Nikolaos Ihmeidentekijä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhä Nikolaos
Italialaisen taiteilijan Piero di Cosimon näkemys Nikolaoksesta, maalaus 1400-luvun lopusta.

Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä eli Pyhä Nikolaus (n. 270 – n. 342) oli Myran piispa ja hänet on nimitetty pyhimykseksi niin katolisen kuin ortodoksisen kirkon piirissä. Nikolaos on osaltaan ollut antamassa hahmoa modernille Joulupukille.[1]. Pyhä Nikolaos on monien maiden suojeluspyhimys, lisäksi muun muassa merenkävijöiden ja lapsien suojeluspyhä.

Elämä ja legenda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolaoksen elämästä tiedetään hyvin vähän. Legendan mukaan hän syntyi Lyykian Patarassa 200-luvun lopulla ja toimi Lyykiassa, nykyisessä Lounais-Turkissa Myran piispana.[1]

Nikolaoksen on väitetty osallistuneen ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeassa vuonna 325 ja puolustaneen kristinuskoa, mutta varmoja todisteita tästä ei ole Nikolaos osallistui ehkä Nikean yleiseen kirkolliskokoukseen vuonna 325, jossa hänen kerrotaan vihastuneen Areioksen puheisiin ja puolustaneen oikeata uskoa areiolaisuutta vastaan. Tämä on historiallisesti epäselvää, sillä Nikolaosta ei mainita Nikean kokouksen piispojen listassa. Nikolaoksen kuolinvuosiksi on ehdotettu vuosia väliltä 342 ja 352. .[1][2]

Pyhimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhimystarinan mukaan Pyhän Nikolaoksen elämään liittyivät jo varhain erilaiset hyväntekemiset, joilla hän auttoi erilaisissa ongelmissa olevia ihmisiä ja joita tekoja hän ei halunnut saattaa julkisiksi, vaan teki niitä salassa.

Itäisen kirkon alueella Nikolaoksen pyhimyskultti oli vakiintunut jo 500-luvulla, ja 800-luvulla hän oli idässä Neitsyt Marian jälkeen kunnioitetuin pyhä henkilö. Länteen kultti levisi samalla vuosisadalla Johannes Diaconuksen kirjoitettua Nikolaoksen legendan elämäkerran Vita S. Nikolai. Kultti levisi voimakkaasti kun Nikolaoksen ruumis siirrettiin Myrasta Etelä-Italiaan Barin kaupunkiin vuonna 1087 turvaan muslimivalloittajilta. Haudan suojaksi rakennettu kirkko valmistui 1095.[1] Hautaa vartio viikinkitaustaisten varjaagien vartiosto.[2]

Joulupukin esihahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legendan mukaan Nikolaos kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiin keskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolaoksen päivänä 5. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen joulupukki-hahmo, engl. Santa Claus. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolaoksesta.[2]

Euroopassa puolestaan Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolaoksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Joissakin englantia puhuvissa maissa Christkind(l)-nimi muuttui muotoon Kriss Kringle, jota nykyisin pidetään Yhdysvalloissa - muun muassa - Joulupukin toisena nimenä.[2]

Suomessa lahjoja jakava Nikolaos tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.[1]

Merkitys nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikolaosta kunnioitetaan nykyisin pyhänä niin ortodoksisessa kuin katolisessakin kirkossa. Häntä pidetään muun muassa merellä kulkevien ja matkustavien suojelijana. Napoli, Sisilia, Liège ja Freiburg ja monet muutkin kaupungit pitävät pyhää Nikolaosta suojelijanaan.

Pyhän Nikolaoksen muistopäivä on sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 6. joulukuuta. Ortodoksisessa kirkossa häntä muistellaan myös viikoittain joka torstai.

Hauta ja tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huolimatta siitä että Pyhän Nikolaoksen reliikkejä löytyy eri kirkoista, ovat Nikolaoksen ruumiin jäännökset pääosin säilyneet Barissa. 1950-luvulla tehtyjen tieteellisten mittausten perusteella voitiin vuonna 2005 selvittää, että Nikolaos oli ollut noin 1,5 metriä pitkä mies, hivenen aikansa keskimittaa lyhyempi. Lisäksi hänellä oli ollut murtunut nenä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Edgren & Lehtonen 2001
  2. a b c d e Pyykkönen / Ortodoksi.net