Simo Salminen

Simo Salminen
Simo Salminen toukokuussa 2010
Syntymäaika	8. marraskuuta 1932
Syntymäpaikka	Vanaja, Suomi
Aktiivisena	1960-2004
Oikea nimi	Simo Veli Atte Salminen
Ammatti	koomikko, näyttelijä, laulaja
Merkittävät roolit	Restauroija (Lumilinna) Spede-ohjelmien näyttelijä, Sörsselssön (Uuno Turhapuro) Kultsi (Hei kliffaa hei)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot
Telvis 1966 (Paras miespuolinen tv-esiintyjä) Venla 2002 (Viihteen erikois-Venla) Viihdetaiteen mestari (Esiintyvät Taiteilijat ry:n myöntämä arvonimi) 2004

Simo Veli Atte Salminen (s. 8. marraskuuta 1932 Vanaja) on suomalainen koomikko, näyttelijä, laulaja, lasitaiteilija, kuvanveistäjä, leipuri, uima- ja pellehyppääjä.

Salminen on yksi monipuolisimmista viihdetaiteilijoista Suomessa. Hänet muistetaan muun muassa menestyksekkäästä urastaan huumorilaulajana, sekä vuosikymmeniä kestäneestä urastaan televisio- ja elokuvanäyttelijänä ennen kaikkea Spede Pasasen rinnalla. Hänen tunnetuin roolihahmonsa on Sörsselssön, jota Salminen näytteli yhtä lukuunottamatta kaikissa Uuno Turhapuro -elokuvissa. Hän esitti miespääosan Lumilinna-lyhytelokuvassa, joka voitti Montreux'n Kultaisen ruusun vuonna 1965. Salminen työskenteli pitkään myös teatterinäyttelijänä.

Varsinaiselta ammatiltaan Salminen on kondiittorimestari. Hän on toiminut myös kuvanveistäjänä ja lasitaiteilijana. Alkuperäinen Venla-patsas oli hänen luomuksensa.

Pellehyppääjä, akrobaatti ja leipuri

Simo Salminen tuli kansan tietoisuuteen 1950-luvulla uima- ja pellehyppääjänä. Salmisen meriittejä uimahypyissä oli Suomen mestaruus suorista hypyistä, sekä kaksi suomen- ja yksi pohjoismaidenmestaruutta pellehypyistä ja neljäs sija lajin ensimmäisistä EM-kisoista. Hän oli pellehyppyseura Härvelin varapuheenjohtaja ja hyppäsi taiteilijanimellä Liukas Lätkä. Salmisen bravuurinumero oli nimeltään ”vetelä vanukas” eli hyppy kymmenestä metristä vatsalleen. Kyseinen numero oli varsin kivulias, mutta se myös nauratti yleisöä kovasti. Salminen oli myös akrobaatti ja esiintyi trampoliinilla Erkki Sammaleen kanssa Dos Pompolinos -nimisenä duona. Siviiliammatiltaan hän oli kondiittorimestari ja työskenteli sokerileipuri-tuotesuunnittelijana Colombian leipomossa. Kondiittorin uransa hän oli aloittanut jo 15-vuotiaana Vikströmin leipomossa.

Uransa alkuvaiheissa Salminen esiintyi Tesvision Rullaportaissa ja Sirkus Papukaijassa. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli vuoden 1960 Eemeli-elokuvassa Molskis, sanoi Eemeli, molskis!, jonka loppuosassa Eemeli sähläilee Uimastadionin pellehyppykilpailuissa. Salmisen lisäksi kuvissa nähdään iso joukko tuon ajan parhaimpia kotimaisia ja ruotsalaisia pellehyppääjiä. Lisäksi Salminen oli Leo Jokelan stunttina elokuvassa Pikku Pietarin piha (1961).

