Syntetismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Gauguin, Näkymä saarnasta 1888.

Syntetismi oli maalaustyyli, jossa suosittiin vahvoja ääriviivoja, yhtenäisiä väripintoja, litteyttä, perusvärejä ja yksinkertaisia muotoja. Syntetismin syntyyn vaikuttivat japanilaiset puupiirrokset, keskiaikaiset lasimaalaukset, primitiivinen taide[1] ja eri maiden kansantaide. [2] Värit olivat useimmiten muita kuin paikallisvärejä.[1] Syntetismi oli yksi postimpressionismin suuntauksista.

Syntetistisesti maalasivat etenkin symbolistit 1890-luvulta alkaen. Suomessa muiden muassa Akseli Gallen-Kallela sovelsi syntetismiä Kalevala-aiheisiin maalauksiinsa.[1] Tunnettu syntetisti oli Paul Gauguin.

Syntetismi liittyy teosten muotokieleen, kun taas symbolismi viittaa taiteen aatesisältöön. Maalaustyyli sai alkunsa 1886 alkaen Bretagnessa Pont-Avenissa, jossa työskentelivät muiden muassa Emile Bernard ja Paul Gauguin. Tämän ryhmän pohjalta perustettiin 1891 syntetistien virallinen ryhmä, johon kuului lisäksi Charles Laval, Louis Anquetin, Émile Schuffenecker ja Daniel de Monfried.[2]

Periaatteena oli, että yksinkertaistaminen, ääriviivapiirustuksen korostus ja värien pelkistys tehosti ilmaisua. Syntetistit maalasivat muistinvaraisesti ja samalla pyrkivät tiivistämään havaintoja jäljittelyn ja todellisuusilluusion sijasta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]