Tämä on lupaava artikkeli.

Uuno Turhapuro muuttaa maalle (videopeli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uuno Turhapuro muuttaa maalle
Kehittäjä Purebyte
Julkaisija AmerSoft
Tuottaja Petter Kinnunen
Suunnittelija Petter Kinnunen
Pasi Hytönen
Taiteilija Pasi Hytönen
Säveltäjä Jori Olkkonen
Julkaistu 1986
Lajityyppi toimintapeli
Pelimuoto yksinpeli
Alusta Commodore 64
Jakelumuoto levyke, C-kasetti
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Uuno Turhapuro muuttaa maalle on Pasi Hytösen ohjelmoima toimintapeli, joka perustuu Ere Kokkosen ohjaamaan samannimiseen elokuvaan. Amersoft julkaisi sen Commodore 64:lle vuonna 1986.

C-kasettina ja levykkeenä julkaistu Uuno Turhapuro muuttaa maalle on ensimmäinen suomalaisesta elokuvasta tehty videopeli ja myös ensimmäinen kaupallisesti menestynyt suomalainen videopeli. Se on saanut kulttimainetta aihepiirinsä ja vaikeusasteensa ansiosta.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuno Turhapuro muuttaa maalle on sivultapäin kuvattu toimintapeli, jossa pelaajan pitää ohjastaa Uuno Turhapuro kolmen kentän läpi erilaisia esteitä väistellen. Kentät perustuvat samannimisen elokuvan avainkohtauksiin: ensimmäisessä kentässä Uuno kyntää peltoa, toisessa hän hiihtää vedessä ilman vesisuksia ja kolmannessa hän juoksee metsässä. Pelaaja voi ohjata Uunoa ylös-alas-akselilla pelinäkymän liikkuessa vasemmalta oikealle.[1]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pasi Hytönen oli kehittänyt Arthur-nimisen tasohyppelypelin ja lähettänyt sen Amersoftille arvioitavaksi. Hän otti julkaisijaan yhteyttä kysyäkseen pelin vastaanotosta, mutta puhelimessa tuottaja Petter Kinnunen tarjosi hänelle sopimusta Uuno-pelin tekemisestä. Arthur oli toiminut työnäytteenä isompaan projektiin. Hytönen suostui heti, ja niin hän aloitti kesällä 1986 lukiolaisena Suomen ensimmäisen lisenssipelin kehittämisen. Sopimuksen mukaan peli piti saada valmiiksi vain parissa kuukaudessa joulumarkkinoita varten.[2]

Hytönen tavoitteli pelihahmoihin ja grafiikkaan Ere Kokkosen visiota Turhapurosta. Hän käytti sekä sprite- että merkkigrafiikkaa, liikkuvissa hahmoissa useampaa spriteä päällekkäin yksityiskohtien luomiseksi. Grafiikan tekemiseen hän käytti valmisohjelmia, joiden koodin hän oli naputellut laitteen muistiin ulkomaisista lehdistä. SpriteMagicin lähdekoodia hän muunsi niin, että pystyi esikatselemaan useampaa spriteä päällekkäin muokatessaan niitä. Hytönen käytti ohjelmoinnissa suoraan Commodoren konekieltä.[2][3]

Kinnunen suunnitteli pelin konseptin valitsemalla elokuvasta peliin sopivia kohtauksia.[4]

Pelin musiikin sävelsi Jori Olkkonen. Hytönen tunsi Olkkosen MikroBitti-lehden kautta ja oli suositellut häntä Amersoftille.[2] Turhapuron alkuperäinen tunnusmusiikki soi pelin intron yhteydessä. Kappaleen säveltäjä Jaakko Salo lähetti nuotit Kinnuselle ilomielin, mutta kappaleen käytöstä piti sopia erikseen Teoston kanssa. Korvausta vastaan kappaletta sai soittaa minuutin ajan.[4]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliä myytiin 1 600 kappaletta ennen joulua 1986,[2] ja kaiken kaikkiaan sitä myytiin 2 000 kappaletta. Näistä levykeversioita oli vain sata kappaletta.[4] Menestyksen myötä jatko-osaa mietittiin, mutta Amersoft ehti mennä konkurssiin ennen sen toteuttamista.[2]

Peli on saanut kulttimainetta aihepiirinsä lisäksi ”liki-sadistisesta vaikeusasteesta”[4], ja se tunnettiin vaikeudestaan jo julkaisussaan.[1] Toimittaja Juho Kuorikosken mukaan pelimekaniikka ei ole kestänyt hyvin aikaa, mutta aikakauden peliksi se on silti graafisesti näyttävä. Kontrollit ovat Kuorikosken mukaansa kiikkerät, eikä hänen mukaansa ”Uunoa enää pelaa kuin masokistit”.[1]

Kasettiversio myytiin elokuussa 2014 internethuutokaupassa yli 250 euron hintaan.[5] Vuonna 2016 Huuto.net-sivustolla hinta nousi jo 500 euroon.[6]

Vuonna 2021 pelin levykeversion hinta taasen nousi 3712 euroon.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja. Fobos, 2014.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuorikoski, s. 28
  2. a b c d e Kuorikoski, s. 15−16
  3. ”Näin syntyi Uuno-peli”, Pasi Hytönen, Mikrobitti 4/1987, sivut 36–38
  4. a b c d Pärssinen, Manu: Näin syntyi Uuno Turhapuro -peli www.v2.fi. 13.2.2014. Viitattu 14.10.2016.
  5. Perheenäiti laittoi vanhan pelin Huuto.netiin, sai aloitushinnan miltei 100-kertaisena 16.8.2014. V2. Viitattu 18.8.2014.
  6. Uuno Turhapuro -peli taas uuteen hintaennätykseen! 18.2.2016. Huuto.net. Viitattu 18.2.2016.
  7. Uuno Turhapuro Muuttaa Maalle -Levykepeli 5.6.2021. Huuto.net. Arkistoitu 5.6.2021. Viitattu 6.6.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]