Edgar Allan Poe
Tätä sivua ei ole | Edgar Allan Poe | |
|---|---|
 Edgar Allan Poe. Valokuva otettu vajaa vuosi ennen hänen kuolemaansa. |
|
| Syntynyt | 19. tammikuuta 1809 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kuollut | 7. lokakuuta 1849 (40 vuotta) Baltimore, Maryland, Yhdysvallat |
| Ammatit | kirjailija, runoilija, kriitikko |
| Kansallisuus |  Yhdysvallat |
| Tyylilajit | kauhukirjallisuus, rikoskirjallisuus, salapoliisikirjallisuus, tieteiskirjallisuus, fantasiakirjallisuus |
| Liike | romantiikka, kauhuromantiikka |
| Allekirjoitus |  |
 |
|
Charles Baudelaire | Arnold Böcklin | Magnus Enckell | Gustav Klimt | Max Klinger | Stéphane Mallarmé | Gustave Moreau | Mihail Nesterov | Edgar Allan Poe | Sully Prudhomme | Arthur Rimbaud | Konstantin Somov | Émile Verhaeren | Paul Verlaine
Edgar Allan Poe (19. tammikuuta 1809, Boston, Massachusetts, Yhdysvallat – 7. lokakuuta 1849, Baltimore, Maryland, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija.
Poe on amerikkalaisen romantiikan suuria nimiä. Kiintymys outoon ja yliluonnolliseen kukoistaa hänen kuuluisissa jännitys- ja kauhunovelleissaan. Niiden tekniikka on ollut esikuvana myös monille rikos- ja tieteiskirjailijoille.lähde?
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Poe syntyi irlantilais-skotlantilaiseen perheeseen Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat näyttelijöitä. Poen isä hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin menestyvän tupakkakauppiaan John Allanin luokse Richmondiin ja kastettiin Edgar Allan Poeksi. Edgar Allanin lapsuuden merkittävin jakso olivat ehkä vuodet 1815–20, jotka hän vietti koulussa Englannissa. Novelli William Wilson on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta. Vuonna 1826 Poe aloitti opinnot Virginian yliopistossa, mutta vietti siellä vain vuoden. Hän menestyi opinnoissa, mutta jatko kävi mahdottomaksi, kun hänen holhoojansa John Allan kieltäytyi maksamasta Poen huimia pelivelkoja.
Menetettyään taloudellisen tukensa Poe värväytyi armeijaan vuonna 1827. Tähän mennessä hän oli jo kirjoittanut ensimmäiset, lordi Byron -tyyliset runoteoksensa. Armeijassa Poe menestyi ja pääsi vuonna 1830 West Pointin sotilasakatemiaan. Sieltä hänet erottiin jo seuraavana vuonna sääntörikkomusten takia. Tämän jälkeen hänen elämässään seuraa huonosti tunnettu jakso, mutta vuonna 1833 hänen tiedetään asuneen isänsä siskon luona Baltimoressa.
Voitettuaan 1833 erään kirjoituskilpailun tarinalla MS Found in a Bottle Poe muutti takaisin Richmondiin ja pääsi useisiin kirjallisuuslehtiin toimittajaksi, joissa töissä hän toimi 1840-luvulle asti. Tänä ajanjaksona hän kirjoitti eräät tunnetuimmat kirjalliset työnsä. Vuonna 1835 26-vuotias Poe meni salaa naimisiin 14-vuotiaan serkkunsa Virginia Clemmin kanssa. Työskennellessään T. L. Whiten Southern Literary Messenger -lehdessä hän avioitui vaimonsa kanssa uudelleen julkisesti toukokuussa 1836. Virginia sai vuonna 1842 verensyöksyn ja eli lähes invalidina, kunnes kuoli vuonna 1847 tuberkuloosiin. Pari vuotta myöhemmin Poe itse kuoli Baltimoressa vuonna 1849 enkefaliittiin eli aivotulehdukseen.
Poen mahdollisesta alkoholin- ja oopiuminkäytöstä on ristiriitaisia tietoja. Hänen niin kutsuttu ystävänsä Rufus Wilmot Griswold kirjoitti Poen kuoleman jälkeen suurimmaksi osaksi itse keksimänsä elämänkerran Memoirs Poen elämästä. Siinä hän kuvaili Poeta synkäksi, ystävättömäksi ihmiseksi, joka oli pahasti alkoholiongelmainen. Pahaksi onneksi nämä kuvaukset ovat jääneet elämään aina näihin päiviin asti. Samoin 1800-luvun alkupuolen yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa juopottelu-termiä käytettiin herkemmin kuin nykyään. Ainoat viitteet oopiuminkäyttöön ovat Poen joissain teksteissä esiintyvät kirjan henkilöiden oopiumikokeilut. Jos Poen kirjoitukset olivat ristiriitaisia, niin sitä oli myös hänen elämänsä näin jälkikäteen tarkastellessa. Ennen kuin uusia tutkimustuloksia saadaan jostain esiin, ei täyttä varmuutta saada. [1]
[muokkaa] Tuotanto
Poe kirjoitti lähinnä novelleja ja runoja. Hänet tunnetaan ennen muuta kauhukirjailijana, mutta hän oli myös rikoskirjallisuuden pioneereja ja eräs varhaisimpia tieteistarinoiden kirjoittajia. Poe käytti usein runoissaan ja novelleissaan symbolismia taivuttaakseen lukijansa ymmärtämään näkemyksensä elämästä, uskonnosta, rakkaudesta ja kuolemasta. [2]
Poe saavutti suosiota ensiksi Ranskassa ja Englannissa, ja vasta hänen kuuluisa runonsa Korppi (The Raven, 1845) toi hänelle tunnustusta kotimaassaan. Korppi kuvastaa rakkaan menettämisen tuskaa viiltävästi, ja sillä on tausta Poen omassa elämässä; Poen vaimon terveys oli Korpin kirjoittamisen aikaan nopeasti heikkenemässä.
