimmäinen presidenttikunta
Kaksitoista apostolia
Apostoli · Seitsenkymmenet
Johtava piispakunta
Yleisauktoriteetit
Vaarna · Ylipappi
Piispa

Katso myös

Kritiikki · Jäsenmäärä
Mormonismi Suomessa

n  k  m
Teemasivu

Piispa on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa seurakunnan johtaja. Hänen virkansa ei siis muistuta suurten kirkkokuntien piispan virkaa, vaan se rinnastuu ensi sijassa seurakuntien kirkkoherroihin. Sen sijaan MAP-kirkon piispanvirka vastaa pitkälti ensimmäisten vuosisatojen piispanvirkaa vanhassa kirkossa.

Piispan tehtäviin kuuluu seurakunnan johtaminen, seurakunnan jumalanpalveluselämästä vastaaminen, seurakuntalaisten hengellisestä ja ajallisestä hyvinvoinnista huolehtiminen sekä erilaisten seurakuntaan kuuluvien yhdistysten ja ryhmien toiminnasta vastaaminen. Piispa toimii myös "Israelin tuomarina", mikä tarkoittaa sitä, että hänellä on hengellisissä asioissa tuomiovaltaa seurakuntalaisiinsa nähden. Piispa toimii myös Aaronin pappeuden johtajana seurakunnassa sekä pappien koorumin johtajana.

Piispalla on yleensä kaksi neuvonantajaa avustamassa seurakunnan johtamistyössä. Yhdessä nämä muodostavat piispakunnan, jolla on myös kollegiaalinen vastuu seurakunnan toiminnasta. Piispan toimikausi on muodollisesti viisi vuotta, mutta käytännössä toimikausien pituus vaihtelee. Seurakunnissa, joissa on useita piispaksi kelvollisia henkilöitä, ei mielellään valita samaa henkilöä piispaksi kahdeksi kaudeksi peräkkäin, koska piispanviran ei haluta henkilöityvän vain yhteen henkilöön. Yleistä on, että piispan neuvonantaja valitaan piispaksi.

Pienissä seurakunnissa, joita ei vielä ole täysin järjestetty ja joissa kaikkia virkoja ei ole, piispan tilalla voi toimia seurakunnanjohtaja.

Piispa kuuluu MAP-kirkossa Aaronin pappeuden kutsumuksiin. Oppi ja liitot -kirjan mukaan Leevin sukukuntaan kuuluva, joka on Aaronin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, saa toimia piispana syntyperänsä puolesta (Oppi ja liitot 107:16, 76). Hän ei tarvitse edes neuvonantajia. Mikäli seurakuntaan ei kuulu yhtään Aaronin jälkeläistä, tulee piispaksi valita ylempään eli Melkisedekin pappeuteen kuuluva ylipappi (Oppi ja liitot 107:17, 69). Käytännössä Aaronin jälkeläisen toimimen MAP-kirkon seurakunnan piispana on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi; kirkossa ei tällä hetkellä ole yhtään tällaista seurakuntaa. Sitä paitsi piispalle kuuluu myös tehtäviä, joiden suorittamiseen vaaditaan Melkisedekin pappeuden valtuus.

Piispojen esimiehenä ja piispojen koorumin johtajana toimii vaarnanjohtaja. Hänelläkin on apunaan kaksi neuvonantajaa, jotka yhdessä muodostavat vaarnan korkean neuvoston. Kun seurakunnan piispa on erovuorossa tai jättää tehtävänsä, vaarnan korkea neuvosto etsii hänelle seuraajan rukouksen hengessä. Kaikki piispannimitykset alistetaan myös kahdentoista apostolin ja kirkon ensimmäisen presidenttikunnan päätettäviksi. Mikäli piispaksi ehdotettu suostuu valintaan, hänet asetetaan virkaansa rukouksella ja kätten päälle panemisella. Mikäli valittu ei ole ylipappi, hänet asetetaan ensin ylipapin virkaan.

Kuten kaikki paikallistason virat, piispan virka on MAP-kirkossa vapaaehtoisvirka, josta ei makseta rahallista korvausta. Piispan lukuisat velvollisuudet vievät yleensä sangen paljon hänen vapaa-ajastaan, joten kyseessä on uhraus seurakunnalle.

