Ere Kokkonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ere Kokkonen
Ere Kokkonen Helsingin taiteiden yössä elokuussa 2008.
Ere Kokkonen Helsingin taiteiden yössä elokuussa 2008.
Syntymäaika 7. heinäkuuta 1938
Syntymäpaikka Savonlinna
Kuolinaika 16. lokakuuta 2008 (70 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Oikea nimi Erkki Olavi Kokkonen

Erkki ”Ere” Olavi Kokkonen (7. heinäkuuta 1938 Savonlinna16. lokakuuta 2008 Helsinki)[1] oli suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä. Hän ohjasi kaikkiaan 33 elokuvaa vuosina 1966–2004. Hänet muistetaan erityisesti Uuno Turhapuro - ja Vääpeli Körmy -elokuvista sekä Arto Paasilinnan teosten filmatisoinneista.[2]

Kokkonen teki tiivistä yhteistyötä Spede Pasasen kanssa 1960-luvulta aina tämän kuolemaan asti.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ere Kokkonen oli Väinö ja Elna Kokkosen vanhin lapsi; perheeseen syntyi hänen jälkeensä vielä sisar Ulla. Kokkoset muuttivat Savonlinnan keskustasta Pääskylahteen Eren ollessa noin kahdeksanvuotias. Isä Väinö toimi talvet Wilh. Schaumanin vaneritehtaan verstaassa ja kesät konemestarina Pehr Schauman -hinaajassa, äiti Elna oli ompelija ja keittäjä.

Kokkonen oli lapsena ja nuorena innokas urheilija. Hän harrasti muun muassa jalkapalloa ja hiihtoa. Koulunkäynnin hän aloitti vuonna 1945 Puistolan kansakoulussa. Savonlinnan poikalyseoon hän pääsi vuonna 1949 koulun 2536. oppilaana. Kouluaikana hän muun muassa perusti näytelmäkerhon ja soitti hetken rumpua teiniorkesterissa. Lyseossa hän jäi kerran luokalle, mutta valmistui ylioppilaaksi yhdeksän vuoden jälkeen vuonna 1958.

Kokkonen suoritti varusmiespalveluksensa Hämeenlinnassa. Vuonna 1959 hän oli Haminassa Reserviupseerikoulun kurssilla 96. Samana keväänä hän pyrki opiskelemaan ohjaajaksi Teatterikorkeakouluun, mutta karsiutui ainoana kolmen viimeisen hakijan joukosta. Syksyllä hän ilmoittautui Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan lukemaan fysiikkaa. Opiskeluaikana hän osallistui Ylioppilasteatterin toimintaan ja aloitti syksyllä 1960 matematiikan opettajana Jokelan yhteiskoulussa. Samaan aikaan hän sai myös iltatyöpaikan Tesvision studio-ohjaajana. Kun Mainostelevisio haki lehti-ilmoituksella ohjaajaa, hän lähetti hakemuksensa ja sai paikan 15. kesäkuuta 1961.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkonen toimi viihteen tekijänä Mainostelevisiossa ja Yleisradiossa vuodesta 1961 alkaen. MTV:n viihdepäällikkö hänestä tuli vuonna 1974. Filmituotanto Spede Pasanen -yhtiön tuotantopäälliköksi Kokkonen siirtyi vuonna 1983.[3] Yleisradion Taideohjelmien päällikkönä hän työskenteli vuodesta 1991 vuoteen 1993.[2]

Elokuvien lisäksi Kokkonen ohjasi televisiossa ja teatterissa sekä johti vuodesta 1995 alkaen omaa Komediateatteri Arenaansa, jossa hän tuotti ja ohjasi runsaasti poliittista ajankohtaissatiiria. Televisioteatteri-aikanaan 1960-luvulla hän teki myös vakavia draamoja.

Kokkonen perusti vuonna 1987 elokuvayhtiön Ere Kokkonen Oy. Hänet palkittiin vuoden 2001 Erikois-Telviksellä helmikuussa 2002.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikot suhtautuivat Ere Kokkosen ohjauksiin lähinnä penseästi. Pisimmälle ennakkoasenteellisuuden vei elokuvaprofessori Sakari Toiviainen: ”En ole vielä nähnyt Spede-tuotannon uusinta elokuvaa, mutta huono sen täytyy olla.”[4]

Tutkija Veijo Hietalan mukaan ”Spede on kaikkien tuottamiensa elokuvien varsinainen sielu, auteur, riippumatta siitä, mikä rooli hänellä on nimellisesti produktiossa ollut”. Ere Kokkonen kiisti tämän. Hänen mukaansa elokuvien lopputekstit kertovat luotettavasti siitä, kuka mistäkin tehtävästä on vastannut.[4]

Harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ere Kokkonen oli intohimoinen golfin harrastaja ja toimi Suur-Helsingin Golf ry:n puheenjohtajana vuosina 1986–1992, jolloin hän esimerkiksi suunnitteli Lakiston golfkentän ja valvoi sen rakentamista.[5]

Aviopuolisot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat (käsikirjoittajana, ohjaajana tai näyttelijänä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjat (ohjaajana)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisioteatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (2001, ohjaus, Pyynikin kesäteatteri)

Komediateatteri Arena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Presidenttipeli (1992, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Monttu auki (1993, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Oho! Sano Brysseli (1994, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Totta Mooses (1995, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Tyttökullat (1995, ohjaus)
  • 3 Lumikkia ja 200 Kääpiötä (1996, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Mistä tenori? - Eli Kusta il Stupido (1997, ohjaus)
  • Ihan auki Eurooppaan (1997, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Torvensoittaja katolla (1998, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Pennitön uneksija (1999, käsikirjoitus)
  • Ysi ysi – Parasta ennen 2000 (1999, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • After-Play - Kierros vielä (1999, ohjaus)
  • Akkavalta (2000, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Ihan Pimeetä - Black Comedy (2001, ohjaus)
  • Nokkapokka (2001, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Potut pottuina (2002, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Pulinat pois (2003, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Rakastan rakastan (2004, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Maamme nauru (2004, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Hätäinen hääyö (2005, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Haluatko presidentiksi? (2005, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Löysät pois (2006, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Ruma Elsa (2006, ohjaus)
  • Natoni on toista maata (2006, käsikirjoitus)
  • Tabe Slioorin tarina (2007, käsikirjoitus Timo Elo ja Ere Kokkonen, ohjaus Ere Kokkonen)
  • Lumikki ja Älykääpiöt (2007, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Arto Paasilinna ja Hurmaava joukkoitsemurha (2008, ohjaus ja dramaturgia)
  • Paukkurauta Tarja ja huuliharppukostaja (2008, käsikirjoitus ja ohjaus)
  • Spede ja kumppanit - eli tarina miehistä jotka tunsivat Uuno Turhapuron (2009, käsikirjoitus)

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ere Kokkonen on kuollut Iltalehti.fi. 16.10.2008. Viitattu 13.5.2014.
  2. a b Hämäläinen, Marko: Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat, 17.10.2008. Artikkelin verkkoversio (16.10.2008) Viitattu 13.5.2014.
  3. Iltasanomat 17.10.2008, s. 24
  4. a b Kokkonen, Ere: Muisti palaa pätkittäin. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22401-3.
  5. Ere Kokkonen 1938-2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]