Poen salapoliisikirjallisuuden ytimen muodostavat kolme C. Auguste Dupin -tarinaa, joista tunnetuin lienee Rue Morguen murhat (The Murders in the Rue Morgue, 1841). C. Auguste Dupin on sittemmin valtavaksi paisuneen kirjallisen salapoliisikunnan eräs varhaisimmista edustajista ja C. Auguste Dupin -tarinat yhdessä Kultakuoriaisen (The Gold Bug, 1843) ja Poen rikoksen psykologiaa tutkineiden tarinoiden kanssa salapoliisikirjallisuuden varsinainen alku.
Arthur Conan Doyle lainasi C. Auguste Dupin -tarinoista lähes suoraan hahmot (nerokas, eksentrinen harrastelijaetsivä, ja tämän keskinkertainen, tarinoiden kertojana toimiva apuri) ja rakenteen, mutta on sanottu, että hänen Sherlock Holmesinsa ei juuri pärjää Poen C. Auguste Dupinille sen paremmin älykkyydessä kuin eksentrisyydessäkään.
Muita Poen tunnettuja kertomuksia ovat muun muassa Usherin talon häviö (The Fall of the House of Usher, 1839) ja Punaisen kuoleman naamio (The Masque of the Red Death, 1842) .
[muokkaa] Teoksia
- Valtameren salaisuus : kertomus oudoista seikkailuista ja kolkoista kohtaloista kahdella purjelaivalla sekä kuvaus ihmeellisestä lämpimästä merestä, villistä raakalaiskansasta ja saaristosta etelänavan ympärillä, niteet I ja II, 50 pennin kirjasto ; n:o 12, 1915
- Morgue kadun kauhu, Ahjo , 1920
- Rakkauden ja kuoleman lauluja. Tammi, 1946. Suomentanut ja elämäkerran kirjoittanut O. Nousiainen. Näköispainos: Kirja kerrallaan. Lasipalatsi, 1999.
- Korppi ja Kultakuoriainen sekä muita kertomuksia, WSOY , 1959
- Novelleja, WS , 1970
- Rue Morguen murhat ja muita kertomuksia, WSOY , 1975
- Punaisen surman naamio ja muita kertomuksia, Karisto , 1981
- Pelon ja kuoleman kertomuksia, suom. ja toim. Harri Haarikko, Book Studio , 1993, 2. p. Gummerus, 2007, sisältää novellit
- Merkillinen laatikko (The Oblong Box, 1844)
- Soikeakehyksinen muotokuva (The Oval Portrait, 1842)
- Joukkosielu (The Man of the Crowd, 1840)
- Kertomus hiljaisuudesta (Silence – A Fable, 1837)
- Morella (Morella, 1835)
- Metzengerstein (Metzengerstein, 1832)
- Sanojen mahti (The Power of Words, 1845)
- Berenice (Berenice, 1835)
- Tapaaminen (The Assignation, 1834)
- Kampura (Hop-Frog, 1849)
- Kauhutarinoita, Valitut Palat , 1995
- Ajan ja avaruuden kartat, Book Studio , 1999
- Kootut kertomukset. Suomentanut Jaana Kapari. Teos, 2006. ISBN 951-851-017-2. Sisältää kaikki Poen novellit
- Arthur Gordon Pymin selonteko, (The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket) suomentanut Jaana Kapari-Jatta (Teos, 2008)
[muokkaa] Katso myös
- The Alan Parsons Project LP Tales of Mystery and Imagination (1976)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Edgar Allan Poe. Kootut kertomukset. Suomeksi kääntänyt Jaana Kapari. Kustannusosakeyhtiö Teos Helsinki, 2008. Esipuhe s. 13. ISBN 978-951-851-017-1
- ↑ Verona Fair: Symbolism and Poe Hub Pages Viitattu 19.4.2010. (englanniksi)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ackroyd, Peter: Edgar Allan Poe: Lyhyt elämä. (Poe: A life cut short, 2008.) Suomentanut Helene Bützow. Jyväskylä: Atena, 2008. ISBN 978-951-796-534-7.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Poe-museo Richmondissa Virginiassa. (englanniksi)
- Poen runo The Raven äänitiedostona. (englanniksi)
- Poen novelli Petollinen sydän (julkaistu alunpitäen Aamulehdessä n:o 105 7.5.1893).
- Poen novelli Morella (julkaistu alunpitäen Helsingin kuvalehden numeroissa 4-5/1909)
- Edgar Allan Poe Teoksen sivuilla.
- Leena Peltonen: Ajan ja avaruuden kartat. Aikakone 24.8.1999.
- Jukka Parkkinen: E. A. Poe ja ihmismielen salatut sopukat.