Piispan velvollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jumalanpalvelusten johtaminen – Piispa vastaa sunnuntain pääjumalanpalveluksen eli sakramenttikokouksen johtamisesta. Hän kutsuu jumalanpalvelukseen puhujat ja sakramentin viettämisestä vastaavat diakonit ja papit. Piispa voi myös itse puhua sakramenttikokouksessa. Piispa tai jompikumpi hänen neuvonantajistaan johtaa jumalanpalveluksen, ilmoittaa puhujat ja laulut sekä antaa seurakunnalle tiedoksi tiedotusasiat. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina sakramenttikokouksen tilalla on "paasto- ja todistuskokous". Siinä ei ole valmiiksi sovittuja puheita, vaan sakramentin viettämisen jälkeen jokainen halukas saa nousta esiin ja lausua todistuksensa.
  • Pappien koorumin presidentti – Piispa on virkansa puolesta pappien koorumin presidentti sekä Aaronin pappeuden johtaja. Piispa on vastuussa pappien hengellisestä koulutuksesta sekä siitä, että mahdollisuuksien mukaan jokainen pappi voisi olla 18-vuotiaana temppelikelpoinen ja lähteä 19-vuotiaana lähetystyöhön. Pappien koorumin johtajan piispa vastaa myös seurakunnassa tehtävästä lähetystyöstä. Hän haastattelee kasteelle haluavat ja päättää heidän kastekelpoisuudestaan.
  • Tuomari Israelissa – Piispa haastettelee jokaisen seurakunnan jäsenen, ennen kuin hänelle annetaan temppelisuositus. Tämä osoittaa, että kirkon jäsen on kelvollinen astumaan kirkon temppeliin ja saamaan siellä annettavat korkeammat pyhät toimitukset. Täten piispa siis vastaa, ettei kukaan arvottomasti elänyt kirkon jäsen astu temppeliin. Piispan vastuulla on myös tarvittavan henkisen ja hengellisen avun järjestäminen, niin että arvottomaksi todettu kirkon jäsen voisi saavuttaa temppelikelpoisuuden mahdollismman pian. Jokaisella on myös oikeus – ja vakavissa tapauksissa myös velvollisuus – kääntyä piispan puoleen hengellisessä hädässä ja synnintunnossa. Piispan tulee järjestää avun tarvitsijalle tarvittavaa sielunhoitoa ja hengellistä tukea ja ohjausta. Vakavissa tapauksissa piispan tulee kutsua koolle kurinpitoneuvosto päättämään kirkkokuritoimenpiteistä tai vakavimmissa tapauksissa jopa seurakunnasta erottamisesta. Piispa myös haastattelee kaikki pappeuteen vihittävät ennen vihkimistä selvittääkseen, ovatko he arvollisia ja uskovatko he kirkon evankeliumiin. Piispa voi myös välittää seurakuntalaisten välisissä ajallisissa kiistoissa. Yleensä hän kuitenkin vetäytyy, mikäli asia vedetään maalliseen tuomioistuimeen.
  • Seurakuntalaisten ajallisista tarpeista huolehtiminen – Piispa on vastuussa kymmenysten ja uhrilahjojen keräämisestä seurakunnastaan. Hänellä on myös oikeus ja velvollisuus jakaa maallista hyvää ahdingossa oleville seurakunnan jäsenille. Erityisesti tämä koskee paastouhria, jonka seurakuntalaiset maksavat köyhien avustamiseksi. Piispa voi jakaa sekä suoraa raha-apua että ruoka- ja muuta tarvikeapua "piispan varastosta" kirkon antamien suuntaviivojen mukaan. Tarkoituksena ei ole, että joku jäisi pysyvästi riippuvaiseksi kirkon taloudellisesta avusta, vaan kyseessä on väliaikaiseksi tarkoitettu diakonaalinen apu. Piispa voi myös opastaa hädänalaisia seurakuntalaisiaan maallisten avustuslähteiden käytössä.
  • Seurakunnan ylipappien johtajana toimiminen – Piispa on virkansa puolesta seurakunnan ylipappien johtaja. Hän johtaa ylipappien kokouksia ja vastaa seurakunnassa toimitettavista pyhistä toimituksista, kuten kasteesta ja sakramentista. Piispa toimii yhdessä toisten ylipappien kanssa vaarnan ylipappien koorumissa. Koska tämä toiminta vaatii Melkisedekin pappeuden valtuutta, ei piispana toimiva Aaronin jälkeläinen voisi hoitaa näitä velvollisuuksia.
  • Seurakunnan muiden yhdistysten järjestäminen ja johtaminen – Piispa on vastuussa kaikesta seurakunnan toiminnasta. Hän huolehtii pyhäkoulun, naisten Apuyhdistyksen, Nuorten miesten ja Nuorten naisten yhdistysten, alkeisyhdistyksen ja muiden järjestöjen toiminnasta. Hän nimittää kullekin yhdistykselle johtajan – seurakunnan on tosin vahvistettava nimitys kättä nostamalla sakramenttikokouksessa – sekä hyväksyy heidän suosituksestaan yhdistyksille neuvonantajat ja sihteerit, alkeisyhdistyksen ja pyhäkoulun opettajat sekä yhdistysten muut kutsumukset. Kaikki nämä nimitykset tosin vaativat seurakunnan hyväksynnän. Piispalla on muutenkin perimmäinen vastuu yhdistysten toiminnasta.