Elokuva- ja televisioura

Salmisen varsinainen läpimurto tapahtui kuitenkin 1960-luvulla, kun Spede Pasanen huomasi Simon esiintyjänkyvyt ja päätti ottaa tämän mukaan televisiotyöhön. Pasanen ja Salminen olivat tavanneet uimahyppykilpailuissa. Vuonna 1964 alkoi Simon ja Speden lähes neljä vuosikymmentä kestänyt yhteistyö elokuvalla X-Paroni, jossa Salminen oli vielä pienehkössä roolissa gangsteriporukan yhtenä jäsenenä. 1965 Salminen oli pääosassa lyhytelokuvassa Lumilinna, joka palkittiin Montreux'n Kultaisella Ruusulla. Speden aloittaessa 1965 televisiossa sketsisarjojensa ketjun Simo oli jo vakiokalustoa, ja 1967 hän oli jo toinen pääosanesittäjä Speden Pähkähullussa Suomessa. Salmisesta tuli Speden hyvä ystävä myös töiden ulkopuolella. Salminen oli tuttu vieras muun muassa Speden mökillä Muonion Pallaksella.

Pasasen kanssa elokuvia syntyi kaikkiaan 37, joista 1970-luvun puolivälistä eteenpäin valtaosa oli Uuno Turhapuro-elokuvia, joissa Simon roolihahmona oli Härski Hartikaisen korjaamokaverin Sörsselssönin rooli. Salminen esiintyi yhtä lukuun ottamatta kaikissa Uuno-elokuvissa. Hahmon nimi tosin vakiintui vasta vuonna 1981 elokuvassa Uuno Turhapuron aviokriisi, ensimmäisessä Uuno Turhapuro -elokuvassa nimi oli vielä Lettunen ja elokuvissa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon ja Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy nimenä oli Lörsson. Elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro Salminen esiintyi vain pienessä sivuroolissa Turhapurojen Jaska-nimisenä mökkinaapurina. Professori Uuno D. G. Turhapuro on ainoa Turhapuro-elokuva, jossa Salminen ei ole mukana. Hän näytteli samaan aikaan Mikkelin kesäteatterissa, eikä ehtinyt osallistumaan elokuvan kuvauksiin.

Spede hyödynsi Simon pellehyppytaitoja parissa Turhapuro-elokuvassa. Salmisen voi nähdä hyppäävän Sörsselssönin roolissa pellehyppyjä elokuvissa Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon ja Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin. 1980-luvulla Simolla oli niin Speden televisio-ohjelmissa kuin elokuvissakin kaksi vakiohahmoa; Kultsi, Auvo & Kultsi-sketseissä ja elokuvassa sekä Väke Pikkupojissa, joka myös esitettiin niin teatterissa kuin Spede Show'n jaksoissa. Speden televisiosarjan päätyttyä Simo jatkoi Vesa-Matti Loirin Vesku Show'ssa. Speden kuoltua Ere Kokkonen ohjasi vuonna 2004 jonkinlaisena jälkinäytöksenä elokuvan Uuno Turhapuro – This Is My Life, joka on Simo Salmisen viimeinen esiintyminen valkokankaalla.

Salminen aloitti uransa teatterinäyttelijänä 1960-luvun lopulla. Hän näytteli kesäteattereissa ja teatteriravintoloiden näytelmissä. Teatterityöt hän lopetti vuonna 1986 voidakseen keskittyä entistä enemmän lasitaiteen tekemiseen.

Vuonna 1998 Salminen näytteli Ihmeidentekijät -televisiosarjassa Sakari Majavan roolissa. Lisäksi hän tuurasi Spede Pasasta Speden Spelien juontajana muutaman jakson ajan tämän ollessa matkoilla. Salminen oli mukana myös Speden aiempien visailuohjelmien kevennyksissä.

Musiikillinen ura

Vuonna 1966 Simo aloitti levylaulajan uran levyttämällä protestilauluja parodioivan ”Rotestilaulun”. Kyseinen kappale oli pitkään Salmisen keikkojen bravuurinumero. ”Rotestilaulu” osoittautui suurmenestykseksi: levy oli kesän kovimpia myyntimenestyksiä ja pysytteli levymyyntilistan kärkipaikoilla useita viikkoja. Vuoden loppupuolella levytetty ”Keltainen jäänsärkijä” oli käännösversio Beatlesin ”Yellow Submarinesta” ja myi Suomessa jopa paremmin kuin alkuperäisversio. Alkuvuodesta 1968 Salminen levytti kaikkein suurimman menestyslevynsä ”Pornolaulu”, joka oli maaliskuussa Suomen levylistojen ykkönen ja pysyi kymmenen kärjessä yli kolme kuukautta. Laulun sanat olivat Jukka Virtasen. Simon viimeinen listamenestys oli 1969 levytetty ”Suurena miehenä”. Muita tuon aikakauden levytyksiä olivat muun muassa ”Minä olen paakari”, ”Alle lujaa”, ”Tenkka-tenkka-poo”. 1970-luvun puolivälissä Salminen julkaisi kaksi albumia, ja 1987 hän teki yhdessä Spede Pasasen kanssa singlen ”Hartikainen ja Sörsselssön”. Hän kierteli esittämässä laulujaan esimerkiksi iltamissa ja keikoilla. Aluksi Simo esiintyi yhdessä Speden kanssa, mutta Spede kyllästyi nopeasti varsinkin ravintolakeikkoihin ja pitkiin ajomatkoihin, joten hän jätti keikkailun.

