Uuno Epsanjassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Uuno Epsanjassa
Turhapuro epsanjassa logo.JPG
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Spede Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Mara Kakko
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Simo Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomen lippu Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 27. syyskuuta 1985
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
espanja
Katsojat 607 939
Edeltäjä Uuno Turhapuro armeijan leivissä
Seuraaja Uuno Turhapuro muuttaa maalle
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Sörsselssönin viimeinen poikamiesilta
DVD:n kansikuva

Uuno Epsanjassa on vuonna 1985 ensi-iltansa saanut, järjestyksessä kymmenes Uuno Turhapuro -elokuva.

Elokuva oli vuoden 1985 katsotuin kotimainen elokuva.[1] Elokuvateattereissa sen kävi katsomassa 607 939 katsojaa[2] Televisiossa elokuva on esitetty useita kertoja.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva sai alkunsa, kun äänittäjä Pekka Lampela valitti talvella 1984–85 Hei kliffaa hei -elokuvan kuvauksissa ohjaaja Ere Kokkoselle, että aina elokuvien kuvauksissa saa palella. Ere lupasi, että seuraavassa elokuvassa et palele, ja keksi tehdä Turhapuro-elokuvan Espanjassa.[1]

Elokuvan golf-kohtausta tehtäessä samalla golfkentällä oli pelaamassa näyttelijä Sean Connery. Työryhmä ajatteli kutsua hänet mukaan elokuvaan pieneen cameo-rooliin, mutta loppujen lopuksi kukaan työryhmän jäsenistä ei iljennyt kutsua ”suurta legendaa” mukaan elokuvaan[3] (joskin Ere Kokkonen mainitsee myöhemmin muistelmissaan, että pyynnöstä huolimatta Connery olisi kieltäytynyt kohteliaasti cameo-roolista). Uunon härkätaistelukohtauksissa kokeiltiin aluksi käyttää paikallista näyttelijää, mutta hän ei ollut tarpeeksi turhapuromainen, joten Loiri päätti kokeilla itse.[1] Elokuvassa nähdään myös Loirin Nasse-setä-hahmo[1] sekä porilaisten urheiluautoilijoiden keksintö ”kaksikeulainen auto”. Elokuvaa kuvattiin Hotel Del Golfissa Marbellassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elisabeth soittaa äidilleen aamuyöllä ja kertoo, että Uuno ei ole tullut koko yönä kotiin. Äiti lohduttaa ettei Uunoa kukaan ainakaan ryöstäisi. Uuno soittaa puhelinkopista vaimolleen ja esiintyy yläkerran naapuri Kotkala-Hammaslärväsenä. Hän pyytää, että Elisabeth kävisi pudottamassa postiluukusta viestin lärväsen vaimolle. Sillä aikaa kun Elisabeth vie viestin, Uuno hiippailee avoimesta ovesta sisään kotiin. Elisabethin tullessa kotiin hän huomaa sohvalla nukkuvan Uunon ja antaa tälle huuto-herätyksen. Elisabeth tivaa Uunolta vastausta missä on tullut luuhattua koko yö. Uuno kertoo etsineensä yövahdin töitä. Elisabeth kertoo, että he ovat olleet jo 15 vuotta naimisissa ja että Uunon on jo korkea aika alkaa elättää itseään. Hän antaa Uunolle lahjaksi lompakon, jonka toivoo kuukauden päästä olevan täynnä seteleitä.

Autokorjaamolla Uuno kertoo Härski Hartikaiselle ja Sörsselssönille, että hän on käynyt matkaopaskurssin ja että on päässyt töihin pieneen Halpa-matkat -nimiseen matkatoimistoon oppaaksi. Uuno syö vahingossa Sörsselssönin eväsleivät. Samalla hänelle selviää, että Sörsselssönin vaimo on lähtenyt lätkimään vuosi sitten ja että Sörsselssön on menossa huomenna uudelleen naimisiin. Uuno ja Hartikainen järjestävät Sörsselssönille viimeisen villin poikamiesillan ravintolassa ja onnistuvat tietämättä suututtamaan tulevan morsiamen. Härski lupaa aamuksi hommata uuden morsiamen.

