Uuno Turhapuro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kuvitteellisesta henkilöstä. Elokuvasta katso Uuno Turhapuro (elokuva).
Uuno Turhapuro
Uuno Turhapuro elokuvassa Kaksoisagentti vuonna 1987.
Uuno Turhapuro elokuvassa Kaksoisagentti vuonna 1987.
Luoja(t) Spede Pasanen
Vesa-Matti Loiri
Näyttelijä(t) Vesa-Matti Loiri
Ensiesiintyminen 1971 Spede Show -sarjassa
Kustantaja Spede-Yhtiöt / Ere Kokkonen Oy
Henkilötiedot
Koko nimi Uuno Turhapuro
Ikä 67 (Syntynyt sanojensa mukaan 6. käskyn kohdalla, Heinolan maalaiskunnassa vuonna 1946)
Kotipaikka Heinolan mlk
Asuinpaikka Helsinki
Luonteenpiirteet laiskuus, ylensyönti, rahanhimo, puheliaisuus, rähjäisyys
Suhteet
Muut sukulaiset

isä Hugo Turhapuro

äiti Gunhild Donnerstotter
kaksoisveli George Turhapuro
veli Tarmo Turhapuro pikkuveli Peni Jeremias Turhapuro
vaimo Elisabeth Turhapuro
appiukko Vuorineuvos Tuura
anoppi Reetta Tuura
Tutut Härski Hartikainen
Sörsselssön

Uuno Turhapuro on Vesa-Matti Loirin esittämä ja Pertti "Spede" Pasasen luoma Uuno Turhapuro -elokuvien päähenkilö. Hahmo esiintyi Spede Show -viihdeohjelmassa vuosina 1971–1976 ja 19-osaisessa elokuvasarjassa vuosina 1973–2004.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Turhapuro on laiska ja epäsiisti mies, jonka tunnusmerkkejä ovat rikkinäinen verkkopaita, harva, osaksi musta hammasrivi (Häpy Endkö? -elokuvassa näytetään kuitenkin, että Tuura lyö Uunon hammasrivin harvaksi), likaiset kasvot ja d:n ääntäminen t:ksi. Hänen vaimonsa Elisabeth Turhapuro (Marjatta Raita) on rikkaan vuorineuvos Tuuran (Tapio Hämäläinen, Pehr-Olof Sirén, Heikki Nousiainen) tytär. Ensimmäisen elokuvan alussa näytetään, miten Uuno oli vielä pariskunnan häissä siisti, mutta rähjääntyi ja laiskistui välittömästi päästyään rikkaisiin naimisiin. Uunon pääasialliset harrastukset ovat sohvalla löhöäminen ja ylensyöminen sekä appiukon perinnön kärkkyminen. Hänen suurin avunsa ovat puhelahjat, joita hän käyttää niin aviollisten ongelmiensa selvittämiseen, ilmaisten lihapiirakoiden pummaamiseen grilliltä kuin vieraiden naisten vikittelemiseenkin.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spede Show’n sketseissä Uunolla ja tämän vaimolla ei vielä ollut mitään vakiintunutta nimeä. Marjatta Raita sanoo syyksi, ettei kukaan muistanut mitkä nimet edellisellä kerralla oli valittu.[1] Sarjan ensimmäisessä elokuvassa Uuno Turhapuro (1973) Uunon koko nimeksi mainitaan Uuno Eero Turhapuro. Toisessa elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro (1975) nimi on kuitenkin Uuno Daavid Goljat Turhapuro. Kolmannessa elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) Uuno muuttaa nimensä virallisesti muotoon Uuno Kaavit Koljat Turhapuro saadakseen samat nimikirjaimet kuin presidentti Urho Kaleva Kekkosella. Uuno kutsuu itse itseään tittelillä johtaja Uuno Turhapuro, vaikka on tavallisesti joko lyhytaikaisissa hanttihommissa tai kokonaan työtön. Elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990) selviää, että Uunon isä kutsuu poikaansa "johtaja Uuno Turhapuroksi" jo ennen tämän syntymää. Uunon englanninkielinen nimi on Numbskull Emptybrook.[2] Nimen Uuno esikuvana on toiminut Spede Pasasen lukioaikainen saksan opettaja Uuno Hiltunen.