Vuonna 2006 Salminen teki laulajanuransa viimeiseksi tarkoitetun albumin nimeltä Melkein viimeistä huutoa, mutta levy-yhtiön mentyä konkurssiin levy julkaistiin vasta loppuvuodesta 2009. Sen levittämisestä vastaa Salmisen tueksi perustettu Facebook-ryhmä.

Taiteilijan ura

Monipuolinen Salminen on myös kuvanveistäjä ja lasitaiteilija. Colombia-leipomosta hän siirtyi kuudeksi vuodeksi Ateneumiin opiskelemaan kuvanveistoa. Hän on ottanut osaa erilaisiin taidekilpailuihin. Nykyistä edeltävä Venla-patsas, rehevä naishahmo, oli hänen kädenjälkeään. Vuonna 2003 Salmisen kehittämästä patsasmallista luovuttiin. Venla-juhlien perustaja Ere Kokkonen suuttui perinteikkään patsaan syrjäyttämisestä ja sanoutui irti nykyisenlaisen palkintojuhlan toiminnasta. Salminen sekä Ere ja Anna-Maija Kokkonen muodostivat Orginaali-Venla -toimikunnan, joka jakoi vanhanmallisen pystin vuoden 2003 Venla-voittajille.

Liiketoiminnat

Spede Pasanen perusti Speden Saluuna -ravintolan Kouvolaan toukokuussa 1967. Ravintolasta tuli suosittu, sillä Simo ja Spede esiintyivät siellä useasti. Speden Saluunan menestys innoitti Simo Salmista perustamaan kahden tuttavansa kanssa Simon Rysä -nimisen ravintolan Lappeenrantaan vuonna 1968. Pian taloudenpidossa ilmeni kuitenkin suuria ongelmia, joiden johdosta ravintola haettiin konkurssiin syksyllä 1969. Spede ja Simo syyttivät liikekumppaneita väärinkäytöksistä. Julkisuudessa ravintolabisneksen epäonnistumista yritettiin laittaa Simo Salmisen syyksi, jolloin Spede nousi puolustamaan häntä voimakkaasti:

»Julkisuuden ihminen tahtoo aina pakosta joutua huonoon valoon tällaisissa tapauksissa, olipa hän sitten kuinka oikeassa tahansa. Mitä enemmän selität, sen pahemmaksi se menee. Olisi ollut itsellänikin paljon selittämistä Speden Saluunan asioissa, mutta katsoin mainitusta syystä parhaaksi pitää turpani kiinni ja kärsiä nahoissani. Omaa asiaansa on siis vaikea puolustaa, mutta ystävääni Simoa ei sorreta. Olen tuntenut Simon monta vuotta ja tiedän täsmälleen, että sen ihmisystävällisempää ja vilpittömämpää miestä on turha etsiä. Ja kun on itse vilpitön, ei juuri arvaa epäillä toisiakaan. Tilintarkastajaa ei Simo arvannut käyttää ennen kuin oli liian myöhäistä. Sanonpa tässä kommenttini lopuksi sen, että joka nyt alkaa raapia tätä asiaa Simolle negatiiviseen suuntaan tuntematta tosiasioita, hän joutuu ikävään välikäteen eli käsieni väliin. Piste.»
(Spede Pasanen)

Pasasella ja Salmisella oli lisäksi yhteinen yritys, joka rakensi Raikulimaa -nimisen tanssipaikan Lemille vuonna 1969. Yritys epäonnistui pahasti ja Raikulimaan purkamista alettiin suunnitella jo parin viikon päästä avajaisista.

