Nikolaos Ihmeidentekijä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhä Nikolaos
Italialaisen taiteilijan Piero di Cosimon näkemys Nikolaoksesta, maalaus 1400-luvun lopusta.

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä eli Pyhä Nikolaus (n. 270 – n. 342) oli Myran piispa ja hänet on nimitetty pyhimykseksi niin katolisen kuin ortodoksisen kirkon piirissä. Nikolaos on osaltaan ollut antamassa hahmoa modernille Joulupukille.[1]. Pyhä Nikolaos on monien maiden ja kaupunkien suojeluspyhimys, lisäksi muun muassa merenkävijöiden, kalastajien, asianajajien, apteekkarien, oikeusmurhien uhrien ja lapsien suojeluspyhimys[2]. Keskiajalla hänen luunsa ryöstettiin Turkista Italiaan[3].

Elämä ja legenda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolaoksen elämästä tiedetään vähän. Legendan mukaan hän syntyi Lyykian Patarassa, nykyisessä Turkissa 200-luvun lopulla, vuosien 261 ja 280 välillä. Rooman valtakunta kulki jo kohden loppuaan, jatkuvat sodat, valtaliitot ja vallanpitäjien rapistuva moraali tekivät elämästä vaarallisen. Nikolaeoksen isä Theophanes ja äiti Nonna menehtyivät ruttoon. Teini-ikäinen Nikolaos peri kuitenkin suuren omaisuuden ja hänen kasvatusisäkseen tuli hänen setänsä, joka toimi luostarin esimiehenä. Kasvattipojasta tuli luostariveli, mutta ei munkkia. Myra oli tuon ajan mahtikaupunkeja. Siellä oli vieraillut Rooman keisari Hadrianus ja myös apostoli Paavali matkallaan Roomaan tuomittavaksi. Nikolaos toimi juuri tuolla alueella Lyykiassa, nykyisen Lounais-Turkin Antalyan alueela Demren, silloisen Myran, piispana noin 300. Keisari Diocletianus 300-luvun taitteessa käynnisti viimeiset kristittyjen vainot ja Nikolaos joutui lähtemään maanpakoon. Kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 313 hän palasi virkaansa, kun keisari Konstantinus I Suuri palautti kristityille kansalaisoikeudet. Nikolaos auttoi nälänhädän uhreja mm. vehnää jakamalla.[1] [4]

Nikolaos osallistui ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeassa vuonna 325 ja puolusti kristinuskon pyhää kolminaisuutta. Hänen aikaansaannostaan ilmeisesti oli, että kristillinen kolminaisuusoppi virallistettiin ja sen kyseenalaistanut areiolaisuus hylättiin harhaoppina. Nikolaosta ei mainita Nikean kokouksen piispojen listassa, mutta kuitenkin arvellaan, että hän oli yksi 318 osanottajasta sekä perimätiedon että eräiden asiakirjalähteiden mukaan. Nikolaoksen kuolinpäivänä pidetään 6. joulukuuta 343.[1][5][1] [6]

Pyhimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhimystarinan mukaan Pyhän Nikolaoksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset salassa tehdyt hyvät teot, joilla hän auttoi ongelmissa olevia ihmisiä.

Itäisen kirkon alueella Nikolaoksen pyhimyskultti oli vakiintunut jo 500-luvulla, ja 800-luvulla hän oli idässä Neitsyt Marian jälkeen kunnioitetuin pyhä henkilö. Länteen kultti levisi samalla vuosisadalla Johannes Diaconuksen kirjoitettua Nikolaoksen legendan elämäkerran Vita S. Nikolai. Kultti levisi voimakkaasti kun Nikolaoksen ruumis siirrettiin Myrasta Etelä-Italiaan Barin kaupunkiin vuonna 1087 turvaan muslimivalloittajilta. Haudan suojaksi rakennettu kirkko valmistui 1095.[1] Hautaa vartio viikinkitaustaisten varjaagien vartiosto.[5]

Joulupukin esihahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan mukaan Nikolaos kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolaoksen päivänä 5. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen joulupukki-hahmo, engl. Santa Claus. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolaoksesta.[5]

Euroopassa puolestaan Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolaoksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Joissakin englantia puhuvissa maissa Christkind(l)-nimi muuttui muotoon Kriss Kringle, jota nykyisin pidetään Yhdysvalloissa - muun muassa - Joulupukin toisena nimenä.[5]

Suomessa lahjoja jakava Nikolaos tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.[1]

Merkitys nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolaosta kunnioitetaan nykyisin pyhänä niin ortodoksisessa kuin katolisessakin kirkossa. Häntä pidetään muun muassa merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Napoli, Sisilia, Liège ja Freiburg ja monet muutkin kaupungit pitävät pyhää Nikolaosta suojelijanaan.

Pyhän Nikolaoksen muistopäivä on sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 6. joulukuuta. Ortodoksisessa kirkossa häntä muistellaan myös viikoittain joka torstai.

Hauta ja tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huolimatta siitä että Pyhän Nikolaoksen reliikkejä löytyy eri kirkoista, ovat Nikolaoksen ruumiin jäännökset pääosin säilyneet Barissa. 1950-luvulla tehtyjen tieteellisten mittausten perusteella voitiin vuonna 2005 selvittää, että Nikolaos oli ollut noin 1,5 metriä pitkä mies, hivenen aikansa keskimittaa lyhyempi. Lisäksi hänellä oli ollut murtunut nenä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edgren, Helena ja Lehtonen, Juhani U. E.: Nikolaus (noin 270 - noin 342) 2001. Kansallisbiografia. Viitattu 24.12.2007.
  • Petja Pyykkönen: Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä ortodoksi.net: Pyykkönen Petja & Hannu, Sonja Tammivuori. Viitattu 24.12.2008.
  • Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 42–49.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Edgren & Lehtonen 2001
  2. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 49.
  3. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 43.
  4. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 44–46.
  5. a b c d e Pyykkönen / Ortodoksi.net
  6. Pesonen, Hannu: Joulupukki tulee Barista. Tiede 12/2013, 2013, s. 46.