Uunon perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uunolla on isä nimeltään Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen), joka kasvatti hänet lapsena. Uuno tapaa vasta myöhemmin äitinsä Gunhild Donnersdotterin (Hannele Lauri) ja lähtee hänen kanssaan Helsinkiin sivistymään. Uunolla on elokuvissa kerrottu olevan useita veljiä, kuten Jeremias ja Veijo (Uuno Turhapuro muuttaa maalle), Peni (Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies), "johtaja" Tarmo Turhapuro (Uuno Turhapuron veli) sekä mr George Turhapuro (Uunon Amerikassa asuva kaksoisveli Rautakauppias-elokuvasta), kuitenkin Uuno Turhapuro Juhlakirjan mukaan Jeremias ja Peni olisivat sama henkilö. Uunon nuorempien veljien (kuten Jeremiaksen) äiti on kauppias Rentukka (Mirjam Himberg). Perheeseen kuului isoäitikin, jonka Tarmo myi orjaksi afrikkalaiselle kauppavaltuuskunnalle. Isoäiti oli myöhemmin kirjoittanut Tarmolle ja kiittänyt paljon, että hänet myyttiin orjaksi, sillä hän tykkäsi enemmän ulkomaalaisista kuin suomalaisista miehistä.

Uunon ammatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • johtaja (syntyperäinen)
  • asianajaja (Tuuralle, elokuvan Armeijan leivissä lopussa)
  • diplomiviulisti (kirjekurssilta)
  • elokuvanäyttelijä (vain pääosat)
  • kaksoisagentti
  • kapellimestari
  • kartanonherra
  • katsastusmies
  • kokoomuksen kommunistiehdokas (pyydetty)
  • kunnanjohtaja (jollei kiihkeä rakkaus olisi estänyt)
  • lastenvahti
  • liikemies
  • linnunpelätin
  • lääketieteen kandidaatti (Tuuran näkemä uni)
  • majuri
  • mainosmalli (hammasmätämainoksessa)
  • matkailumatkojen opas
  • paikallisradion toimittaja eli reporttieeri
  • poliisikoira
  • presidenttiehdokas Tömisevän kampanjapäällikkö
  • professori
  • rautakauppias
  • seiväshyppääjä (kirjekurssilta)
  • sosiaalitarkastaja täysin poliisivaltuuksin
  • Suomen Tasavallan Herra Presidentti (unta)
  • sängyn koemakaaja
  • tarjoilija
  • tennisvalmentaja
  • terveystarkastaja (itse nimitetty)
  • teurastaja
  • toimitusjohtaja
  • valtion virkamies (maanmittaustehtävissä)
  • veroviraston erikoistarkastaja
  • ylimääräinen ei-kiireellisten asiain valiokuntamietintöjen jatkotoimenpiteistä huolehtivan osaston vara-alivaltiosihteeri (lyhytaikainen)

Elokuvien perusidea ja keskeiset henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvien tavallinen juoni perustuu Uunon ja hänen appiukkonsa väliseen jännitteeseen; sotkuista vävyään inhoava vuoristoneuvos Tuura törmää urallaan toistuviin vastoinkäymisiin, kun Uuno tupsahtelee esiin väärissä paikoissa. Uuno myös toistuvasti voittaa appiukkonsa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kun puolustusministeriksi nimitetty Tuura määrää Uunon armeijaan (Uuno Turhapuro armeijan leivissä), tästä tulee parissa päivässä majuri. Kun Tuura osallistuu presidenttikilpaan (Uuno Turhapuro herra Helsingin herra), Uunosta tulee puolivahingossa tasavallan presidentti. Uunon vakituiset apurit ovat hänen autonkorjaajakaverinsa Härski Hartikainen (Spede Pasanen) ja insinjööri Sörsselssön (alussa Lettunen ja välillä Lörsson, Simo Salminen). Uuno-elokuvien keskeisiin henkilöihin kuuluu myös Uunon anoppi (Marita Nordberg, Anja Pohjola, Ritva Valkama) Yksi Uuno Turhapuro-elokuvien sivuhahmo on neljässä elokuvassa esiintynyt Uunon isä, Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen). Muita merkittäviä näyttelijöitä Uuno-elokuvissa olivat muun muassa Elli Castrén, Helge Herala, Hannele Lauri, Juhani Kumpulainen ja Marja Korhonen. Marjatta Raita on ainoa, joka on esiintynyt jokaisessa elokuvassa, mikäli mukaan lasketaan epäviralliseksi elokuvaksi luokiteltu Uuno Turhapuron veli.[3]