Vuonna 1985 Spede Pasanen, Vesa-Matti Loiri, Simo Salminen ja Ere Kokkonen perustivat Nasse-Setä Oy:n. Yritys valmisti Spede Shown hahmojen oheistuotteita. Toimitusjohtajaksi nimitettiin Salminen, hallituksen puheenjohtajan toimi Kokkonen ja jäseninä olivat Pasanen ja Loiri. Miehet lakkauttivat yrityksen vuonna 1992, kun eivät keksineet sille enää luontevaa toimintaa. Yritys oli voitollinen ja pääoma jaettiin kaikkien neljän kesken.

Salminen oli osaomistajana 1990-luvulla Lievestuoreella sijainneessa Lasilandiassa, jonka yhteydessä toimi ravintola ja Salmisen lasiyritys. Yritys kuitenkin ajautui myöhemmin taloudellisiin vaikeuksiin.

Yksityiselämä

Salminen on ollut naimisissa kahdesti. Ensimmäisen vaimonsa Marittan Simo vei vihille vuonna 1963. Tästä avioliitosta syntyi tytär Sanna. Pariskunta erosi vuonna 1989. Vuonna 1998 Salminen meni naimisiin turkulaisen Päivin kanssa, mutta avioliitto kesti vain vajaat kaksi vuotta.

Ystävät ovat kuvailleet Simo Salmista positiiviseksi mieheksi, joka aistii heti, jos jollakulla on paha mieli. Vesa-Matti Loiri kuvailee Simo Salmista valoisaksi ja rakastettavaksi ihmiseksi:

»Tärkeintä hänessä on se, että höläyttää hän mitä höläyttää, hän on rakastettava ihminen: aina myönteinen, ei koskaan pahantahtoinen. Sellaista on hänen huumorinsakin. Simon kasvoilla on aina valo, eikä hän rasita muita huolillaan.»
(Vesa-Matti Loiri)

Hannele Lauri sanoo Simo Salmisen olleen "käsittämättömän valoisa ja lämmin työkaveri, jonka kanssa työskennellessä omat murheet hävisivät nopeasti."

2000-luvulla Salminen on esiintynyt vain harvakseltaan televisiossa ja elokuvissa, toistaiseksi viimeisen kerran viimeisessä Uunossa 2004. Salmisen yritys ajautui konkurssiin, ja talousvaikeuksia oli muutenkin, ulosottoon menee edelleen osa taiteilijaeläkkeestä. Lisäksi hän sairasteli vakavasti ja menetti asuntonsa tulipalossa. Salminen asui Espoossa palvelutalossa, kunnes muutti Saloon toukokuussa 2010. Salminen asuu nykyisin vanhainkodissa terveydentilansa heikennyttyä. Salminen kuvaili vointiaan Iltalehden haastattelussa kuitenkin ikäänsä nähden hyväksi, eritoten kun elämä on helpottunut kuulokojeen ansiosta.

Simo Salmisesta kertova elämäkertakirja Simo Salminen: Se se vaan on sillä lailla julkaistiin 7. syyskuuta 2012.

Albumit

• Laulakaamme taas (Scandia 1975) – vanhoja iskelmiä ja kansanlauluja
• Kaksi kukkopilliä (WSOY 1975) – lastenlauluja ja -loruja
• Melkein viimeistä huutoa (XUCD 2010)

Tunnustuksia

Vuonna 1966 Salminen voitti parhaan miespuolisen televisioesiintyjän Telvis-patsaan yhdessä Niilo Tarvajärven kanssa. Vuonna 2002 Salmiselle myönnettiin viihteen erikoisvenla. Esiintyvät Taiteilijat ry. myönsi Salmiselle vuonna 2004 Viihdetaiteen Mestarin arvonimen.

27. lokakuuta vuonna 2005 järjestettiin Helsingissä Astoria-salissa Simo Salminen Stand up -gaala, jonka tarkoituksena oli kunnioittaa Salmisen elämäntyötä suomalaisen komiikan parissa. Gaalassa esiintyivät muun muassa Ismo Leikola, Krisse Salminen, Sami Hedberg ja Teemu Vesterinen. Tapahtuman yhteydessä perustettiin Simo Salmisen nimeä kantava rahasto, josta jaetaan apurahoja ja tunnustuspalkintoja stand up- koomikoille.