Vuorineuvos Tuura yrittää päästä liikenneministerin puheille saadakseen ministerin unohtaman allekirjoituksen kauppasopimukseen. Ministeri lähtee lomalle Espanjaan, eikä Tuura saa nimeä paperiin. Kotona Tuura kertoo vaimolleen, että he lähtevät heti lomalle Marbellaaan, Espanjaan ja ottavat tyttärensä Elisabethin mukaan, mutta eivät Uunoa. Tuura ostaa edullisen matkan Espanjaan tietämättä, että Uuno on oppaana juuri tässä toimistossa.

Sörsselssön on menossa häämatkalle samalla lennolla kuin Tuuratkin. Uusi vaimo unohti kotiin matkalaukun, jota Härski lähtee vaimon kanssa hakemaan. Lento lähtee, eikä uusi vaimo ehdi mukaan. Lentokoneessa Tuura iloitsee miten saa viettää lomansa kaukana Uunosta. Samalla hänelle paljastuu, että matkaopas onkin Uuno. Koneessa Tuura pyytää Uunolta rauhoittavia itselleen sekä vaimolleen. Uuno onnistuu sujauttamaan rauhoittavat kahveihin, jotka hänen on tarkoitus tarjoilla Tuurille, mutta ne päätyvät vahingossa lentäjille nousun jälkeen. Uuno yrittää epätoivoisesti herätellä lentäjiä koneen kieppuessa ympäri (samalla Sörsselssönin kävellessä koomisesti koneen seinillä ja katossa sen pyöriessä). Lopulta Uuno saa tilanteen haltuun herättäessään toisen lentäjistä samalla pyörtyen ohjaamon lattialle.

Espanjaan saavuttaessa Tuuran hermoja koettelee auto, jota he joutuvat porukalla työntämään päästäkseen hotellille. Hotellille päästyään Tuurat ihailevat komeaa hotellia ja sen ympäristöä, jonne Uuno heidät opastaa. Tuura on aivan varma, että he ovat tulleet väärään paikkaan. Uuno kertoo, että paikka on oikea, mutta majoitus tapahtuu pihan perällä olevassa teltassa. Tuura pakottaa Uunon hankkimaan heille huoneet hotellista. Hotellin vastaanotossa Uunolle selviää, että hänen edustamallaan yhtiöllä on maksamattomia laskuja, eikä hotelli siksi majoita hänen seuruettaan. Hotellilla Uuno tapaa Sörsselssönin. Uuno naamioituu naiseksi ja pääsee yöksi Sörsselssönin morsiussviittiin. Aamulla huijaus paljastuu. Uuno sekä Sörsselssön heitetään hotellista ulos. Tuura kertoo saaneensa toisesta hotellista huoneet. Hotellin ovella Uuno tapaa kauniin naisen. Uuno ja Sörsselssön majoittuvat teltalle.

Uuno tapaa hotellin uima-altaalla aiemmin tapaamansa naisen. Hän tekee tuttavuutta englanninkielellä. Nainen vastaa suomeksi ja esittelee olevansa Rosita, joka omistaa taustalla olevan hotellin.

Uuno järjestää appivanhemmilleen ja vaimolleen opastetun kaupunkikierroksen. He saavat mukaan kartan ja radionauhurin, joka kertoo, missä he kulloinkin ovat. Tuuran ollessa iloinen että Uuno ei lähdekään opastamaan, he erehdyksessä lähtevät väärään suuntaan. Kaupunkikierrokselta palattua Tuura tarjoaa ministerille ja tämän vaimolle lounaan. Uunon appiukolle laatiman espanjankielisen ruokatilauksen ansiosta tarjoilija tuo etanoita, joita ministerin vaimo ei siedä. Ministeri ja vaimo lähtevät, eikä Tuura saa allekirjoitusta. Samaan aikaan Uuno viettää aikaa Rositan ja Sörsselssönin kanssa.

Tuura nuhtelee Uunon epäonnistuneen ruokatilauksen vuoksi ja vaatii saada golf-varusteet seuraavaksi päiväksi pelatakseen ministerin kanssa. Uuno suostuu mikäli saa itse pelata mukana. Tuura ja ministeri seuraavat sivusta, kun Uuno yrittää pelata heidän kanssaan golfia. Uuno on häviämässä koko pelin. Toisella kierroksella Rosita tulee katsomaan peliä ja samalla Uuno alkaa kunnostautua pelissä. Uuno voittaa pelin, ministeri tulee toiseksi ja Tuura kolmanneksi. Appiukko ehdottaa ministerille sopimuksen allekirjoitusta. Samassa Uuno hyökkää pusikkoon perhosjahtiin ja ministeri mukaan. Ministeri kertoo olevansa perhosten keräilijä. Taaskaan Tuura ei saa nimeä paperiin.