Elokuvien taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Turhapuro -elokuvia tehtiin vuosina 1973–2004 kaikkiaan 19 kappaletta. Alun perin elokuvia oli tarkoitus tehdä vain yksi, mutta suuren suosion ansiosta elokuvia tehtiin lisää. Uuno on Vesa-Matti Loirin ja Spede Pasasen kehittämä hahmo. Elokuviin päätyi materiaalia oikeasta elämästä, esimerkiksi Loirin harrastamia kepposia.[1]

Suurimman osan elokuvista on ohjannut Ere Kokkonen ja käsikirjoittanut Spede Pasanen. Vuonna 1984 ilmestyneestä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvasta lähtien Kokkonen on käsikirjoittanut itse kaikki ohjaamansa Turhapurot. Kun MTV osti Spede Pasasen yritykset ja elokuvat 1980-luvun puolivälissä, Pasanen laittoi itse ehdoksi, että Kokkosen on tultava tuotantopäälliköksi ja ohjaajaksi, jolloin Kokkonen suostui vain jos pääsisi tulevien Uunojen käsikirjoittajaksi, sillä hänen mielestään Uunosta oli ajan myötä tullut liian ilkeä (mitä hän ei missään tapauksessa saisi olla) ja hän halusi pehmentää tämän luonnetta.[4] Vuosina 1987–1990 sekä 1993 Pasanen asettui vaihteeksi taas itse käsikirjoittajan penkille riitaannuttuaan Ere Kokkosen kanssa, toimien Hannu Seikkulan ja Pertti Melasniemen ohessa myös ohjaajana. Elokuvien juoni ja monet yksittäiset vitsitkin ovat kuitenkin Pasasen, Kokkosen, Loirin ja joskus myös Simo Salmisenkin yhdessä kehittelemiä kunkin tuoden mukaan omia ideoitaan. Niistä on sitten lopullinen käsikirjoitus koottu, milloin Pasasen ja milloin puolestaan Kokkosen toimesta.

Spede Pasasen vetäytyessä elokuvien teosta vuonna 1998 hän myi Ere Kokkoselle tuotanto-oikeudet Turhapuro-elokuviin 1990-luvulla. Kaksi viimeisintä Uunoa ovat Ere Kokkosen ohjaamia, tuottamia, joista toinen Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (1998) yhteistyössä Spede-tuotannon kanssa.

Vuonna 2003 Kokkonen ja Loiri alkoivat suunnitella viimeisen Turhapuro-elokuvan tekemistä Spede Pasasen muistoksi. Uuno Turhapuro – This is my Life (2004) perustuu Speden ja Ere Kokkosen kehittelemään ideaan, jossa Uuno soluttautuu rikkaille tarkoitettuun vanhainkotiin ja pääsee television tosi-tv-ohjelmaan muistelemaan elämänvaiheitaan. Viimeinen Turhapuro-elokuva tehtiin vanhan työryhmän voimin. Tässä elokuvassa Tapio Hämäläinen palasi näyttelemään vuori(sto)neuvos Tuuraa.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti alusta alkaen kriitikot pitivät Uuno-elokuvia todella huonoina: niitä kutsuttiin esimerkiksi rakenteettomaksi mössöksi ja ylipitkien sketsien kokoelmaksi.[5] Myös hahmon rumuutta ihmeteltiin.[1]