Salossa järjestettiin toukokuussa 2010 Salmisen kunniaksi We love Simo Salminen -konsertti, mukana oli monia tunnettuja suomalaisia esiintyjiä kuten Eino Grön, Aira Samulin, Vieno Kekkonen, Veltto Virtanen ja Erkki Liikanen. Salminen esiintyi itsekin tilaisuudessa, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen.

Filmografia

Vuosi	Elokuva	Rooli
1960	Molskis, sanoi Eemeli, molskis!	Kuoleva Joutsen
1964	X-Paroni	Simo, roistokoplan jäsen
1965	Lumilinna	Simo, työmies
1966	Millipilleri	Hannu Edengren
1967	Pähkähullu Suomi	Simo, kulkuri, chansonlaulaja Pierre Dumas
1968	Noin 7 veljestä	Mauno Munalukko, Sir Wilhelmin palvelija
1969	Leikkikalugangsteri	pääinsinööri Sulo Räntävaara
	Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut	koomikko Simo Salminen
	Pohjan tähteet	kuvaaja Törrönen
1970	Jussi Pussi	Taneli Huurre, filosofian lisensitaatti, ”Tane”
	Speedy Gonzales – Noin 7 veljeksen poika	Hämeen hitain
1971	Hirttämättömät	Tonto
	Kahdeksas veljes	mainostoimisto Universalin johtaja Kalevi Riivatsalo
1973	Uuno Turhapuro	autokorjaamon työmies Lettunen
1974	Viu-hah hah-taja	intohimoinen suutelija / työntekijöiden sopimusneuvottelija
1976	Lottovoittaja UKK Turhapuro	Jaska, mökkinaapuri
1977	Häpy Endkö? Eli kuinka Uuno Turhapuro sai niin kauniin ja rikkaan vaimon	Lörsson, tekniikan tohtori
1978	Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy	autonasentaja Lörsson / puolesihteeri Lörsson, autonasentajan isä
1979	Koeputkiaikuinen ja Simon enkelit	salapoliisitoimiston johtaja Simo Seivästö
1980	Tup-akka-lakko	johtaja Härveli alias FBI:n erikoisosaston mies
1981	Uuno Turhapuron aviokriisi	insinööri Sörsselssön
1982	Uuno Turhapuro menettää muistinsa	insinööri Sörsselssön
1983	Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin	insinööri ja Sörsselssön
1984	Lentävät luupäät	salaiseksi agentiksi opiskellut pohjoishämäläinen
	Uuno Turhapuro armeijan leivissä	kersantti Sörsselssön
1985	Hei kliffaa hei	Kullervo ”Kultsi” Kankinen
	Uuno Epsanjassa	insinööri Sörsselssön
1986	Liian iso keikka	muuttoilmoituksen tekevä eläkeläinen
	Pikkupojat	Väke / keksijä Yskänen
	Uuno Turhapuro muuttaa maalle	insinööri Sörsselssön
1987	Uuno Turhapuro – kaksoisagentti	insinööri Sörsselssön
1988	Tupla-Uuno	insinööri Sörsselssön
1990	Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla	teekkari Sörsselssön
1991	Uuno Turhapuro herra Helsingin herra	insinööri Sörsselssön
1992	Uuno Turhapuro – Suomen tasavallan herra presidentti	valtiovarainministeri Sörsselssön
1993	Uuno Turhapuron poika	insinööri Sörsselssön
1994	Uuno Turhapuron veli	insinööri Sörsselssön
1996	Sepelimurskaamon kauniin Jolantan ihmeellinen elämä	Jolantan isä
1997	Hilarius ja Loru-Liisa	rehtori
1998	Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies	etsivä Sörsselssön
1999	Naisen logiikka	Pullo Pölkkynen
2004	Uuno Turhapuro – This Is My Life	vanhainkodin talonmies Sörsselssön

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 6–9, VAPK, 1991
• Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004.
• Elokuva-Aitta 18/1965: Simo Salminen - lehtiartikkeli
• Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Edita, 2007.
• Tuomas Marjamäki: Simo Salminen. Se se vaan on sillä lailla. WSOY, 2012.

Kirjallisuus

• Tuomas Marjamäki: Simo Salminen - se se vaan on sillä lailla. WSOY, 2012

Aiheesta muualla

• Simo Salminen Elonetissä
• Simo Salminen Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
• Simo Salmisen laulutuotanto Suomen äänitearkistossa
• YLE Elävä arkisto/Simo Salminen: Pornolaulu