Tauno Marttinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tauno Marttinen 1960-luvun puolessavälissä.

Tauno Olavi Marttinen (27. syyskuuta 1912 Helsinki18. heinäkuuta 2008 Janakkala) oli suomalainen säveltäjä. Hän käytti myös nimimerkkiä Musicus ja salanimiä T. Tumma ja Tauno Tuomisto.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tauno Marttisen isä Kristian Adolf Marttinen (1885–1942) oli parturi, mutta hän opiskeli itsekin pianonsoittoa. Tauno Marttisen äiti oli Vilma Johanna Marttinen (o.s. Rantanen). Heille syntyi kolme poikaa: Tauno, Eino (1914–1990) ja Veikko (1917–2003).

Tauno Marttinen opiskeli sekä pianonsoittoa että sävellystä 1920-luvulla Viipurissa ja 1930-luvulla Helsingissä. Marttinen aloitti säveltämisen 1930-luvulla, ja hänen varhaisimmat teoksensa olivat myöhäisromanttisia. Vuonna 1945 helsinkiläiskriitikot teilasivat Marttisen varhaistuotantoa esitelleen sävellyskonsertin lähes pelottavan vihamielisesti. Marttinen hylkäsi siihenastiset teoksensa ja aloitti säveltämisen uusista lähtökohdista. Lopulliseksi läpimurtoteokseksi osoittautui mezzosopraanolle ja orkesterille sävelletty Kokko, ilman lintu, joka palkittiin Suomen Kulttuurirahaston sävellyskilpailussa vuonna 1956. 1950-luvun lopulla hän käytti sävellyksissään ensimmäistä kertaa 12-säveltekniikkaa.

Marttisen musiikille tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa kiintymys mystisiin aiheisiin sekä rapsodinen ja maalaileva ilmaisutapa. Häntä luonnehdittiin "Hämeenlinnan šamaaniksi". Marttisen musiikkia on kiitelty mielikuvituksen rikkaudesta mutta myös kritisoitu löyhästä ja improvisaatiomaisesta muodonkäsittelystä. Marttinen oli yksi Suomen tuotteliaimmista säveltäjistä. Hänen teosluettelossaan on muun muassa kymmenen sinfoniaa, useita konserttoja, kymmeniä kamarimusiikkiteoksia eri kokoonpanoille, oopperoita, pianomusiikkia sekä kuoro- ja yksinlauluja. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla ja Kalevalan riemuvuoden palkinnolla vuonna 1969. Hän vaikutti myös viihde- ja tanssimuusikkona. Presidentti Urho Kekkonen myönsi Marttiselle professorin arvonimen vuonna 1972. Marttinen asui viimeiset vuotensa Janakkalan Turengissa.

Marttisen Suuren joen laulu -oopperan kantaesitystä Kemissä (1980) pidetään kaikkien aikojen pohjoisimpana oopperaensi-iltana.[1]

Tauno Marttisen poika Rauno Marttinen on tanssitaiteilija.

Teosluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollantilainen Dirk Meijer on laatinut Marttisen teosluettelon. Marttisen tuotanto käsittää 750 teosta, joista tunnetaan ja on esitetty viidesosa. Marttisen aiemmin tuntematonta tuotantoa on löytynyt viime aikoina muun muassa Tamminiemen Urho Kekkosen museon arkistosta, josta tuli esille Hauen laulu Aaro Hellaakosken runoon. Marttinen antoi sävellyksiään ystävilleen lahjaksi, esimerkiksi Thoughts on a Mountain, ja sävellyksiä löytynee lisää. Kateissa on Nikolai Gogolin aiheeseen perustuva merkittävä ooppera Päällysviitta, josta on jäljellä pianopartituuri. Meijer on perustanut Hollantiin Leeuwardeniin Tauno Marttinen -seuran, joka on tehnyt levytyksiä ja julkaissut nuotteja.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baletit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musikaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinfoniat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinfonia nro 1 op. 2 (1958)
  • Sinfonia nro 2 op. 4 (1959)
  • Sinfonia nro 3 op. 18 (1960-62)
  • Sinfonia nro 4 op. 31 (1964)
  • Sinfonia nro 5 Shamaani op. 35 (1967/72)
  • Sinfonia nro 6 op. 92 (1974-75)
  • Sinfonia nro 7 op. 136 (1977)
  • Sinfonia nro 8 op. 224 (1983)
  • Sinfonia nro 9 op. 260 (1986-88)
  • Sinfonia nro 10 Kaamos lausujalle ja lyömäsoittajille (1998)

Konsertot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rembrandt sellolle ja orkesterille op. 11 (1962)
  • Viulukonsertto op. 13 (1958-62/83)
  • Pianokonsertto nro 1 op. 23 (1964)
  • Sellokonsertto Dalai lama op. 30 (1966/79)
  • Fagottikonsertto op. 40 (1971/83-84)
  • Huilukonsertto nro 1 op. 72 (1972)
  • Pianokonsertto nro 2 op. 74 (1972)
  • Klarinettikonsertto Hirvenhiihto op. 89 (1974)
  • Hämäläinen rapsodia pianolle ja orkesterille op. 103 (1975)
  • Huilukonsertto nro 2 Concerto espagnole op. 144 (1978)
  • Kantelekonsertto op. 145/2 (1988)
  • Fantasia sellolle ja orkesterille op. 154 (1964/78)
  • Concertino harmonikalle ja jousiorkesterille op. 171 (1979)
  • Pianokonsertto nro 3 op. 200 (1981)
  • Pianokonsertto nro 4 op. 241/1 (1984)

Orkesteriteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Linnunrata op. 7 (1960-61)
  • Fauni op. 26 (1965)
  • Panu, tulen jumala op. 28 (1966)
  • Manalan linnut op. 38 (1964)
  • Parnassus puhallinorkesterille op. 41/2 (1967)
  • Mont Saint Michel op. 42 (1968)
  • Vanha linna op. 49 (1969-70)
  • Pentalia op. 50 (1969)
  • Pohjolaisia puhallinorkesterille op. 76 (1973)
  • Yö linnakkeessa puhallinorkesterille op. 150 (1978)
  • Elegia harpulle ja jousille op. 169 (1979)
  • Voces Polaris op. 173 (1979)
  • Sirius puhallinorkesterille op. 181/2 (1980)
  • Väinämöisen synty op. 201 (1981)
  • Pohjolan neiti op. 213/1 (1982)
  • Väinämöisen lähtö Pohjolaan op. 213/2 (1984)
  • Concerto grosso op. 216/2 (1983)
  • Profeetta op. 234 (1984)
  • Konsertto puhallinorkesterille op. 241/2 (1984)
  • Matka aamun maahan jousiorkesterille op. 242 (1984)
  • Tiibetiläinen fantasia op. 250 (1985)
  • Surumarssi puhallinorkesterille op. 291 (1978)
  • Lemminkäisen lähtö Pohjolaan op. 312 (1990)
  • Maailman synty (1966)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Delta klarinetille ja pianolle op. 9 (1962)
  • Loitsu kolmelle lyömäsoittajalle op. 15 (1963)
  • Alfa huilulle ja 7 symbaalille op. 16 (1963)
  • Nonetto nro 1 puhallinkvintetille ja jousikvartetille op. 19 (1963)
  • Nonetto nro 2 op. 41/2 (1968)
  • Vipusessa käynti 7 kontrabassolle op. 44 (1969)
  • Jousikvartetto nro 1 op. 50 (1969)
  • Jousikvartetto nro 2 op. 63 (1971)
  • Duo klarinetille ja lyömäsoittimille op. 66/2 (1971)
  • Nonetto nro 3 op. 79 (1973)
  • Ilmatar, ilman impi soolopiccolohuilulle op. 88 (1974)
  • Johanneksen ilmestys, fantasia piccolotrumpetille ja uruille op. 95 (1975)
  • Septemalia 7 kontrabassolle op. 97 (1975)
  • 3 preludia kitaralle op. 99/1 (1975)
  • Divertimento oboelle ja lyömäsoittimille op. 127 (1977)
  • Intermezzo huilulle ja kitaralle op. 130 (1977)
  • Impressio soolosellolle op. 140 (1978)
  • Pianotrio op. 141 (1978)
  • Kirinmyllyn tarinaa sooloklarinetille op. 143 (1978)
  • Punainen lanka harmonikalle op. 145 (1978)
  • Duo alttoviululle ja pianolle op. 204 (1981)
  • Jousitrio Aube op. 207 (1982)
  • Jousikvartetto nro 3 op. 228 (1983)
  • Kantelesonaatti op. 233 (1984)
  • Metamorfos bassoklarinetille ja marimballe op. 245 (1985)
  • Nonetto nro 4 op. 248 (1985)
  • Isis sellolle ja kitaralle op. 256 (1986)
  • Soitto neljälle kromaattiselle kanteleelle op. 264 (1986)
  • Osiris viululle ja kitaralle op. 268 (1987)
  • Harlekiini viululle ja kitaralle op. 270 (1985)
  • Vedenhaltia piano- tai kitaratriolle op. 311 (1996)

Pianolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 10 bagatellia op. 8 (1961)
  • Titisee op. 22 (1965)
  • 4 preludia op. 24 (1965)
  • Taara op. 34 (1967)
  • Sonatiini op. 52 (1970)
  • Pääsiäinen op. 66/1 (1971-72)
  • Sonaatti nro 1 op. 90 (1974)
  • Pisaroita op. 109 (1976)
  • Kimalluksia op. 134 (1977)
  • Japanilaisessa puutarhassa op. 217 (1982-83)
  • Puro vuorella op. 221 (1983)
  • Faustus op. 269 (1987)
  • Kukonaskel kahdelle pianolle op. 100 (1975)

Uruille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Intrada op. 36 (1967)
  • Notre Dame op. 59 (1970)
  • Orgelstück op. 70 (1972)
  • Fantasia teemasta B-A-C-H op. 84 (1974/82)
  • Alussa oli sana op. 96 (1975)
  • Preludi op. 158 (1978)
  • Largo religioso op. 187 (1980)
  • Profeetta op. 234b (1984)
  • Kupoli uruille ja tam-tamille op. 65 (1971)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bacon, Henry: Oopperan historia, s. 598–606. Otava, 1995. ISBN 951-1-13273-3.
  2. Lampila, Hannu-Ilari: Mestarin sävellys löytyi Kekkosen hyllystä. Helsingin Sanomat, 3.5.2009, s. C3. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.