Samana iltana Tuurat tapaavat ministerin vaimoineen yökerhossa. Uunon ilmoittautumiskaavake tanssikilpailuun ja Tuuran kauppasopimus menevät sekaisin. Tuura käy pyytämässä ministerin allekirjoituksen väärään paperiin. He eivät huomaa erehdystä, koska on hämärä valaistus. Uuno voittaa tanssikilpailun ja saa Rositalta ruusun.

Seuraavana päivänä lomaseurue on menossa härkätaisteluun. Uuno aikoo opastaa heidät jalkaisin perille, vaikka muut lähtivät sinne jo bussilla. He eksyvät matkalla, mutta lopulta löytävät perille. Tuura saa houkuteltua Uunon taisteluareenalle ja Uuno voittaa härkätaistelun.

Uuno kertoo Elisabethille haluavansa avioeron. Elisabeth suostuu heti. Uuno aikoo mennä Rositan kanssa naimisiin, mutta muuttaa mielensä kun Rosita kertoo haluavansa miehen, joka ottaa vastuulleen kaikki hänen liikeyritykset. Sörsselssönin Suomeen jäänyt vaimo on jättänyt Sörsselssönin ja Uuno kehottaa häntä menemään Rositan kanssa naimisiin. Uuno kertoo vaimolleen, että ei haluakaan erota ja että eropuheet oli uskollisuustesti.

Ministeri pyydystää erittäin harvinaisen perhosen. Tuura haluaa ottaa ministeristä ja perhosesta valokuvan, mutta ei tiedä että Uuno antoi leikkikameran, josta kuvatessa pulppuaa vettä. Perhonen kastuu ja tuhoutuu. Tuura on pulassa ja Uuno lupaa auttaa kun hän saa ensin Tuuran lompakon. Tuura kaivetaan piiloon rannalle hiekkaan ja pää peitetään pyyhkeellä. Ministeri tulee rannalle ja kyselee Tuuraa. Porukka valehtelee, että Tuura on sairaana hotellilla. Ministeri vie Uunon, Elisabethin ja rouva Tuuran mukanaan hotellille paukuille. Ministeri kertoo, että ei ole vihainen Tuuralle, koska hän sai pyydystettyä toisen harvinaisen perhosen. Uuno saa ministerin allekirjoituksen Tuuran kauppasopimukseen ja samalla he muistavat, että heidän pitää lähteä paluulennolle Suomeen. Lentokoneessa anoppi tajuaa, että he unohtivat Tuuran hiekkarannalle. Uuno ei ole huolissaan, koska appiukon lompakko tuli mukaan. Anoppi nappaa lompakon Uunon kädestä ja tokaisee "sittenhän ei ole mitään hätää".

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Vesa-Matti Loiri  … Uuno Turhapuro, Nasse-setä  
 Marjatta Raita  … Elisabeth Turhapuro  
 Tapio Hämäläinen  … vuorineuvos Tuura  
 Marita Nordberg  … rouva Tuura  
 Simo Salminen  … Sörsselssön  
 Spede Pasanen  … Härski Hartikainen  
 Satu Silvo  … Rosita/ Hotel del Golfin omistaja  
 Ville-Veikko Salminen  … Rositan mies/ Hotel del Golfin johtaja  
 Yrjö Parjanne  … ministeri  
 Elli Castrén  … Unelma Säleikkö, Tuuran sihteeri  
 Jyrki Kovaleff  … poliisi  
 Seppo Laine  … poliisi  
 Hellevi Seiro  … Sörsselssönin morsian  
 Riitta Väisänen  … Sörsselssönin uusi vaimo  
 Eila Pehkonen  … Kaarina Kirppo  
 Tiina Brännare  … matkustaja lentokoneessa  
 Juhani Kumpulainen  … pappi  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen kansallisfilmografia 9, Vuosien 1981–1985 suomalaiset kokoillan elokuvat. Helsinki: Oy Edita Ab, 2000. ISBN 951-37-2677-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kansallisfilmografia 9 s. 476
  2. Kansallisfilmografia 9 s. 474
  3. Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuro Juhlakirja, s. 46. Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8.