Katsojat pitivätkin sitten Uunoista kriitikoita enemmän. Jo heti ensimmäinen elokuva sai jo 600 000 katsojaa, mutta menestystä ei kuitenkaan ollut osattu odottaa.[5] Suosituin Uuno-elokuva on Uuno Turhapuro armeijan leivissä vuodelta 1984, joka sai elokuvateattereissa yli 750 000 katsojaa. Se oli koko vuosikymmenensä katsotuin elokuva Suomessa (mukaan lukien ulkomaalaiset elokuvat) ja edelleenkin Suomen katsotuin kotimainen elokuva sitten vuoden 1968. Elokuva Uuno Turhapuro – This is my Life sai 145 000 katsojaa ja oli vuoden 2004 kolmanneksi katsotuin elokuva.[6]

Hahmon filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset Uuno Turhapuro -elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva Vuosi Käsikirjoittaja Ohjaaja Katsojat
Uuno Turhapuro 1973 Spede Pasanen Ere Kokkonen 613 409
Professori Uuno D. G. Turhapuro 1975 Spede Pasanen Ere Kokkonen 455 739
Lottovoittaja UKK Turhapuro 1976 Spede Pasanen Ere Kokkonen 480 083
Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon 1977 Spede Pasanen Ere Kokkonen 407 877
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy 1978 Spede Pasanen Ere Kokkonen 356 953
Uuno Turhapuron aviokriisi 1981 Spede Pasanen Ere Kokkonen 452 656
Uuno Turhapuro menettää muistinsa 1982 Spede Pasanen Ere Kokkonen 572 488
Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin 1983 Spede Pasanen Ere Kokkonen 381 181
Uuno Turhapuro armeijan leivissä 1984 Ere Kokkonen Ere Kokkonen 750 965
Uuno Epsanjassa 1985 Ere Kokkonen Ere Kokkonen 607 939
Uuno Turhapuro muuttaa maalle 1986 Ere Kokkonen Ere Kokkonen 556 519
Uuno Turhapuro – kaksoisagentti 1987 Spede Pasanen Spede Pasanen 352 205
Tupla-Uuno 1988 Spede Pasanen Hannu Seikkula 245 883
Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla 1990 Spede Pasanen Pertti Melasniemi 233 485
Uuno Turhapuro herra Helsingin herra 1991 Ere Kokkonen Ere Kokkonen 383 706
Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti 1992 Ere Kokkonen Ere Kokkonen 283 118
Uuno Turhapuron poika 1993 Spede Pasanen Spede Pasanen 123 858
Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies 1998 Ere Kokkonen Ere Kokkonen 73 581
Uuno Turhapuro – This Is My Life 2004 Ere Kokkonen Ere Kokkonen 154 000

Epäviralliset Uuno Turhapuro -elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva Vuosi Ohjaaja Katsojat
Uuno Turhapuron veli 1994 Hannu Seikkula 20 597

Vierailut muissa elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva Vuosi Ohjaaja Katsojat
Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit 1979 Spede Pasanen 490 439
Tup-akka-lakko 1980 Spede Pasanen 317 185
Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet 1991 Ere Kokkonen 202 034

Tv-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheistuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ere Kokkonen: Tarinoita Turhapurosta -DVD-haastattelu
  • Tuomas Marjamäki: Uuno Turhapuro Juhlakirja. Ere Kokkonen Oy, 1998.
  • Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Edita, 2007.
  • Tommi Aitio: Spede. Tammi, 2002.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Marjamäki 2007, s. 175.
  2. Top 20 Domestic Films of All Time The Finnish Film Foundation. Viitattu 15.8.2009.
  3. Marjamäki 2007, s. 181.
  4. Marjamäki 2007, s. 216.
  5. a b Marjamäki 2007, s. 176.
  6. Marjamäki 2007, s. 39.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sihvonen, Jukka (toim.): UT: Tutkimusretkiä Uunolandiaan. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1991. ISBN 951-692-279-1. Yliopistotutkimus Uuno Turhapurosta.
  • Uuno Turhapuron mietelmät (toim. Stiina Ikonen ja Tuomas Marjamäki) Vuonna 2006 julkaistu kirja Uuno Turhapuron leffalausahduksista ja Uuno-triviasta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Uuno Turhapuro -sitaatteja.