Sekularismi
Sivulta puuttuu 
Sekularismi tarkoittaa irrottautumista uskonnosta.[1]
Sisällysluettelo |
Kirkon ja valtion ero [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Kirkon ja valtion ero
Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin nähden puolueeton.[2] Valtio ja uskonto on erotettu tarkkaan toisistaan muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa.[3] Tästä huolimatta Yhdysvallat on useimpia Euroopan maita kristillisempi maa.
Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan 2007 suosituksen ”Valtio, uskonto, sekularismi, ihmisoikeudet” (suositus nro 1804).[4] Suosituksessa Euroopan neuvosto toteaa kirkon ja valtion eron olevan Euroopan yhteisiä arvoja (artikla 4). Suosituksen pohjatekstissä ennen kokousta suositeltiin Euroopan valtioille kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Pohjateksti muuttui Suomen aloitteesta. [5]
Historiaa [muokkaa]
Sekularistien mielestä tieteen edistyminen on tehnyt jumalia koskevat oletukset tarpeettomiksi.[6] Uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu arvostelevasti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii täydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen, on kutsuttu vapaa-ajatteluksi[1]. Vapaa-ajattelua ovat edustaneet yleensä ateistit[1] ja uskonnottoman humanismin edustajat.[7] Vapaa-ajattelun aatteelliset juuret juontuvat Antiikin Kreikan humanismiin. Uudella ajalla renessanssin ja luonnontieteiden nousu edistivät Euroopassa uskonnosta vapaata ajattelua. Nimitys vapaa-ajattelija levisi John Tolandin ja Anthony Collinsin välityksellä. Myöhemmin vapaa-ajattelua kehittivät valistusajattelijat.[7]
Vapaa-ajattelijaliike järjestäytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa.[8] Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainvälinen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880 Brysselissä.[9][7] Liiton tarkoituksia oli pyrkiä ajatuksenvapauden turvaamiseen ja ihmiskunnan vapauttamiseen uskonnollisista ennakkoluuloista[9]. Jäsenjärjestöjä ovat eri maiden kansalliset liitot[9]. Tärkein toimintamuoto on ollut yhteiset kongressit[8]. Kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät totuuteen tieteen, hyvyyteen etiikan, kauneuteen taiteen ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen uudistustyön avulla. Vapaa-ajattelijain mielestä näiden päämäärien toteuttaminen edellyttää kirkon ja valtion erottamista, koulun ja kirkon erottamista sekä täydellisen ajatuksen, omantunnon, uskonnon ja ateismin vapauden toteuttamista.[7] Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.[8]
Katso myös [muokkaa]
- Ajatuksenvapaus
- Ateismi
- Holoseenin ajanlasku
- Humanismi
- Kirkon ja valtion ero
- Laïcité
- Naturalismi
- Sekulaarihumanismi
- Rationalismi
- Uskonnonvapaus
- Valtionuskonto
- Vapaa-ajattelu
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ Vapaa-ajattelijain liitto ry 2009. Tampere: Uskomaton.fi. Viitattu 29.6.2009.
- ↑ Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.
- ↑ Recommendation 1804 (2007)1: State, religion, secularity and human rights 29.6.2007. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous. Viitattu 29.11.2007. (englanniksi)
- ↑ STT: Suomi sai tahtonsa läpi valtionkirkosta 29.6.2007. Helsingin sanomat. Viitattu 30.6.2007.
- ↑ Markham, Ian: A world religions reader. 2nd edition. New York: Blackwell, 2000. ISBN 978-0-415-24749-8. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
- ↑ a b c Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767.
- ↑ a b c Nurmi, Suvielise: Katsomukset kohtaavat, s. 210. Helsinki: Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3896-7.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Haarscher, Guy: Tunnustuksettomuus. (La laïcité, 1996.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry, 2006. ISBN 952-5503-22-4.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Vapaa-ajattelijain liitto ry.
- Uskomaton.fi.
- Elämänkatsomustiedon oppikirjat. Suomen ateistiyhdistys.
- Erkki Tuomioja: Sekulaarin yhteiskunnan tulevaisuus. Darwin-symposio 14.11.2008, Helsingin normaalilyseo.
- National Secular Society (englanniksi)
- Secular Web. (englanniksi)
- Americans United for Separation of Church and State. (englanniksi)
- International Coalition Against Political Islam. (englanniksi)
- The European Humanist Federation The European Humanist Federation. (englanniksi)
| Merkittävimmät uskonnot | |
|---|---|
| Muinaisuskonnot |
Muinainen Egypti · Muinainen Lähi-itä · Kiinalaiset · Muinainen Kreikka · Germaanit · Keltit · Skandinaavit · Slaavit · Suomalaiset · Gnostilaisuus · Uusplatonismi · Muinainen Rooma · Mithralaisuus |
| Uskontotiede |
Teologia · Uskonnon alkuperä · Uskonnon kehitys · Uskonnonfilosofia · Uskontoantropologia · Uskontohistoria · Uskontopsykologia · Uskontososiologia |
| Sekularismi |
 Teemasivu |
